Nyt korpeaa

Tänään oli agilitykisat Jyväskylässä.
Melkein käy Pepeä sääliks kun se kyllä tekis nollia, mutta minä ohjaajana mokailen ihan huolella! Tänään korpesi erityisen paljon, ketutti, kun unohdin radan loppusuoralla! Onko se edes mahdollista? Voi vee! Alkurata meni niin hienosti ja sitten ihan täydellinen blackout!

 

 

Eka rata meni kans yhtä pientä keppimokaa lukuunottamatta nollaradan edestä. Huomasin keppimokan vasta maaliin tullessa, joten hyllyhän siitäkin tuli. Aletaan päästä pikkuhiljaa viimevuoden prosentteihin! Ärsyttää tuokin virhe, kun tiedän että mun pitää kepeille tehdä persjättö hyvin "hienovaraisesti" eikä vaihtaa kättä kun koira vielä kepittää. No empä kuitenkaan tehnyt niin. Ohjaus oli tuolla ekalla radalla muutenkin huonoa, mutta taistelunolla olisi ollut ilman tuota typerää mokaa. Kolmas rata meni myös mun piikkiin. Jäin ihastelemaan kun Pepe haki pimeän putken pään (ei olla harjoiteltu tätä piiiiitkään aikaan), joten en ohjannu seuraavalle hypylle kunnolla ja se hyppäs esteen väärin päin.

 

Lauantaina oli pitkästä aikaa myös tokokisat. Eikä nekään ihan putkeen mennyt. Saatiin kasaan 181 pistettä, mikä ei riitä palkintosijaan EVL:ssä. Pepe kuitenkin teki loistavaa työtä, eikä harmita ollenkaan!

 

Pisteet jakautuivat näin:

 

Paikkaistuminen 9

Paikkamakuu 9 (molemmissa haistelua)

Seuraaminen 7 (oltais ansaittu huonommat pisteet)

Z-kävely 8 (käännyin väärään suuntaan, muuten hyvä)

Luoksetulo 5 (tuplakäskyt alkuun ja maahan menoon, vauhtia oli!)



Ruutu 0 (merkki superhyvin, mutta ei bongannu ruutua)
Ohjattu 0 (taaskaan ei maltettu jäädä merkille)
Metalli 9
Tunnari 8 (superhyvä! kapula putos perusasennossa->outoa!)
Kaukot 5 (alkuun tuplakäsky, ei liikkunut niin paljon kun yleensä)

Niin pienestä kiinni tässäkin tuloksen tai ykkösen saaminen. Ei kun uudestaan vaan, kun liikkeet osataan on vaan päivästä kiinni miten ne menee.

On muuten koira väsynyt tämän viikonlopun jälkeen! Vetelee nytkin sikeitä omassa säkkituolissaan ja oma tyyny pään alla. Tassut vaan heiluu ja suu napsaa, kun näkee unia.

Agiliitoa Oreniuksen opissa

Eilen ajeltiin taas Kana-areenalle Oreniuksen Annan agilityoppiin. Lauka on järjestänyt syksyn ja talven mittaan näitä koulutuksia noin kerran kuussa, joten melkein valmennuksesta voi puhua. Tammikuussa oli Anna pitämässä ja helmikuussa Juha. Ja taustatietona vielä se, että Pepen pallit lähti tammikuun koulutuksen jälkeen eli nyt Anna näki muutoksen.


Lämmitti oikein paljon mieltä kun Anna sanoi, että olemme kehittyneet. Ja pitkillä piuhoilla tajusin vasta kotimatkalla, että tosiaan viimeksi oltiin hänen opissaan ennen leikkausta. Eli kun koiran äijäily vietiin pois, niin rauhoittui sen verran, että sitä pystyy ohjaamaan paremmin. Mutta eipä se Pepe enää sinkoilekaan omiaan radalla, vaan yrittää tehdä niin kuin minä huonosti ohjaan. Rauhallisuudesta muuten ei ole tietoakaan! Vauhtia on vähintään saman verran kuin ennenkin.

 

Tälläinen rata mentiin eilen. Olin alkuun ihmeissäni sen kanssa, mutta ilmeisesti niin minulla kuin koirallakin oli hyvä päivä! Kontaktit oli täydelliset. Esimerkiksi A:lle mentäessä (12) pystyin ihan lennosta leijeröimään hypyn 13 taakse ottamaan vastaan. Ja Pepe teki kontaktin tosi nätisti ja odotti vapautussanan. Sama puomilla (19) juoksin itse takaakierto asemiin hyppyjen 20 ja 30 väliin ja vapautin vasta sitten puomilta.

 

 

Päivän teema tuntui olevan: luota koiraasi! Ja täytyy oppia luottamaankin kun se nyt noin hyvin menee. Irtoaa hyvin ja vieläpä sinne, mihin minä haluan sen irtoavan. Ei muuta kun lähetettävä koira hommiin ja lähettävä itse seuraavalle esteelle. Ei pidä varmistella!

 

Koiran kieli roikkui pitkällä treenin jälkeen, mutta niin kyllä oli ohjaajakin kaikkensa antanut. Näin seuraavana päivänä kun summaan tapahtumia, niin on se vaan todettava että on omat kintut kipeenä eilisetä juoksentelusta.

Nyt jännityksellä odottamaan sunnuntain agiltykisoja. 3 starttia Killerillä, joskos ne tuplanollat nyt tulisi... Sitä ennen pitää jännätä lauantain tokokisoja. Niihin ei olla ehditty treenaan, joten mitä vaan voi tapahtua!

Susitesti

Tänään oli susitestin vuoro.

Pepe tuntui hyvinkin muistavan eilisen karhutestin, eikähän ne hajut sieltä vuorokaudessa mihinkään häviä. Suden kanssa otti hieman enemmän turvaväliä, mutta räksytys oli samanlainen kuin karhullekin. Pepe tais luulla valokuvaajaa karhuksi, kun välillä piti pälyillä ja räksyttää sillekin.

Olisin oikeestaan toivonut vahvempaa ennakkomerkkiä suden jäljellä, mutta ei oikein antanut mitään. Kai sitä sit vaan täytyy luottaa siihen, että cockerin vahva räksytys tepsii susihukkaseen jos metsässä sattuu törmäämään.

Kommentit eivät kovin eilisestä muuttuneet. Turvaväliä pitää fiksusti ja sudella vähän enemmän vielä kuin karhulla. Koira siis kutakuinkin täyspäinen, ei syötä itseään sudelle, ei pelkää liikaa ja palautuu tilanteesta nopeasti.

Eihän tämmöinen parkkialueella kauko-ohjattava "peto" vastaa millään tavalla tosi tilannetta. Ohjaaja töröttää paikallaan ja koira narun päässä. Mutta hajut olivat oikeat, eli kyllä tämä tarpeeksi minulle antaa tietoa siitä, miten koira käyttäytyy jos metsässä törmää karhuun tai suteen. Kyllä se olen minä, joka ensimmäisenä jalat ottaa alleen, koiralla toimintakyky säilyy.

Tässä video susitestistä:

Karhutesti

Tänään vuoden monitoimikoira pääsi yllättämään täysin käytöksellään karhutestissä. Olin aivan varma, että Pepe käyttäytyy samanlain kun aaveilla mh-kuvauksessa, eli räksyttää mun selän takana. Ääntä tälläkin kertaa tuli oikein reippaasti, mutta Pepe yllätti  käytöksellään. Vain haju oli jännä, karhu ei niinkään.

Tässä videon pätkä testistä:

 

 

Onneksi video on hieman epätarkka ja kaukaa kuvattu, sillä repeilen tuolla narun päässä vähän väliä. Varsinkin lopussa kun Pepen nastat pettää alta, multa pettää pokka.

 

 

Tässä puolestaan kommentit testin pitäjältä. Kyllä laittoin huulia hymyilyttämään kun kehui Pepen työskentelyä ja totesi, että monet jämptinkin omistajat olisivat kateellisia. Ehkä vaihdamme linnun metsästyksen karhunhaukkuun. Karhuspanieli?

 

Periksi ei anneta, hirveä hinku olisi ollut takaisin hommiin! Työnarkomaani!