Sivut

20. toukokuuta 2013

Toiminnallinen viikonloppu takana

Perjantaina kävin töiden jälkeen suunnistamassa jäljen ja sieltä suoraan tokokokeeseen. Niin koira kun ohjaajakin oli vähän nuiveella tuulella ja sen kyllä huomasi myös tekemisen tasossa. Ei oikein ollut yritystä kummallakaan. Tähän kun vielä yhdistää erittäin tiukan tuomarin ja lämpöisen kelin, niin ei oikeastaan ollut ihme ettei tulosta tullut.

Normaalisti onnistuvat jutut meni perjantaina penkin alle, kuten jäävät. Pepe vaan seisoi kaikki asennot ja loppuasennossakin seisoi vaan mun edessä ja tuijotteli suoraan silmiin.

Etsitäänkö omaa?
 
 

Ohjatussa hienosti merkille





Vauhdilla hakemaan ohjattua
Onnellinen väärän kapulan kanssa
Ohjattu nollattiin hakemalla keskimmäinen, mutta siinäkin pysähtyi tosi nätisti merkille ensin ja juuri se on ollut meidän ongelma. Pitää nyt muistaa vahvistaa sitä noutoakin!
 

Paikkamakuussa ja istumisessa haisteltiin, ylläri! Ruutu ei löytynyt ollenkaan. Mutta ei se löytynyt harkoissakaan, eli oli oikeestaan tiedossa että mitä vaan voi tapahtua siinä.


 



Seuraaminen(kaan) ei ollut kunnollista
 

Sitten puolestaan luoksetulon stopit oli tosi kivat ja tultiin hyvällä vauhdilla ja se meidän ärsyttävin ongelma: liikkeiden välit oli nyt ihan ok. Pepe oli rauhassa mun kanssa, eikä häsläämässä ulos kentältä. Ja tunnarista tuli oma hyvin.
Luoksetulossa oli vauhtia! (kaikki tokokuvat Anniina Huovinen)

Tapahtuu selkäni takana...
Mutta vähän unta molemmille ja lauantaina omiin agilitykisoihin Laukaaseen. Kolme starttia oli juostavana ja pienet paineet saada SM nollia ja tuplanolla varsinkin kasaan. Vetelä olo jatkui ja eka rata menikin kuin usvassa. Ja se myös hyllytettiin. Ensin toki tuli yksi rima alas, josta mulla tippui hanskat tiskiin. Varsinaisen hyllyn otin ihan itse: ohjasin renkaalle putkee käskyllä ja koira meni renkaan välistä putkeen kuten käskin.

Kaksi seuraavaa rataa menikin sitten oikein mukavasti, nimittäin se kauan haettu tuplanolla! Jee!

Koske! Kuva: Varpu Halonen

Tässä ensimmäinen agi nollarata:
Laukaan agirata

Törmäyslinjalla? Kuva: Annamari Sundgren

Piiiiiitkä koira. Kuva: Annamari Sundgren


Mutta yli mentiin! Kuva: Annamari Sundgren

Tyylinäyte. Kuva: Annamari Sundgren



Ja tässä hyppyradan nolla:
Laukaan hyppyrata

Keskittyy... Kuva: Varpu Halonen
Turjake? Kuva: Annamari Sundgren

Perus Pepeä. Kuva: Annamari Sundgren

Kuva: Annamari Sundgren

Kuva: Annamari Sundgren

Ja ettei tekeminen lopu kesken, agilitykisojen jälkeen lähdin Petäjävedelle verettämään sen perjantaina suunnistamani jäljen.

Ja sehän tietää siis sitä, että sunnuntai aamuna ennen kukon laulua ylös ja mejä kokeeseen!
Mietiskelin viime viikonlopun ei niin hyvän jäljen jälkeen, että tämä jälki nyt näyttää sen, että pidämmekö välivuoden mejästä vai ei. Taidan sitä pohtia vielä seuraavankin kokeen ajan, sillä Pepe teki tosi kivan jäljestyksen. Se meni itselleen tyypillisen varmasti, eikä lähtenyt muille jäljille, vaikka vähän pelkäsin niin. Nimittäin näin, että hirvi meni tieltä jäljelle kun odotettiin tuomaria saapuvaksi. Oikeastaan luulin sitä joksikin äijäksi ja huusin perään ettei sinne voi nyt mennä. Kumma juttu kun ei totellut! Opas kävi tarkistamassa jäljet ja tuoreet hirven jäljethän siinä oli. Makaukset ei Pepeä ihan hirveesti tällä jäljellä kiinnostanut, mutta kulmat tehtiin pienellä pyörähdyksellä, mikä oli huima parannus viikon takaiseen.

Lämpöä oli enemmän kuin tarpeeksi, mutta silti meillä meni jäljellä vain 20min. Pepe veti tapansa mukaan, mutta selkeästi oli rauhoittunut viime viikkoisesta työvoitto jäljestämisestä. Edelleenkin pitäisi vaan rauhoitella lisää ja jarrata vauhtia enemmän. Kuumalla kelillä se vetää meidän molemmat sippiin!

Pepe jäljesti jälleen kerran Keski-Suomen Spanielikerhon mejämestariksi ja sai tulokseksi VOI1, 47 pistettä. Tuomarina oli Olavi Nurmiranta, joka kertoi jäljestä näin:

"Pepelle näytetään lähtömakaus, jonka se tutkii perusteellisesti. Koira ryntää maavainuiseen jäljestykseen, jota ohjaaja jarruttaa sopivasti. Osuuksilla Pepe tekee pieniä tarkistuksia, kulmat selvitetään rengastamalla. Makauksista Pepe merkkaa selvästi kolme, kaato kiinnostaa."
Tämmöinen pesä löytyi jäljeltä vasta kun oltiin koiran kanssa siinä.
Koira meni hienosti ohi, mutta tuomaria hautova lintu sitten säikähti.


15. toukokuuta 2013

Kauden eka mejäkoe

Kauden aloitus oli kyllä todellinen työvoitto! Jälki alkoi vauhdikkaasti, kuten yleensä. Rauhoittumisesta ei tietoakaan, vaikka koitettiin zen-tilaan päästä jo autolla. Pepe veti kuitenkin kierroksen nollasta sataan parissa metrissä kun tajusi, että nyt pääsee mettään jäljelle!

Ekalla osuudella vajosin suohon. Oli muuten vinka tunne, kun tajusi, että suunta on vain alaspäin. Pienenmoista paniikkiakin siinä jo alkoi tulemaan, mutta onneksi toinen jalka oli vain polvea myöten ja sain sen kammettua alueelle, jossa pohja piti. Toinen jalka ehti sitten vajota melkein vesirajaa myöten. Siitä oli sitten kiva jatkaa litimärkänä, kengät hölskyen matkaa kolme seuraavaa osuutta ja sen jälkeen purkamaan oma jälki.

Pepellä ei muutenkaan ollut yhtään oma itsensä päivä. Se pyöritti poikkeuksellisen paljon ja tietenkin kaikki ne kuivuneet männiköt läpi. Olin ihan varma, että nyt ei voi tulla enää tulosta, kun heitettiin läppää tuomarin kanssa matkalla ja tuntui, että ollaan jäljestetty ainakin 3 tuntia. Kaadolla kun kysyin aikaa niin 36 minuuttia oli totuus. Olisihan siinä sittenkin voinut vähän jarrutella lopussa. Annoin Pepen mennä aika vauhdilla, kun luulin että 45min raja on lähellä. Loppua kohden oikeestaan työskentely parani, joskin sieltä merkattiin viimeisen makuun sijasta ilmeisesti supikoiran raato. Vain karvat ja selkäranka oli jäljellä ja multa pääsi spontaanisti suusta: "Hyi, jätä!" Ja tajusin vasta sitten, että himskatti, olikohan tuo ohjausta! Tuomari kyllä kehui tämänkin merkkaamista. Välillä manasin, että tää koira ansaitsisi nollan tästä jäljestä, sen verran korpesi mennä niitä pusikkoja pitkin...

Normaalit kulmat aiheutti vielä lisää pyörimistä tällä jäljellä. Katko oli kulmista helpoin. Saa nähdä, miten käy tulevana viikonloppuna oman kerhon kokeessa. Jos ei työskentely parane, niin voi olla että tästä tulee välivuosi mejän suhteen ja keskitymme metsästämään KVA titteliä. Siihen työtä pitääkin raataa oikein kunnolla!

Pisteet Pepelle siitä, ettei lähtenyt niille miljoonille hirvenjäljille, joita varmaan joka jäljellä oli. Todella riistarikas maasto voisi sanoa. Pepe myös merkitsi makuut suorastaa syömällä ne!

Tuomari Jyrki Rasinpää kertoi jäljestä näin:
"Pepe rauhoitellaan ennen alkumakausta, jota tutkittuaan lähdetään nopeatempoiseen jäljestykseen pääasiassa maavainua käyttäen. Koko jälki edetään tehden paljon tarkistuksia jäljen molemmin puolin. Makauksista 1.,2. ja 3. merkataan hyvin 4. ylitetään pysähtymättä. 1. ja 3. kulmalla pyöritetään jonkin aikaa ja uusi osuus löydetään. 2. kulma, joka on katko selvitetään nopeasti rengastamalla. Kaato löydetään rengastamalla ja sitä jäädään kiinnostuneena tutkimaan. Ripeäliikkeinen jälkikoira, joka täytti tänään sille annetun tehtävän."

Tuloksena VOI1, 41 pistettä.

Litimärkänä, kaameassa flunssassa, nilkka muljahtaneena sanoisin, että tämä jos mikä oli työvoitto ykköstulos.

Ja sain koetoimitsija harjoittelun tehtyä hyväksytystsi. Eli mejäkoetoimitsija titteli minulle.