Pepen vuosi 2013

Summa summanen Pepen viime vuodesta 2013.
Tässä linkki vuoden 2012 summaukseen.


Agility:

Vuoden aikana 39 starttia, joista 22 starttia meni hylätyksi. Eli hyllytys prosentti 59,4 %. Vuonna 2012 oli muistaakseni yli 70 %, joten suunta on paranemaan päin.

Tulos siis saatiin 17 startilla ja nollia kertyi 12 kappaletta. Nollien prosentti tuloksista on myös ihan kiva, vähän reilu 70 %. Nollien osuus kaikista starteista 30,76%.

Nollien myötä saatiin kaksi SERT-A:ta eli yhtä vaille agivalio! Elokuussa 2014 saadaan ottaa vastaan viimeinen.

Pepe on alkanut pysymään tosi kivasti hanskassa. Kastroinnin jälkeen vauhti hieman hyytyi, mutta nyt on alkanut sitäkin taas tulemaan lisää ja saan siis olla entistäkin tarkempi ohjauksen suhteen. Mun on oltava tosi ajoissa kertomassa mitä seuraavaksi tulee.

Osallistuttiin agilityn SM joukkuekisaan tehden siellä nollatulos. Henkilökohtainen osallistuminen jäi yhdestä agi nollasta puuttumaan.

Toko:

Alku vuosi meni tokossa ihan mukavasti, mutta sitten alkoi viheliäät vireongelmat, joiden vuoksi nollia kertyi ihan kiva määrä.

Vuoden aikana käytiin 11 kokeessa, joista tulos saatiin 4 kokeesta. Tulosten joukkoon kuitenkin mahtui yksi ykköstuloskin. Toinen laatuaan, joten tokossakin yhtä ykköstä vaille valioita ollaan!

Tokossakin osallistuimme SM joukkueeseen. Tulosta ei tullut, sillä Pepe kaarti ruutuun kehänauhan ulkopuolelta.


Tokon rinnalla Pepe suoritti hyväksytysti PAKK kokeen (palveluskoirien käyttäytymiskoe) ja sai siitä BH merkinnän.

Eli Pepen virallinen nimi kaikkineen on vuodelle 2014:
FI JVA TK1 TK2 BH Namusillan Kaljolainen.

Pepe täytti joulun aikaan 4,5v.

Mejä:
Mejässä meillä oli viime kesänä välivuosi. Käytiin vain kahdessa kokeessa, joista molemmista Pepe sai ykköstuloksen. Jäljestämisen taito on hallussa, mutta vauhtia on vieläkin liikaa. Ikuisuus projekti "hidasta koiraa" jatkuu taas ensi keväänä ja kesänä.

SPME-V kokeeseen olin ilmoittautunut, mutta minulle nousi kuume, niin jouduin perumaan osallistumisen. Fasaanikokeeseen ei vielä pysähtyminen ole tarpeeksi vahvaa. Treeniä, treeniä!

Metsästyskoulutusta, pitkästä aikaa

CockeriTiimi kokoontui viikonloppuna viimeistä kertaa yhteen treenaamaan. Oltiin varattu mökki ja tilukset sekä muutama lintu per koira. Pepelle otin kaksi lintua, joista molemmat saatiin ammuttua ylösajosta.

Pepe tavalleen uskollisena kävi kuumana kuin piru ja käyttäytyi sen mukaan. Tärisi, vinkui, ulisi ja ei totellut. Ajatukseni siitä, että tämä meno olisi jotenkin rauhoittunut kastroinnin myötä hävisi savuna ilmaan. Tai oikein tarkkaan kun miettii, niin ehkä siellä ihan pienoinen rauhoittuminen/keskittymisen hiven oli taustalla. Välillä se nimittäin jopa katsoi silmiin kysyen lupaa tehdä hommia. Ei tosin silloin kun niin olisi pitänyt tehdä.

Ensimmäiselle linnulle otin vain pienen pätkän hakua alle, sillä koira kävi liian kuumana. Haku oli aivan karmeaa, ei sitä oikeastaan hauksi voi edes kutsua. Haistoi joko maasta jäljet tai otti vainun ilmasta ja oli kovasti menossa linnulle suoraan noin sadan metrin päästä. Loppupeleissä sitten tajusi linnun tuulen alta kiertäen ja pysähtyi hyvin ylösajoon. Vihelsin vielä varmuudeksi. Ja olin menossa pitämään kiinni, ettei lähde paukkunoutoon. Mutta enpä ehtinytkään. Siitä tulikin juoksukisa paukun jälkeen. Mutta mikä ihmeellistä, Pepe pysähtyi noin 10-15m juoksukisan jälkeen! Jonka jälkeen tilanne oli yllättävän rauhallinen kun sen palautin ylösajon paikkaan.

Toiselle linnulle otettiin pidempi pätkä hakua. Hirveää sekin oli, mutta kuitenkin parempaa kuin edellisessä setissä. Linnulle pysähtyi itse ja varmistin pillillä. Pysyi myös paikallaan ammuttaessa, joskin tällä kertaa huolehdin että en jää 20cm niskavilloista, vaan olin ihan "iholla". Noutamaan ei tietenkään päässyt. Ylösajon jälkeen pätkä hakua vielä, joka yllätysyllätys oli suhteelisen kunnollista. Olin aivan varma, ettei ole mitään toivoa hausta enää, mutta sehän meni ihan ok. Lintujen jälkeen otin vielä hakua tyhjään metsään. Tuolloin haussa ei ole mitään ongelmaa. Ongelma on se että koira käy liian kuumana totellakseen.

 

Mitä tästä opimme? No sen, että hakua pitää treenata ihan sikana ja mielellään kuumottavassa tilanteessa. Yksittäiset paukut, kun koira tietää että jotain putoaa on myös pahoja. Eli paukkunoudot treenattava pois. Lisäksi sain itse arvokasta palautetta ohjaamisesta. Annan koiralle miljoona eri käskyä, eikä kumpikaan tiedä mitä niistä pitäisi noudattaa ja miten. Siis ohjaalta turpa kiinni niin voi alkaa homma toimimaan.

 

Lähden siis startterin ja damin kanssa treenimään. Pitää myös viljellä kanipalloja maastoon, jolloin oppii tekemään hakua hajusta huolimatta. Keväällä ja kesällä on tiedossa kanitarha kuuri. Nimittäin ensi syksynä lähdetään kokeisiin vaikka mikä olisi. Viime syksynä jäi koe, johon olin ilmoittautunut väliin kun olin itse kuumeessa.

Paavolle oli myös mielenkiintoinen viikonloppu. Monen monta uutta koirakaveria, joiden kanssa pääsi juoksemaan ja leikkimään. Mahtava sosiaalinen harjoitustilanne. Jotenkin tuntui että ruokailuunkin tuli malttia kun ympärillä tapahtui niin paljon. Paavo sai tutustua fasaaniin, yritti jopa noutaa kokonaista lintua, mutta joutui tyytymään vain siipeen. Koiran kokoinen lintu oli vielä liikaa 4,5 kuiselle. Paavo oli laavulla, kun lintuja ammuttiin. Muutaman laukauksen kuuli ja jokaiseen oli hyvinkin välinpitämätön. Toisin kun ilotulitukseen, Paavo kääntyi sentään katsomaan, mitä siellä hakkuuaukeella tapahtui. Olisikohan saanut ruudin tai linnun hajun nenäänsä.

 

Mahtava viikonloppu mahtavassa seurassa! Kiitos tiimiläiset!