Lauantaina olimme mejäkokeessa, kauden ensimmäisessä sellaisessa. Vähän jopa jänskätin, mitähän tästä tulee, kun tiesin että lujaa tullaa menemään ja tuomari ei ollut nuorimmasta päästä. Tuomari muisti meidät viime keväältä ja kyselikin ennen lähtöä, että olenkos saanut turboa hiljentämään... Ollaan pari kertaa treenattu ja keskitytty vauhdin pitämiseen kurissa, mutta sillon on siksakki kasvanut jäljellä. Makuut kyllä merkattu harkoissa loistavasti.
Minulla oli hyvää aikaa rauhoitella koiraa ennen jälkeä ja hetkeksi pieni musta jopa torkahti autossa. Jäljelle kuitenkin hillittömällä innolla, kuten tuomarikin sanoi. Mutta yllätys, yllätys vauhti ei ollut päätä huimaavaa ja huomasin jopa nauttivani menosta aika ajoin. Jälkeen kulutimme ennätykselliset 28 minuuttia! Makuut olivat siltikin aika hätäsesti merkattuja, mikä toisaalta vähän yllätti, sillä harkoissa kaiveltiin kiinaan asti makuun merkiksi. Ykkönen ilmeisesti tulossa, tuumasin jäljen jälkeen. Arvelin kuitenkin, että pari tarkistuslenkkiä ja pieni pyöritys katkolla verottaisi pisteitä jonkin verran.
Tuomari Hannu Suonto kertoi jäljestä näin:
"Hillittömällä innolla liikkeelle. Ohjaajan taitavalla jarrutuksella vauhti oli kuitenin sopivaa. Missään vaiheesa ei oltu mainittavasti veriuran ulkopuolella. Makuista kaksi osoitettiin nopeasti tutkien, loput selvästi osoittaen. Ensimmäisellä kulmalla tehtiin pieni lenkki. Viimeinen oikaistiin pari metriä. Katkolla tehtiin hetki töitä mutta selvitettiin. Kaato innosti."
Tällä siis napsahti paras jälki ikinä: VOI1 ja 49 pistettä! Samalla Pepe kruunattiin Keski-Suomen Spanielikerhon mejämestariksi.
Jälki meni niin hyvin, ettei mulla ollut enää mitään odotuksia sunnuntain agilitykisaan Pieksämäellä. Reippain mielin ja pikkasen taas jännittäen kuitenkin lähdettiin matkaan.
Pepe oli vähän väsyneen huuhaa Pieksämäellä ja manasinkin ennen ensimmäistä starttia, ettei tästä varmana tule mitään! Mutta toisin kävi! Koira oli aivan loistavasti kuulolla, enkä itsekään pahemmin mokaillut. Ensimmäiseltä radalta nollarata! Ja eikun jännäämään oliko voitto vai ei ja kuinka moni saa luvan. Jännitysmusiikin soidessa korvissa kurkkasin tulosluetteloon: voitto ajalla -9,16! Toiseksi tulleen aika oli -9,14 eli tiukille meni. Toiseksi tullut oli muuten erittäin taitava nuori tyttö (11v. kuulema) ja sai sertin mudinsa kanssa.
Meillä olisi vielä kaksi rataa juostavana. Salaa kuitenkin toivoin, ettei Pepe vaan tekisi nollaa. Kolmosiin ei mikään hinku vielä ole.
Toisella radalla Pepe oli edelleen loistavasti kuulolla, mutta minusta tuntui että itse mokailin ohjauksen suhteen. Tuuria oli kai matkassa, sillä Pepe nappas toiseltakin radalta nollan! Tämä osoittautui voitto nollaksi ajalla -13,52.
Taisin manata viimeisen esteen jälkeen koiraani: mitä sinä menit tekemään! Samalla ollen järjettömän ylpeä pallosalamasta, joka teki lähes täydellisen jäljen jälkeen vielä kaksi täydellistä agirataa!
Kolmosiin noususta innostuneena ilmoitin meidät tulevalle lauantaille (26.5.) oman seuran 3lk kisoihin Vihtavuoreen kipittämäänä kolme rataa. Saas nähdä, onko ahneella minkälainen loppu. Väliin osuu kuitenkin vielä tokokoekin, johon viikonlopun hyvä tuuri saisi kyllä yltää.
Käytiin äitienpäivänä agiliitämässä Jyväskylässä, Killerillä. Kaksi hylkyä tuli saldoksi, mutta silti jäi hyvä maku suuhun. Vaikka meni oli aika kaaosta, niin Pepe oli kuitenkin kivasti kuulolla.
Kakkoset kisasivat päivän viimeisenä, eli meillä piti olla rataantutustuminen viideltä ja puoli seitsemän aikoihin. Aikataulusta oltiin kuitenkin tunti myöhässä! No eihän se meillä eka rata sit oikein putkeen mennyt, kun olin koiran käyttänyt kaksi tuntia aikaisemmin lenkillä. Käytiin muuten treenaamassa metsästystä kera startterin. Pepe nostatti kierroksia pari tuntia autossa ennen radalle menoa, niin kyllähän sen menossa huomasi!
Alku oli ihan jees, mutta sitten tulikin putkihässäkkää. Ohjasin kai huonosti hypylle ja alastulosta näki pelkän putken pään->sinne! Olis pitänyt ottaa tarkemmin kun putki oli puomin molemmin puolin. Mutta loistavan kontaktin teki sitten kun sinne puomille tiemme löydettiin. Ja ei se munkaan perjättö ihan kurjimmasta päästä ollut... Mut sitten taas ohjasin huonosti ja väärään päähän putkee, josta päästäänkin lentokeinuun..! Huoh! Tässä vaiheessa pysähyin miettimään nappaanko koiran mukaani ja pois radalta, mutta päätin kuitenkin vaan hieman rauhoitella ja jatkaa. Hanskat kuitenkin tippui tiskiin keinun jälkeen.
Tää tekniikan ihme ei osannut muuta kuin laittaa linkin radasta
Toisella radalla pikkasen petrattiin edellistä suoritusta. Mokasin tän itte, ohjasin koiran esteen ohi, kun yritin varmistella putken oikeaa päätä. Keinulle tällä kertaa hidasti, ja kyllähän se kuuluikin, mitä odotan koiran tekevän: HIDASTA! No en tajunnu sitten "koske" sanoo ja karkas kontaktilta. Lopussa(kin) pientä paikkailua huonon ohjauksen johdosta, mutta loppukirissä jouduin itseki ihan juoksemaan ja Pepe teki silti kepit mallikkaasti loppuun.
Ihmettelen vain, miksi mun pitää tuommosessa ihme kumarassa ohjata! Selkä kipee jo muutenkin! Laitettava kai rautakanki seuraavissa treeneissä, etten kumartele vaan juoksen.
Jyväskylä B-rata 13.5.2012
Molemmat radat oli siis hallittua kaaosta. Ekalla kaahaili koira, toisella törttöili ohjaaja. Takaaleikkuita pitää muistaa treeniä, ettei ihan noin paljon pyörimistä tule. Ei sillä, että ihanneaika tulisi vastaan, mutta Pepe valitsee herkästi itse seuraavan esteen. Eli jos pääsee pyörimään, mulla menee ohjaukset sekasin enkä tajua kertoa ajoissa mihin olemme menossa.
Ensi sunnuntaina revanssi Pieksämäellä. Taidan ottaa siellä teemaksi kontaktit ja ohjata vaan jollain mulla kuin takaaleikkuulla.
Saattaa olla silkkaa hulluutta alkaa kirjoittamaan blogia vielä tämän kaiken harrastamisen keskellä, mutta kokeillaan nyt sitten! Ajattelin kirjoitella ajatuksia lajeista, mitä harrastamme eli mejästä, agilitystä, tokosta ja metsästyksestä.
Ollaan mukana cockeritiimissä, jossa treenataan metsästyskoetta silmällä pitäen. Yhteistreenejä on muutama vuodessa. Syksyllä jos uskaltautuisi vesilintu kokeeseen tuon peräänmenijän kanssa.
Agility ja tokokin on taas kevään myötä nostanut päätään ja olen saanut uutta intoa niiden treenamiseen. Koiraltahan intoa ei puutu vuodenajasta riippumatta!
Parin viikon päästä olisi tokokoe, josta tietenkin lähdetään ekaa (ja viimeistä) voittajaluokan ykköstä hakemaan. Ei sillä, että meillä mikään kiire EVL:ään olisi... Äitienpäiväksi ollaan varasijalla mejäkokeeseen, mutta koska niihin on vaikea päästä, tein varasuunnitelman ja ilmoitin meidät Jyväskylän agilitykisaan. Killerillä siis 3 starttia.
Nyt viikonloppuna olin pitämässä mejäkoulutusta borderterriereille Uuraisilla. Oli kiva kouluttaa nuoria ja taitavia koiria ohjaajineen! Pepellekin tehtiin jälki n. 1 000m, joka osittain avo-jälki ja osittain voi-jälki. (kolme osuutta, ekalle kulmalle avo-jälki ja siitä eteenpäin voi-jälki katkokulmineen) Pepe ajoi sen oikein mallikkaasti! Makuiden merkkaaminen oli parasta ikinä. Toivottavasti merkkais kokeissakin tuollain.
