Kaksipäiväset agikisat

Viikonloppuna oli kaksi päiväiset agilitykisat täällä kotoisassa Jyväskylässä. Pepellä oli ihan superviikonloppu, vaikka torstaiset möllit enteili jotain ihan muuta. Mölleissä lähti koira nimittäin niin lapasesta kun olla taitaa, kontakteja ei otettu, mitään ei kuunneltu. Mutta lauantaina oli toinen ääni kellossa.

 

Joskin jännitystä tarjoili se, kun kisapaikalle saavuttiin niin Pepe näytti ontuvan hieman. Alkuverryttelyllä se kuitenkin loppui lenkin loppuun, joten ajattelin syynä olevan kivinen alusta. Juuri ennen rataa juoksutin koiraa viime hetkeen asti edes takas kentän ulkopuolella ja se ontui selvästi! Virtaa kyllä olisi ollut, eikä se arastanut oikeaa etujalkaansa vaikka sitä vähän kevensi. Toisella kuulutuksella päätin, että kokeillaan nyt sitten pari estettä. Jos yhtään näyttää sille, että linkkaa tai ulahtaa niin homma loppuu siihen.

 

Rata oli agilityrata ja Herrasen Ritvan käsialaa. Hänen radat on aikaisemminkin sopineet meille, mutta nyt rata oli kunnon jackpot! Pepe toimi kun ajatus ja ohjaus tuntui tosi helpolle. Nilkuttamisesta ei ollut radalla (eikä sen jälkeen) tietoakaan. Radan jälkeen oli tosi hyvä fiilis, mutta jotenkin tuntui että hölkättiin rata läpi. Ehkä se vaan tuntui sille, kun koko ajan yritti tuijottaa koiraa, linkkaako se vai ei. Ainakaan koira ei jäänyt selän taa tällä radalla, sen verran tarkkana tuijotin sen jalkoja! Piiiiiitttkäääään loppuverran jälkeen meille selvisi, että se oli nollarata ja nopea sellainen. Tuloksetkin olivat tulleet ja meidän nimi komeili ekalla sijalla! Nollavoitto ja eka serti! Huisia! Meidän aika oli -7,22 ja toiseksi tulleen -4,36. Kun jo kahdesti ollut toinen, eka valio ja osallistujia 18-19 niin kyllä muuten maistuu tämä serti. Vaikka "kipeällä" koiralla se tulikin. Ajan perusteella radan hölkkääminen taisi olla vain tunne. Ja Pepe muuten karkas lähdössä! Tein paniikkiratkaisuna poispäinkäännöksen, mitä en edes osaa ja hyvin meni! Harmi kun tätä rataa ei saatu videolle.

Ensimmäinen SERT-A ja valiokello käyntiin!

Lauantain toinen agirata meni hyllyksi, jota ennen otettiin vitonen kepeiltä. Ohjasin kai vähän liikaa vedättäen ja Pepe alkoi kepittään väärältä puolen. Outoa, se on nimittäin niin varma kepittäjä eikä kyllä koskaan aloita väärin! Keppien jälkeen ohjasin huonosti ja sujahti putken väärään päähän. Pari hyppyä ja homma seis, ettei jalka rasitu yhtään enempää kuin tarve. Olihan sunnuntaina vielä kaksi starttia lisää ja tuolloin kisataan piirinmestaruudesta.

Lauantai iltana pitkä verralenkki, vähän hierontaa ja venyttelyä ja avot! Illalla Pepe kulki jo lähes normaalisti jalallaan. Ainakin sen päällä voi kippurassa nukkua, joten ei se kovin kipeä voi olla. Aamulla kyllä vähän jännitti, monella jalalla se tulee vastaan mutta kivusta ei ollut tietoakaan. Lelu suussa hömpöttäen aamutervehdykset. Ennen kisoja kuitenkin kunnon lämmittelyt.

Meidän hyvä fiilis jatkui sunnuntainakin, joskin ensimmäisen radan mokasin ihan itte! Lähdin ihan liian hätäiseen (ja turhaan!) takaakierrolta, eikä Pepe hypännyt estettä. Sitten ohjasin sen hyppäämään sen väärinpäin. Tyhmää! Tälläkin radalla keppien löytäminen oli hankalaa. Mikähän juttu siinä nyt on?! Keppi ja kontaktisulkeiset tulossa syksyllä.

Sunnuntain toinen rata, hyppyrata meni loistavasti sekin. Vähän pitkiä käännöksiä, eikä aika mikään huippu, mutta se mikä jäi harmittamaan oli toisiksi viimeinen rima, joka tuli alas. Ilmeisesti koiralla tuli takaakierrosta kiire mun perään. Ja taas paikassa, missä mulla ei olisi ollut kiire. Höh!

 

 

2 pvä vaellus Salamajärvellä

Rinkka selkään ja menoksi. Äkkilähdöt on parhautta! Edellisenä päivänä suunnitellaan ja seuraavana aamuna lähdetään.

 

Kahden päivän vaellus 20.-21.8.2013 Salamajärven kansallispuistossa. Reittisuunnitelmat oli suuntaa antavia, mutta reiluksi pariksi päiväksi oli ruokaa pakattu mukaan.

 

Lähdettiin liikkeelle Koirasalmen luontokeskukselta, josta mentiin Peuran polkua ja Hirvaan lenkkiä seuraten Ruuhilammen kautta Tavilammelle, jossa ensimmäinen paussi. Siitä matka jatkui kohti Sysilampea, jossa suunnittelimme yöpyvämme. Ihan suorinta reittiä ei menty, vaan kierrettiin Iso Pajulammen läheltä luontopolun pätkä vielä lopuksi.

 

Kun sitten päästiin Sysilammelle Sport Tracker näytti 12,85 km. En pysäyttänyt taukojen ajaksi, mikä osittain selittää verkkaisen tahdin. Kulutuskin ihan kiva, mutta taitaa olla aika epärealistinen.

 

 

 

Tuli kannettua teltta ja makuualustakin ihan vain kantamisen ilosta mukana, sillä Sysilammen autiomajalla oli kerrossängyt, joissa jopa patjat. Turhaa oli myös varautua -23 asteen makuupussilla. Oli lämmin yö ja sisällä tuvassa ei pystynyt edes olemaan makuupussin sisällä.

 

Ilta oli muutenkin tapahtumarikas. Metsäpeura, jonka pihapiiriin ilmeisesti tulimme, tuli tervehtimään aika lähietäisyydeltä. Siinä se vaan oli ja toljotti meitä ja me sitä. Tämän idyllin rikkoi palohälytin, joka lukkojen takana vuokratuvan puolella huuti reilun puoli tuntia kunnes patteri loppui. Koitettiin tiirailla, että palaako siellä oikeesti joku, mutta ei nähty mitään. Siis väärä hälytys mutta miten sen saisi hiljaiseksi kun on lukkojen takana. Ovessa onneks oli numero, josta jopa joku vastasi vielä illalla. Saatiin selville vara-avaimen paikka ja juuri kun se löyty niin palovarotin hiljeni. Tarkastettiin tila kuitenkin ja todettiin sen olevan väärä hälytys. Patteri irroitettiin uusia öisiä piipityksiä varten.

 

 

 

Toisen päivän reitti kulki Heikinjärvelle saakka samaa reittiä, pois lukien ylimääräinen kierros luontopolulla. Heikinjärvellä pidettiin paussi ja jatkettiin siitä Pyydyskosken kautta Pahkahongankankaalle, josta päätettiin ottaa sittenkin Iso Koirajärven vasemman puoleinen laita. Vaikka tämä valinta hieman lyhyempi olikin, niin kilometrejä kertyi 15,25 km.

 

Sport Tracker kertoi toiselle päivälle matka-ajaksi 6h 58 min, matka 15,25km, keskivauhti 27,25/km, keskinopeus 2,2km/h, energia 2593kcal.

 

Heikinjärvellä laavulla ruokatauolla.

 

Ohi on! Huomaa autossa köllöttelevä koira..

Toinen päivä oli jopa helpompi taivaltaa kun ensimmäinen. Rinkka oli kyllä vähän kevyempi, mutta toisaalta olkapäät edellisestä päivästä kipeet painosta eikä jalatkaan ihan tuoreet olleet. Rinkasta puheenollen, semmoinen löytyi Prismasta -50% alennuksella. 55 litrainen punainen reppu ei välttämättä istu selkään täydellisesti, mutta on toki hintansa väärti. Hintaa kun jäi vain reilu 40e.

Kun taivaltaa kaksi päivää, reilu 6h molempina päivinä, niin alkaa se näköjään käymään cockerinkin voimille. Pepe hyppäsi heti autoon kun ovi vähän raottui ja vajaassa minuutissa se jo nukkui umpiunessa kyljellään. Rennosti tää kaveri aina autossa on ollut, mutta koskaan en ole nähnyt sitä kyljellään nukkumassa. Tais olla rankka reissu!

Tokon treenailu toi tuloksen

Pitkästä aikaa tulos tokokokeesta! Olimme su 18.8. omalla kentällä Pauli Härkösen tuomaroitavana. Edellisenä viikolla haettiin Packalenin kokeesta "ei tulosta".

Selitellään ensin taustat. Ollaan nimittäin löydetty treeni-into tokoon, pitkästä aikaa! Ja huomattu myös uusi ongelma, nimittäin se, että Pepe tekee harkoissa tosi kivasti töitä ja kokeessa fiilis lopsahtaa. Ollaan siis treenattu palkattomuutta ja se on alkanut tepsiä ihan kivasti. Ollaan myös opeteltu sitä, että kehän ulkopuolella olevalle palkalle ei sinkoilla! Sekin alkaa jo oleen hallussa, sillä kummassakaan kokeessa koiralla ei ollut ajatustakaan karata kehästä. Jei!

Treenit tuottaa siis tulosta, ainakin toisesta kokeesta. Packalenin kokeessa tapahtui pari työtapaturmaa, joten vähän liikaa nollattiin liikkeitä. uudun Pepe pongas tosi kivasti ja juos (siis pomppi tapansa mukaan) suoraan keskelle ruutua ja mitä sitten: jäi haistelemaan eikä menny maahan edes kolmannella käskyllä! Nollattin hieno ruutu siis. Höh! Toinen työtapaturma kävi tunnarin kanssa. Pepellä oli vähän turhan kova vauhti kapuloille, haisteli hyvin mutta varmisti oman jälkeen vielä yhden kapulan. Samalla oma putosi ihan tämän toisen, siis väärän, viereen. Pepe yritti ottaa sen oman siitä vierestä oikein näkertäen, mutta se ei noussut. Siispä sen oli pakko siirtää sitä väärää kapulaa, jotta sai oman. Ja siitähän liike nollautuu, vaikka oman toikin. Z-kävely nollattiin myös, mutta ihan ansaitusti. Oikeita liikkeitä ei tainnut tulla kuin ensimmäinen, seisominen. Joku aivopieru se oli, tai vire hommelia kun ei yleensä ihan noin tökerösti tee.

Su 18.8. oli sitten tokokoe omalla kentällä. Vihdoin tulos, nimittäin EVL3! Ei ihan sitä, mitä lähdettiin metsästämään, mutta kiva saada tuloskin pitkästä aikaa. Harmi sinänsä, sillä Pepe teki tosi kivalla fiiliksellä varsinkin hankalan ekan osuuden. Jälkimmäisellä osuudella meillä molemmilla alkoi ote lipsua: Pepe haisteli (kerpeles...) ja mulla meinas pinna mennä. En siis jaksanut tsempata sitä ja vire lopahti. Kaukot nollille, kun melkein joka vaihtoon sai tuplakäskyn antaa. Eikä siltikään tehnyt osaa liikkeestä. Ohjattu meni juuri haistelu vuoks ihan penkin alle. Kun kapuloita oltiin viemässä, Pepe haisteli mun vieressä tosi piiiiitkään ja melkein liikkui haju perään. Kun tuli "käsky" se edelleen haisteli ja jouduin sanomaan: Pepe! erkki. Hyvin hitaasti ja varmaan mielessään kiroillen se sinne kuitenkin lompsi. Pysähtymisestä ei ollut ajatustakaan, mutta karseen kovalla SEIS käskyllä sain pysähtymään juuri ja juuri ympyrän sisään. Koitin lähettää "olli", eli oikealle, mutta näki koirasta jo silloin, että mitään se ei kuunnellu, saati tajunnu. Haki sitten keskimmäisen. Pentele! Annoin kuitenkin sen palautteen, mitä siinä tilanteessa voin. Kapula pois sanomatta mitään (ei ees kiitosta, siis irti käskyä) ja kapula vähin äänin maahan. Höpöhöpöt ja hetki hiljaa. Sitten uusi viritys seuraavaan liikkeeseen, joka menikin ihan hyvin.

Rivi kuitenkin näytti tälle:
Istuminen 7,5 (haisteli ja rapsutti itseään)
Paikkamakuu 9 (jee, vain vähän haistelua!)
Seuraaminen 6,5 (paranti taas loppua kohden, mutta surkeehan tää on)
Z-kävely 6 (tais jättää yhden tekemättä, muuten tosi kivasti seuraamisen jälk.)
Luoksetulo 9 (jeeeeee!!!!)
Ruutu 7,5 (kauhun hetkiä, kun meni ensi luoksetulon alkuun, sieltä toisella käskyllä.)
Ohjattu 0 (ansaittu)
Metalli 8
Tunnari 8,5 (vähän pyöräytti suussa)
Kaukot 0 (ansaittu tääkin, mutta ei liikkunut juurikaan!)

EVL3, tulos siis!

Toivottavasti tämä treeni-into jatkuu! Taistellaan loppuun asti. Eli kun se viimeinen ykkönen tulee, niin pitänee katsoa tilannetta uudelleen sitten.

Bad hair day?

Nassukin alkaa tuolla elukalla paranemaan. Patti on tiessään, ollut jo pitkään ja vaalea länttikin alkaa pikkuhiljaa saaha pigmenttiä ja pienenemään. Ehkä siihen vielä joskus karvatkin tulee.

Läntti 22.8.

 

Puskaohjus marjassa

Pakotin tänään itseni lähtemään poimimaan marjoja takametsään, tai pikemminkin ryteikköön. Enpä olisi arvannut, että marjat ovat niin kyspiä että putoilevat maahan pienestäkin hipasusta.

Empä olisi myöskään arvannut, että cockerin mukaan ottaminen oli virhe.

Puskat ryskäs ja marjat lenti maahan (josta cockerin ne oli sitten hyvä napostella poskeensa). No eipä tuosta oikein voi kieltääkään kun hänhän tekee vaan työtään. Tais pari ylösajoakin tulla, sillä ensin rytisi koira puskassa, sitten lehahti lintu lentoon ja minä vislasin jossain päin viereistä puskaa. Hetken hiljaisuus, joten ei se ainakaan pitkään perään mennyt. Kutsuin luokse ja intopiukeena se myös tuli. Ja palkaksi tietenkin, mitäs muutakaan kuin vattuja, valmiiksi kerättynä. Näin me koulutamme koiraa. Heh.

Ajattelin hetken kirottuani marjoja, jotka olivat maassa, eikä ämpärissä, että nyt riittää puskien ryskäys ja ajattelin tehdä malttiharjoituksen. Kutsuin koiran luokse ja pyysin istumaan. No siinähän se istui ja intopiukeena heilutti häntäänsä (ja odotti putoavia vattuja). Ja häntähän tietenkin heitti marjat maahan, kun ei ollut sekuntiakaan paikallaan. Parempi ehkä antaa puskaohjuksen toteuttaa itseään viereisessä puskassa, kun katsoa vierestä kun se hännällään heiluttaa itselleen marjat alas.

Siispä koiralle "vapaa" ja välillä luoksekutsu. Ja luokse muuten tultiinkin vauhdilla ja niin suoraviivaisesti kuin mahdollista. Ja tietenkin kaikkien puskien läpi. Ja palkaksi odotettiin vattuja. Helposti palkkaantuva koira, sanoisin.

Harmi, ettei tällä kertaa ollut kameraa tai puhelinta mukana. Olisi tullut hyviä videon pätkiä, kun puskaohjus toteuttaa itseään. Toisaalta, marjoja myös jäi sinne runsaasti. Ehkä huomenna otan kameran pusikkoon mukaan!