Tokointoa

Tokoiluun on pitkästä aikaa löytynyt intoa treenata. Vaikka tulosta se ei kyllä ole tuottanut, niin kivaa meillä on treeneissä ollut.

Ja kovasti ollaa analysoitu, mikä meni vikaan ja millaista treeniä pitäisi tehdä enemmän. Ongelmahan meillä on nyt se, että treeneissä on tosi kivaa ja liikkeet on hallussa lukuunottamatta muutamia pikkujuttuja. Mutta kun mennään kokeeseen, fiilis lopsahtaa aivan totaalisesti ja sen näkee myös pisteissä.

Nyt pari koetta esimerkiksi nollattu z-kävely. Voiko olla edes mahdollista? Evl:n pitkä seuraaminen on myös tuottanut harmaita hiuksia ja epätoivoisia ajatuksia. Koira tietää, että nyt ollaan kehässä, fiilis eli vire lopsahtaa aivan totaalisesti vaikka yrittäis kärrynpyörää heittää. Seuraaminen ekana liikkeenä ja z-kävely sen perään on ikävä järjestys meille. Pepe vaan lompsii perässä... Voih!

Ollaan yritetty nyt palkkaamattomuutta treeneissä. Mutta treeneissä se fiilis on ihan eri. Ei haittaa ees palkkaamattomuus, siis namilla/lelulla palkkaamattomuus. Treeneissä siis olen keskittynyt tekemään ketjutuksia ja palkaamaan leikkimällä. Toisaalta olen alkanut palkkaamaan runsaalla kädellä herkkuja siitä, kun hakeutuu itse perusasentoon. Huomasin nimittäin, että kokeessa kun fiilis lopsahtaa, meinaa olla perusasentoon tuleminen ennen liikkeen alkua hirmu hankalaa. Joudun auttamaan ja hihkumaan ihan liikaa. Koitan kyllä tällä tavalla saada fiiliksiä nousemaan, mutta ollaan ajauduttu namipalkalla siihen, että koira ei haluais tehdä mitään jos ei ole namia tiedossa. Voi mihin katosi se pentukoulutus, jossa en käyttänyt namia? Pepehän siis koulutettiin yli puolivuotiaaksi täysin ilman namia (pelkillä kehuilla), mutta sitten tuli toko kuvioihin ja huomasin, miten helppoa on touhuta namin kanssa.

Se lienee vaan päivästä kiinni koska se viimeinen ykkönen tulee! Pepehän osaa kaikki liikkeet, kun vaan viitsisi tehdä samalla draivilla kun treeneissä niin ykkönen olisi "helpponakki". Mutta jospa tämän vuoden puolella vielä. Pitänee valita vaan tuomariksi mukava tyyppi, jonka vuoksi ei tartte jännittää ja joka ei välttämättä ihan joka pikkujutusta ota pisteitä pois. Näitä löysempiä tuomareitahan voisi olla esim. Packalen, Kurtti, Aula ja Laisi. Tiukkoihin puolestaan lukeutuu meidän kokemuksen perusteella Pärssinen, Pehkonen, Nokelainen, Rautiainen.

Nyt kaikki pentukuumeelliset sitten silmät kiinni. Postaan muutaman ällösöpön kuvan tulevasta tokotähdestä.

 

 

 

Agilityn rotumestari

Mikä viikonloppu takana!

Lauantaina Pepe yllätti toimimalla kahdella radalla agilityssä. Ekalta radalta kymppi ajalla -5.06 ja sijoitus 5. Taisi vain voittajalla olla nollarata. Toinen hyppyrata kipiteltiin nollana ajalla -5,02. Sijoitus 4.

Harvinaista, että kaksi peräkkäistä rataa onnistui, mutta onnistuminen palkittiin, sillä Pepe voitti näillä radoilla rotumestaruuden.

Cockerspanieli agilitymestari vuonna 2013 on siis FI JVA Namusillan Kaljolainen, "Pepe".

Makeeta!
Vaikka kumpikaan rata ei ihan virheettä mennyt. Ekalla radalla muutama tökerö käännös ja yksi erittäin epäonnistunut taaksevienti (törmäsin koiraan). Puomin alastulolta kontaktivirhe kun tuli kiire loppusuoralle.

http://youtu.be/FAEfyr739zc

Hyppärillä vähän enemmän onnistumisia. Olin tosi tyytyväinen vaikeahkoon kepeille vientiin kun se onnistui. Okserilla luulin jälkimmäisen riman pudonneen, mutta taisi vain kolista. En ehtinyt paikkoihin, mihin olisi pitänyt ja käännökset oli sen mukaisia. Mutta nolla kuitenkin ja se sinetöi rotumestaruuden. Ajat olivat kyllä hupaisan lähellä toisiaan! Tasaisen tappava vauhti?

http://youtu.be/DvafytC2FyA

Viikonloppuna myös tokoiliin Vimpelissä

Viikonloppu olisi ollut ilmeisesti liian täydellinen jos sunnuntain tokokokeestakin oltais saatu ykkönen. Piti siis nollata (taas) Z-kävely, että jää 10 pistettä vajaa valion arvosta. Höh, mutta Pepe toimi tosi hyvin ja jaksoi tsempata loppuun asti, vaikka viimeisissä liikkeissä meinas fiilis lopsahtaa ja häiriökin oli kova. Tunnarissa ja kaukoissa koiran selän takana ohjaaja palkkasi koiraansa heittelemällä tälle palloa. Onneks tuomari vähän antoi meille tässä kohtaa anteeksi. Toisaalta, tämä palloleikki toimi oivana takapalkkana kaukoissa ja ne oli Pepen mittapuulla oikein kauniit!

Allan Aulan antama pisterivi näytti tälle:

Istuminen 10
Paikkamakuu 8 (nousi seisomaan kun palattiin koiran taakse ja seisoi kunnes liikkuri tuli käskyttämään->outoa!)
Seuraaminen 8 (juoksussa koira hävisi, muuten oudolla kuviolla ihan ok)
Z-kävely 0 (ei tehnyt taaskaan kuin ekan seisomisen)
Luoksetulo 7 (tuli todella hitaasti ravaten, maahan menoon kaksi käskyä)
Ruutu 8 (maahanmenoon taas tuplakäsky)
Ohjattu 10 (tää oli hieno, vaikka koira vähän arpoi palauttaako tuomarille vai minulle)
Metalli 8 (tuplakäsky perusasentoon, varman päälle peliä)
Tunnari 10 (haisteli aika pitkään ja annoin kyllä toisen käskyn, tuomari oli kiltillä tuulella)
Kaukot 8 (tätä ei kyllä ansaittu, kun jäi asentoja tekemättä häiriön takia, Pepe ei kuitenkaan liikkunut juurikaan)

EVL2, 246p.

Perhe kasvaa

Perhe kasvaa 6-7 vko päästä! Ja samalla täytynee muuttaa blogin nimi tai perustaa sen rinnalle toinen, pentublogi.

Meille siis muuttaa ruskea cockerinatiainen. Namusillan koiria sekin. Itse asiassa Pepe on tulevan termiitin eno eli se on Pepen siskon poika. Pentu syntyi ma 26.8.2013 ja on luovutusikäinen viikolla 42. Eli ei muuta kun lomaa suunnittelemaan syksylle ja putsaamaan kotia kaikista johdoista, matoista ja muista, mitkä pennulle maistuu.

Toivotaan vaan nyt, että kaikki menee hyvin. Näitä pentuja kun on kuollut nyt vähän ajan sisään useampia ja useasta rodusta. Myös tutun cockerientue meni kokonaan, joten hieman varuillaan tässä nyt vielä pari viikkoa pitää olla.

Nimeäkin on jo mietitty pitkään, kun on ollut tiedossa, että pentu nyt syksyllä todennäköisesti tulee. Kaksi P:llä alkavaa on vahvoilla, mutta julkaistaan se sitten kun on luonnetta näkyvillä. Kumpi sopii paremmin vai onko kumpikaan tälle herralle sopiva.


Kuvat Namusillan.

Herrasmies valkoisella solmiolla.

 

Tällä nenällä hurmataan!