Sivut

19. tammikuuta 2016

Jäätävä tokokoe loppiaisena

Käytiin poikien kanssa tokoilemassa loppiaisena Pieksämäellä. Kaikki paikan tietävät muistaa, ettei siellä lämmitystä hallin puolella ole.

Lämpömittari, tai pitää ehkä tässä yhteydessä puhua pakkasmittarista, näytti kotona -25 astetta!
Olin jo aikaa sitten päättänyt, että oli pakkanen mitä tahansa, kokeeseen mennään yrittämään. Joten reippain mielin aamulla matkaan.

Skoda ei ollut reippain mielin lähtemisestä aivan samaa mieltä, sillä ei päästy edes Vaajakoskelle kun se alkoi yskimään. Sisätilanlämmitin sanoi sopimuksen irti, mutta kuin ihmeellä alkoikin viime hetkellä toimia ja päästiin jatkamaan matkaa nilkka suorana, kuinkas muutenkaan.

Tällainen keli on siinä mielessä hyvä, että ei itse jännittänyt koetta oikeastaan yhtään. Keskittyi vaan olenaiseen ja suorittamaan kaiken mahdollisimman pian.

Paavo pääs ekana kokeilemaan pakkasensietoa. Hän olikin sitten ainut koira voittajaluokassa. Onneksi tuomariharjoittelijoista ja liikkurista sain seuraa piiloon ja Paavo kaverikoirat sääntöjen mukaiseen paikkamakuuseen. Kiitin tässä kohtaa uusia sääntöjä mielessäni. Niissähän paikkamakuut on lyhentyneet selvästi.

Paavo makasikin oikein mallikkaasti paikallaan, häntäkin oli kuulemma aseteltu viivasuoraan taaksepäin, eikä ilmekään värähtänyt. Ainut pikkumoka tuli kun tultiin viereisen käskyllä perusasentoon. Noh, kauneusvirheitä, kuka niitä laskee!

Liikkeet meni oikein mukavasti ja saatiin kivoja pisteitä, en niitä enää tietenkään muista. Paavo teki omaa iloista työtään ja juuri niin hyvin kun olen sen jaksanut opettaa. Jalkoja piti vähän nostella liikkeiden välillä, mutta kun töitä tehtiin, ei pakkanen tuntunut missään. Liikkeiden välillä oli myös pientä hepulointia ilmoilla, piti käydä tervehtimässä liikkuri, tuomari ja tuomariharjoittelijat pariin kertaan. Hauska laji, sanoo Paavo!

Ruutu oli ainut, mikä nollattiin. Pave lähti kyllä reippaasti kohti, mutta kääntyi niin, että oli vain takajalat ruudussa. En oikein osannut ohjata sitä korjaamaan eikä varmaan koskaan ole treeneissäkään korjattu, eli tiedossa oli ettei se ehkä onnistuisi. Ensin käskyttin peruuttamaan -miksi?- ei mitään järkeä siinä käskyssä! Uudella ruutu käskyllä sitten haki ihan toiseenalaitaan, taisi olla ulkopuolellakin jo. Siinä vaiheessa luovutin ja kutsuin pois.

Paavo sai ruudusta huolimatta hienon tuloksen kovalla kelillä: VOI3, sij. 1. (ylläri ainoana koirana)

EVL cockeri ja VOI cockeri


Pepellä oli muutama kohtalontoveri pakkas EVL:ään. Pepen koe kaatui sekin yllättäen ruudun löytämättömyyteen. Pepen lemppariliike ja bravuuri, harmi! Myös uusi hyppyhärveliliike meni nollille, kun ei Pepellä ollut oikein ajatusta kiertämisestä. Koitti ensin mennä suoraan kapuloille, mutta sain stopattua. Uudelle kiertokäskyllä lähti etsimään ruudun paikkaa ja selkeästi ihmetteli, et mihin hemmettiin se nyt oli kadonnut. Paluumatkalla kuin vahingossa tajusi törpön ja kierti+pysähty ihan kivasti. Kierto meni kuitenkin niin pitkäksi, että oli erittäin vaikea lähteä noutoon ja noutokin vielä sujui, hyppyä vaan ei tulokulmasta johtuen enää kyennyt tekemään. MUTTA ajatusta sillä oli mukana, hieno musta mies!

Pepe on nyt kahdessa kokeessa yllättänyt mut totaalisesti: se on tehnyt kahdesti kympin kaukot! Uskomatonta! Tuollakin pakkasessa jätkä vaan teki täydellisesti! Jotkut lukijat varmaan tietää mun tuskailut sen kaukoista, meidän murheen kryynistä. En jaksa opettaa niitä uudestaan ja koira liikkuu yleensä ihan liikaa. Hätäsesti vitosta, jopa kutosta ollaa saatu niistä. En voi olla hehkuttamatta Pepen kaukoja! Superii!!

Ei ollut ykkönen kaukana tälläkään kertaa. Tällaiset kokeet kuitenkin antaa uutta ponttia yrittää sitä! Ihan päivästä kiinni, millon TVA titteli napsahtaa vihdoin Pepelle.

Pepelle siis EVL3 ja sij. 2.