Kehitystä kuulema tapahtunut

Ollaan kuulema kehitytty. Minä ohjaamaan ja Pepe kuuntelemaan niitä ohjeita. Hidastelukin taitaa olla mun korvien välissä, sillä kun koira on hanskassa paremmin, se kuulema saattaa vaan tuntua siltä että hidastelisi. Toisaalta, Pepellä oli vklopun koulutuksessa hyvä draivi päällä.

 

Jee, kylläpäs tuli hyvä mieli noista Oreniuksen Annan sanoista. Sehän on nähnyt jo toista vuotta meidän kehitystä. Mun täytyy kuitenkin ottaa Pepelle taas kontaktisulkeiset ja vahvistaa vastakäännöstä sekä opettaa paremmin sylivekki. Siinä on puuhastelua tulevalle talvelle.

 

Ollaan tehty muutama viikko remonttia väliaikaiseen asuntoon ja nyt pitäis vielä viikonloppuna muuttaa. Ja sitä ennen pakata tavarat ja siivota uusi remppajäljistä ja vanha kaikesta muusta sotkusta. Tässä syy blogin hiljaiselolle. Viikonloppuna muuton lisäksi myös aksakisat Jyväskylässä. Kaksi rataa molempina päivinä. Hyvin ehtii joka paikkaan!

Paavo kasvaa vauhdilla, on itseasiassa mennyt Pepen ohi painossa tuon ikäisenä. Viime viikolla haettiin ensimmäinen rokotus ja Paavolainen painoi 12vko tasan 6kg. Toivottavasti vaan ei tule yhtään Pepeä isompi! 42,80 cm on ihan kivan kokoinen medi agilitykoira. Agilitaamattomille tiedoksi; medin ja maksin raja 42,99cm ja maksien hypyt 55-65cm (medi 35-45cm). Käytännössä siis 2mm korkeampi koira, niin ei agilityssa kisattais kun ei viitsi hyppyyttää noin korkeita esteitä.

 

 

 

Serti ihan puskista

Nyt pääsi onnistuminen yllättämään.

Kaksi ekaa rataa tahkottiin ja tahkottiin Kuopiossa. Pepe vaan räksytti mulle, mitä se ei koskaan tee. Hyllytettiin varmaan vaikka kuinka monesti radat ja lopetin molemmat kesken juuri tuon louskuttamisen takia. Sitten viimeiselle radalle lähin hakemaan vaan hyvää mieltä. En tainnut edes suunnitella rataa loppuun kun ajattelin, ettei varmana päästä sinne asti. Mutta mopo kulki ja kuunteli!

 

Radan jälkeen ajattelin, että no olipas kiva parantaa viimeiselle. Ei mulla ollut hajuakaan, oliko edes nollarata. Vauhtikin tuntui hitaalta kun varmistelin ohjauksia. Vasta kun menin hakemaan kisakirjaa ja avasin sen vaistomaisesti heittääkseni laput roskiin silmiin osui serti lappu kirjan välissä. Piti ihan kavereilta kysyä, että onko tämä nyt se....? Siis täh? Tuollanen rata ja serti, sijoitus 3. Aivan uskomatonta!

Vähän harmittaa, kun ei ollut ketään videoimassa rataa. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, miten ohjasin ne kaks ekaa niin surkeesti, että Pepen piti monesti huutaa: "ohjaa prkl!". Ja toisaalta myös se, miten viimeinen rata meni, kun tosiaan tuntui että en edes juossut kunnolla. Mutta Pepe kyllä kepitti hyvin ja keinullekin vauhtia on hivenen tullut lisää. Joskin vastapainoksi niillä kahdella onnettomalla radalla, meni renkaan jostain ihme välistä, hyppäs A:lta ja jätti kepit kesken. Ja nämä kyllä kaikki menee mun ohjauksen piikkiin näin jälkikäteen ajateltuna.

 

Nyt se sitten pyytää enää yhtä ja Pepestä tulisi AVA. Viimeinen saadaan vastaanottaa vasta elokuun lopulla 2014.

Paavon ensimmäinen jälki

Paavo 9 vko kävi tekemässä viime viikolla (ti 29.10.) ensimäisen mejä jälkensä.

Jäljellä mittaa n. 20 metriä ja se oli vanhentunut n. tunnin. Verta oli reiluhkosti, ehkä vajaa desi. Jälki oli suora.

Videolle oli pakko laittaa musiikki kaiken sen kimittävän "hyvä hyvä hyvä" päälle. Ei sitä olisi kestänyt kukaan kuunnella. Laatu ei ole lähelläkään HD tasoa ja iltakin alkoi jo hämärtää kun metsässä oltiin.

 

Videolla syödään nappuloita ekat 20 sekuntia, jonka jälkeen käydään katsomassa mihin veri vie. Mutta palataan äkkiä takaisin. Tästä voikin kelata kohtaan 2:15, kun pienellä avustuksella lähdetään liikkeelle.

Vajaassa 4 minuutissa jäädään "jumiin" katajaan.

4:35 oli se pelottava kivi. Ja vähän yli viiden minuutin kohdalla vessatauko. Loppu syödäänkin sitten päiväruokaa hyvällä ruokahalulla ohjaan kimittäessä kiitosta narun toisessa päässä.

 

Alkumakuulle laitoin turvonneita nappuloita ja sitten veretin niiden päälle. Mietin hetkisen, että näinköhän syö niitä, mutta hyvin (liiankin hyvin) näytti kelpaavan. Ei ainakaan karta verta millään tavalla! Paavo lähti jäljestämäänkin ennen kuin oli nappulat oli syöty (hienoa!), mutta ahneus pakotti palaamaan pienen koiran takaisin alkumakuulle. Siinä sitten menikin tovi kun syötiin maakin makuun alta. Koira välillä heittäytyi makuulleen syömään ja vasta pienellä avustuksella uudelleen liikkeelle.

Matkalla tutkittiin tarkasti paikat, mihin sienestä oli turahtanut enemmän verta. Ja ihan kun olisi ymmärtänyt käskyn "jälki". Jäljen puolessa välissä oli tosi pelottava kivi puun alla mörkönä piilossa. Sitä piti hieman ihmetellä ja vähän pakka hävis. Jänskäkakatkin siinä sitten tuli. Koitin nostaa koiraa läjän yli jatkamaan hommaa, mutta eihän siitä sähläyksestä mitään tullut. Paavo tallusteli paskassaan, mutta jatkoi kuitenkin jälkeä vielä muutaman metrin kaadolle, joka tällä kertaa oli päivä ruoka.

Pieni mies jäljesti hirvittävän hyvin. Metsä oli vieras, eikä Paavo ole kulkenut kun lähimetsässä, joka on hyvin heinittynyt. Tämä mustikanvarpuinen mäntykangas oli siis sinänsä jo uusi kokemus. Pientä härväyksen alkua oli ilmoilla, mutta en päästänyt jäljeltä oikeastaan poistumaan. Melko jälkitarkasti se menikin.

 

 

Pepen hakutreeniä

Metstästystreeni into alkaa pennun myötä taas nostamaan päätään. Tein Pepelle pienen pätkän hakutreeniä. Tavallaanhan se hakee ihan hyvin, kun ei vaan ole riistaa lähimaillakaan. Totesin jälleen kerran sen meidän ongelman: koira kun saa haussa hajun, niin lähtee aivan totaalisen lapasesta seuraamaan sitä. Ihan sama mitä huutelet perään, kiroot tai koitat nätisti. Sinne menee. Se ei myöskään pysty jättämään hajua rauhaan. Eli jos vaikka saisin pysähtymään ja "kuulolle", se ei voi tehdä muuta kun lähteä hetken päästä jatkamaan sen hajun selvittämisen loppuun.

Tässä ongelmassa on kuitenkin myös kääntöpuoli: Pepehän tekee ihan törkeen sitkeesti töitä kun se on jonkun tehtävän saanut tai saanut itse päähänsä tehdä jotain. Pitäisi vain osata kanavoida tuo sitkeys hakukuvioon, liikkumiseen ei siihen, että menee vain ja ainoastaan hajujen perässä.

Tässä pari videoo treenistä. Tällä kertaa istuminen oli enemmän kuin hyvä. Nopea, eikä jäänyt haistelemaan/härväämään mitään.

 

 

Huomaa Pepen ilme videon alussa: voiko tuon näköinen taukkitaavetti osata tosissaan tehdä töitä?

 

 

Tässä Pepe tajusi, että mulla on kännykkä ja videoin. Eihän sillon voi töitä tehdä. No ei näitä töitä pitäiskään, fiksu otus!