Tauko paikallaan

Onpas siitä vierähtänyt tovi kun viimeksi kirjoitellut. Mutta eipä tässä joulukuussa kovin tapahtumiakaan ole ollut. Tavallaan pidetty taukoakin, se poikakoiran juoksutauko.

RentoReiska lomailee

Ollaan käyty hankilenkeillä, mutta pakkaset niitäkin vähän häirinnyt. Olen huomannut, että Pepellä menee pakkasraja tassujen nostelun suhteen aika tasan -20 asteessa. Jos on -19, ei tassuja tartte nostella (mutta välillä pitää päästä hankeen kirmaamaan), mutta jos on enemmän kuin -20 pakkasta, tassuja nostellaa sitten ihan huolella. Hollywood koiraksi tuota välillä kutsun kun koittaa saada säälipisteitä. Tassut on myös aika kuivat ja halkeili kovasti. Koitin joulunaikaan Tummelilla niitä voidella ja laitoin töppöset sisällä jalkaan siksi aikaa että rasva imeytyy. No siitä se mulkoilu vasta alkoikin! Herra ei voinut hievahtaakaan kun töppöset jalassa ja esitti muutenkin kovin vaisua. Hetken jo mietin, että onko se oikeasti kipeenä, mutta nyt ei ole muutamaan päivään rasvattu ja on ihan oma itsensä. Eli mielenosoitusta se vaan olikin.



Vautia ja vaarallisia tilanteita

Joulukuu ja vuodenvaihde on muutenkin vähän kummallista aikaa. Tuo elukka on ihan huuhaa. Ja äijäilee minkä ehtii. Joku kumma vimma sillä on myös jälestää kaikki näkyvät jäljet. Kovilla pakkasilla oikein kuono paukkuu kun se painaa menemään! Eikä korvista ole tietookaan. Vasta sitten kun nykäsee narusta tai vähän tökkäsee se havahtuu omasta pikku hajumaailmastaan sekunniksi, kunnes taas jatkaa. Ja kun elää tuossa omassa oudossa kuplassaan, ei tietenkään tarvitse välittää mitä minä pinna kireenä käsken. Kuten "lähellä" käskyn voi huoletta pidentää 6-7 metriin normaalista 2-3 metristä. Eikä hihnassa tietenkään tarvitse kulkea kunnolla, kun on niin ihania hajuja.


Naapurin koiralla oli juoksut joulukuun alussa ja tämä huuhailu alkoi siitä. Taitaa hormonit taas pojalla hyrrätä. Mutta eipä hyrrää kauan. Olen nimittäin vakaasti harkinnut, että pallit lähtee tässä alkuvuodesta. Että jos joku haluaa vielä Pepeä käyttää niin kertokoon nyt, kohta se on myöhäistä.
Toivon mukaan kastrointi vaikuttaa myös työskentelyyn rauhoittavasti. Jos jaksaisi mejässä keskittyä paremmin ja agilityssä pysyisi hanskassa sen tarvittavan minuutin ajan. Tokopuolelle toivon, että haistelu vähenee ja haaveita olisi myös KVA-tittelistä, tai edes tuloksesta metsästyskokeissa.



Hyppysarja: ylös, alas ja ympärihei!

Bonuksena tullaan kovaa ja kohti!

Niin lähellä, mutta niin kaukana

Niin lähellä mutta niin kaukana! Vaivun kohta epätoivoon tämän hyllytysten määrän kanssa!

 

Jos edes yksi nollarata, tai vaikka edes vitosen tai kympin rata tulisi väliin, niin se antaisi jo paljon uutta uskoa. Toisaalta uskoa vähän loi viime kisat Kuopiossa. Hyllytettiin kyllä kaikki kolme rataa, mutta se oli niin lähellä!

 

Ekassa startissa olin tosi rento ja ohjasin, kuin oltais treeneissä oltu. Ja kuulema se näytti tosi hyvälle. Mutta yksi hyppy väärältä puolen ja siinähän se sit oli. Hylly! Koko muu rata hirmu hyvin ja rennosti! Se kirottu hyppy oli vielä muistaakseni suoralla, joten menee aivan täysin mun mokaks. Horjahdin tai juoksin taas kädet levällään.

 

Toisessa startissa Pepe ei pysynyt lähdössä, josta menin niin hämilleen, että ohjasin toisen hypyn kierron huonosti ja hylly heti siitä. En kyllä kerennyt asemiinkaan kunnolla kun tää yks musta on jo viivana tulossa päin. Paniikkiratkaisu hylkäs tämän radan. Muuten meni ihan kivasti, otti jopa kontaktit. Paitsi viimeisen (puomi), jolle palautin. Ainakin yksi tiukka käännös tehtiin, kun Pepen piti vähän komentaa mua kertomaan aikaisemmin mihin mennään.

 

 

Viimeinen rata ei ollut enää niin rento, kun olis jo halunnut tulostakin tehdä. Rata kuitenkin meni tosi hyvin ja jotenkin tuntui, että minulla oli selkeä ohjaus. Tiesin, mitä pitää tehdä. Taas mentiin yks onneton hyppy väärältä puolen, mutta tehtiin keppien jälkeen myös sikamakee välistäveto. Olin ihan varma, että Pepe ei tule kepeiltä kahden hypyn väliin ja lähe siitä takaakieroon, mutta näin vaan teki ja vielä ilman että karjun kurkkusuorana. Tästä seurauksena myös se, että tajusin lähteä ajoissa liikkeelle ja ennätin tekemään persjätön putken jälkeen.

 

Ärsyttävää, että noin pienet virheet vetivät radat hyllyiksi, mutta samalla se kertoo jotain edistymisestä. Koira pysyi tosi hyvin hanskassa, oli kuulolla ja teki just niin kun näytän. Mutta kun näytän väärin! Pepe ei riehaantunut tai lähtenyt roiskimaan omiaan, kuten monesti on käynyt. Tällä kertaa ei viihdytetty edes yleisöä, vaan keskityttiin vain ja ainoastaan tekemiseen.

 

Ja parhaimpaan tulokseen näköjään pääsee, että ei jännitä. Matka Kuopioon oli sen verran jännä jo itsessään, ettei kisoja muistanut jännittää yhtään. Satuttiin nimittäin ajamaan juuri pahimpaan lumipyryyn ja näkyvyys liikenteessä oli puhdas 0. Rekka kun tuli vastaan, oli vauhti pudotettava 20-30km/h, kun ei 15 sekuntiin nähnyt yhtään mitään. 

 

Tästä taidamme vetäytyä joulutauolle ja jatkaa kisaamista ensi vuoden puolella.