MUTTA, kun kaikki aika menee siihen tuusailuun, enkä ole ehtinyt edes koirien kuulumisia päivitellä tänne.
Aloitetaas nyt päivitykset Paavosta.
Herra pääsi ensimmäistä kertaa mökille saareen. Voi sitä riemua! Mutta samalla minulla äänihuulet kovilla, kun koko ajan joutui huutamaan ettei mene uimaan.
Ilmahan vielä juhannuksena ei kovin lämmin ollut, joten tein päätöksen, että koirien ei tarvitse uida. Ja samalla oppisivat siihen, ettei järveen mennä ilman lupaa. Pepehän tän jo periaatteessa tietää, välillä vaan "unohtaa". Paavo kyllä sinkoaa järven heti kun silmä välttää.
Paavolle tein muutaman nouto/maltti/etsimis/pysähtymisharjoituksen. Ja tavallaan se sai myös riistatilanteen. Löytivät Pepen kanssa Koskelon pesän rantapusikosta ja yhteistuumin ajoivat sen sieltä pois. Sain vihellettyä ja Paavo tais jopa pysähtyä ihmettelemään, mutta tää toinen, saamarin peräänmenijä, veti kaiken huomion itseensä painelemalla perään järveen asti. Argh! Pepe! Pysähtyi sekunniksi rantaan ja huusin sinnekkin pysähtymistä, mutta ilmeisesti koira arveli mun olevan liian kaukana niskavilloista, sillä paineli sitten siitäkin perään... En tiedä olisinko itkenyt vai nauranut! Kohtuullisen pahaa tekstiä taisi tulla suusta hetken aikaa.
Kun juhannuksesta selvittiin, olikin Paavolla vuorossa 10kk synttärit ja samana päivänä tokokoe. Ainiin ja olihan ennen sitä mejäkoekin. Mutta siitä ei kyllä kerrottavaa jälkipolville jäänyt. Kakaralla ei ollut mitään hajua mitä metsään oltiin menty tekemään, joten ekan suoran jälkeen pari hukkaa, minkä jälkeen minä keskeytin. En halunnut koiran oppivan siihen, että voi pöllöillä miten vaan, kyllä minä narun jatkeena tulen. Harjoitellen mentin loppuun, tehden ehkä vielä kolmesataa hukkaa lisää. Ei ollut Paavon jälkipäivä ei sitten yhtään.
Tuomari Arto Kylmälä kuitenkin kertoi suorituksesta näin:
"Paavolle näytetään alkumakaus ja ohjataan hyvin jäljelle. Aluksi se jäljestää vauhdikkaasti ja melko jälkitarkasti. Ensimmäisen osuuden puolivälin jälkeen Paavon nenään tulee muita tuoksuja ja se alkaa kierrellä jäljen molemmin puolin eikä hoksaa palata jäljelle ohjaajan kehoituksista huolimatta. Annetaan hukka. Puhdas jälki ja Paavo jäljestää kulmalle. Nuuhkaisee makausta ja jatkaa suoraan. Jälki ei kiinnosta vaan nenään tulee lentoon lähtevän lehtokurpan haju. Ohjaaja koiransa tuntien keskeyttää kokeen. Tänään ei ollut Paavon päivä. Harjoitellen kaadolle, jonka nuuhkii ja ottaa haltuun."
No, tuo jälkiepisodi ei hyvää luvannut seuraavan päivän tokokokeelle. Jätkä täytti 10kk ja juuri sen ikäisenähän saa osallistua kokeeseen. Jälkikokeen perusteella sanoisin, että ihan liian nuorena vien koiran tokokokeeseen. Mutta kaveripa yllätti positiivisesti! Ehkä parasta seuraamista ja työskentelyä ikinä! Nätti rivi numeroita suurimmasta päästä suhteellisen tiukalta tuomarilta.
Luoksepäästävyydestä totesi, että on kyllä todellisesti luoksepäästävä, jopa hieman riehakas, sillan hyvässä mielessä. Paavo siis veti perinteisen lambada-tanssi shown heti siihen alkuun. Voe mahoton! Melkein hävetti!
Ainut tilastopoikkeus nätissä rivissä oli hyppy. Korkeus yllätti minut, mutta myös Paavon. Paavo tajusi ilmassa, että hitto, tässähän piti hypätä ihan oikesti ja osittain rysähti hypyn päälle. Se oli jo niin menossa yli, että kerkesin käskyttää "SEIS", ja nätistihän se pysähtyikin, hypyn väärälle puolelle! Käskytin uudelleen hyppy, jolloin tajusi hypätä vähän korkeammalle, mutta kolauttaen yli. Nätti stoppi toiselle puolelle ja pieni siirtyminen kun menin viereen. Ei kuitenkaan ennakoinut perusasentoa. Tästä siis nolla, kun ei saisi ihan rysäyttää hypyn päälle...
Joka tapauksessa, tulokseksi hieno ALO1, 163p., reilu luokkavoitto kun kukaan muu koira ei ykköstulosta tehnyt. Pätevä pieni mies, joka kyllä osaa kun saa vähän kannustaa ja kehua.
Rivi oli tällainen:
Muuten Pepellä onkin ollut luova tauko tekemisen suhteen. Agilityn SM:ssä päässyt hommiin edellisen kerran. Ja seuraava tapahtuma on ensi sunnuntaina tokokoe. Melkein kuukaus huilattu ja touhuiltu pihassa kaikenlaista muuta kuin koiraharrastuksia. No, okei ollaan me vähän tokoiltu viime päivinä. Eilen tehtiin tunnaria ja pari päivää sitten ruutua+ohjattua. Kaukojakin ollaan "hiottu". Se meidän hiominen on vaan vähän hölmöä, koira kyllä tekee metrin päästä, mutta ei yhtään sen kauempaa. Tai siis tekee, mutta liikkuu enemmän tai vähemmän. Ei jaksa paneutua enää tähän. Näinkin on sääli vitonen tai kutonen saatu ja se riittää tässä vaiheessa.