Videopäivitys agilitystä

Pari viimeistä viikonloppua on mennyt agilitykisoissa Pepen kanssa. Ja onhan se Paavokin ollut mukana haistelemassa huudeja, mutta keskitytään nyt itse suorittajaan.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, siispä tässä videopäivitys viimeisistä kisoista.

Viikko sitten oltiin Mikkelissä hakemassa 3x hyllyä. Hemmetin hyvää hyllyä, kylläkin. Paitsi viimeinen rata. Ei oikein puhti enää riittänyt.

Tässä ekalla radalla onnistuin hyvän radan hyllyttämään onnettomalla kepeille viennillä. Mutta Pepe oli tosi kivasti kuulolla. Henkinen voitto siis!

 

Toisella radalla tapahtui jotain kummallista kepeillä, Pepe tuli tokavikasta välistä pois. Se ei oo varmaan ikinä moista tehnyt, minkä kyllä huomaa molemmista. Eihän siitä yrityksestä palauttaa koira sinne mistä se pois tuli mitään tullut. "Mistä se tuli ja mihin se pitää viedä takaisin?" ÖÖÖ?! Mutta huomatkaa puomin 2on2off! Jee! Ja uutuutena meille A:lle juoksukontakti -toimii! Fiilis oli edelleen kohillaan, enkä pahasti ees ohjauksella hidasta koiraa, tällä kertaa...

 

(sori, en osaa kääntää videoo)

 

Kolmannella radalla hajos pakka ihan totaalisesti lopussa. Myöhästyin A:n jälkeisessä elämässä ja siitä se ote sitten alkoi lipsumaan. Sit ei enää puhti riittänyt kirittämään hyllyn jälkeen suoralle putkelle. Pitää muistaa jatkossa, että A:lle on nyt juoksukontakti ja se muuten tulee sieltä vauhdilla. Ei ole enää sitäkään vähää aikaa taiteilla itseään asemiin jatkoa varten. Ja mihin hävisi se nätti 2on2off? Vitonen kaupan päälle puomin alastulosta! Mutta lähes ainoana koirana tajusi hakea mutkaputken jälkeen oikeaan suuntaan, hyvä Pepe!

 

Ainiin, joka lähdössä Pepe varasti tavalla tai toisella. Muistettava treenata sitä!

 

 

Sellaiset kolme hyllyä haettiin Mikkelistä aurinkoisena, mukavana päivänä. Tänään, eli viikko Mikkelistä oli sitten vuorossa Jyväskylän kisat.

 

Tältä meno näytti Jyväskylässä ekalla radalla:

Pepe otti TAAS varaslähdön ja mulla meni suunnitelmat vähän uusiks sen takia. En sitten osannut ohjata kunnolla taakse työntöön ja putkeenhan se sitten suhahti. Onneksi sain harjoitella kontaktit kuntoon seuraavalle radalle.

 

 

Toisella radalla melkein itse mokasin unohtamalla sekunniksi radan. Se näkyy jäätymisenä juuri ennen puomille menoa. Taisin kysyä ihan ääneen, että mihis meidän pitikään mennä. A:n alastulo muuten oli aika nippanappa. Treenilistalle siis edelleen! Ja puomilla ei kyllä pysähtymisestä ollut tietoakaan. Tuurilla mentiin. Vaikeuksien kautta voittoon ja nollarata! Ohjaus ei kyllä ollut todellakaan parasta mahdollista, mutta Pepe paikkas mun mokia ihan kivasti. Ja kepit mentiin hyvinkin varman päälle joka radalla. Muistissa kun oli viime viikkoiset keppihäsläykset.

 

 

Viimeinen rata oli hyppyrata. Helpohkon oloinen rata, jossa kuitenkin oli pari pahaa kohtaa, kuten kepeille vienti. Pepe kyllä yleensä hakee kepit hyvin, mutta nyt nolla alla ja tuplanollaa metsästäessä en uskaltanut ottaa sitä riskiä, ettei hakisikaan. Varsinkaan kun Mikkelissä mokasin ohjauksella vastaavanlaisen kohdan viikko sitten. Onneks pussi vähän hidastaa koiraa ja pääsin edelle varmistamaan kepit. Ohjaus oli lopussa etenkin hyvin kökköä, kun halusin ottaa varman päälle. Mielummin kökköohjaus ja hitaampi aika kun kielto, ärsyttävä vitonen tai hylly. Aika ei tosiaan päätä huimannut tuolla radalla, tais olla jotain -3 sekuntia, mutta nolla kun nolla meille tässä vaiheessa.

 

(sori, en osaa kääntää tätäkään videoo. En tajua, miksi iPhone välillä kiepsauttaa tän näin päin!

Saa neuvoa, jos täällä viksumpia on lukijoina)

 

Tuplanollat siis kasassa ja menolippu SM-kisoihin! JEEEE! Tai noh, asia pitää vielä tarkistaa kisakirjasta kera sääntökirjan, mutta vahva usko on siihen, että nyt olisi tarvittavat nollat kasassa.

Ja sitten treenataan

Elo on meinannut laiskistua kevään myötä. Pitäisi treenailla koiria enemmän, varsinkin jos Pepellekin meinaa tuloksia saada. Mutta sitten kuitenkin aina löytyy jotain muuta "mielenkiintoisempaa". Ja onhan tässä ollut kaiken näköstä muutakin tekemistä, josta vielä en voi paljastaa. Kerron kyllä sitten kun asiat on varmasti järjestyksessä.

Ehkä tokon treeni-intokin taas löytyy, kun kokeeseen ilmoitin ens kuun alkuun. Aksakisoja ollaan tässä tahkottu ja koitettu saada ne himpatin tuplanollat kasaan! Pepellä on joku jännä draivi taas päällä, vauhtia on mutta ei korvia. Kontaktitkin on ihan hukassa... mutta kyllä me selvitään! Sunnuntaina taas yrittämään Mikkelin kisoihin. Ei jaksa ottaa paineita, ne tulee jos ne tulee. Jos nimittäin alan tätäkin jännittään niin kun tokon viimeistä ykköstä, niin ei tule mistään mitään!

Monitoimikoiraisuus alkaa Paavollekin paljastua. Perjantaisin ollaan käyty agilityn alkeiskurssilla, jota ennen Pepen tokotreeneissä, jossa Paavokin usein jotain pientä tehnyt. Siinäpä kaksi lajia.

Oon innostunut myös uudelleen metsästyksestä pienen hiljaiselon jälkeen. Molemmille koirille oon ottanut hakutreeniä. Pepelle ihan startterin kera. Miten kuumana voikaan koira käydä kun pyssy pamahtaa? Loistavaa treeniä! Seuraavaksi yhdistän riistan ilman paukkua ja sitten molemmat ja katotaan alkaisko pikkuhiljaa pääkoppa rauhoittumaan.

Paavo hakee kovin luontaisesti, mutta jännän huomion tein parkkipaikalla: mun metsästävä, ylösajava koira pelkää varista! Paniikkihaukun kera takavasempaan karkuun kun varis tepasteli parkkiksella (ja koitin saada Paavon ylösajoon). Hölömö koira!

Näiden lisäksi oon tehnyt molemmille pari jälkeä, tai Paavolle useammankin. Paavo meinas vähän jännittää jäljellä, hää oli ihan varma että sammaloituneet kivet hyökkää kimppuun. Piti oikein "buhkia" niille. Mutta sitten tein yhden 14h vanhan jäljen ja avot! se meni loistavasti. Liian tuore veri ilmeisesti jänskättää Paavolaista. Toinenkin 15h jälki, kahdella kulmalla ja vajaa 100m pitkä meni loistavasti. Itseasiassa niin hyvin, että teen seuraavaksi varmaan 100m-kulma-100m-kulma-100m mallisen jäljen. Ehkä sittenkin tänä kesänä kokeeseen Paavon kanssa!

Neljä lajia, kaksi koiraa. Kummasti sitä alkaa taas kalenteri täyttymään! Joutunut jopa jo nyt tekemään kompromisseja sen suhteen, mihin pystyy osallistumaan. Huhhuijakkaa!

7kk vertailu

Paavo täytti 26.maaliskuuta 7 kuukautta ja ajattelin vertailla näitä turboja nyt koon ja ulkonäön puolesta.

Hetki sitten mitattuna:

Pepen säkä 43,3 cm
Paavon säkä 42,2 cm

Paavo 7 kk

Paavo 4 kk

Pepen paino 17,2 kg
Paavon paino 14,2 kg.







Rakenteesta en ymmärrä juurikaan mitään. Mutta huomasin, että Paavo kasvatti ensin jalat ja sitten selkään pituutta. Pepehän näytti mäyräkoirasekoitukselle pienenä kun oli pitkä selkä ja lyhyet jalat.

Kaivelin esiin Pepen pentukuvia ja huomasin, että aikalailla samanlaisia rimpuloita ne ovat olleet! Paavon kuvassa huomaa omalaatuinen tyyli istua! Ehkä Pepellä ollut jo tuolloin pikkusen enemmän karvaa.

En malta olla puuttumatta luonteeseen: Pepe oli (ja on edelleen) mamin pieni sylikoira. Pentuna sille oli kaikki kaikessa, että pääsi syliin. Paavolle kaikki kaikessa on lelu, jota se kantaa ihan koko ajan. Ei se niin lämpene rapsutuksista tai halua syliin. Lelu on se juttu.

Pepehän ei kovalla lattialla nuku kun pakon edessä. Paavo puolestaan siirtyy usein pediltään keskelle lattiaa ja tempasee suorilta jaloilta kyljelleen, että jysäys kuuluu.

Muilta luonteen osin aika samanlaisia ovat. Paavo ei ehkä niin uhkarohkea ole kuin Pepe, mutta uusissa paikoissa kuitenkin kuin kotonaan. Ja Paavo osaa rauhoittua Pepeä paremmin. Pepe tuntui aikuistuvan nopeammin.

Kukkuu!