Sivut

25. heinäkuuta 2013

Patti kuonossa osa 2.

Merkillinen tuo patti Pepen kuonossa. Viimeisen kirjoituksen jälkeen se ensin kasvoi hieman ja siihen tuli päälle musta rupi. Näytti aika hurjalle!

Patti mustan ruven kanssa

Ensimmäisen lääkärikäynnin jälkeen se kuitenkin on alkanut pienentyä. Ensin lähti se musta rupi (?!) siitä päältä ja sitten koko patti latistui. Nyt se on vain punertava läiskä enää.

Edelleenkään se ei erityisemmin koiraa itseään vaivaa, jos tarkasti seuraa niin voi havaita pientä lisääntynyttä raapimista.

 

Ei pienentynyt, vaan on tullut musta rupi
Toinen käynti lääkärillä oli helpotus. Patti ei taida kuitenkaan olla kasvain, vaikka siltä ensin vaikutti. Se ilmeisesti on vain tulehtunut "joku", patti. Saatiin antibiootit ja kokeillaan jos niillä alkaisi kuivumaan ja pienetymään.

Patti melkein poissa ja pelkästään punainen läntti

Taidanpa ottaa siitä päivittäin kuvan ja lisätä tänne, niin näkee itsekin kehittymisen. Sitä kun päivittäin katselee niin ei enää osaa arvioida milloin pienentynyt, milloin kasvanut.
 
Tältä näyttää torstaina 25.7.
25.7. patti lähes hävinnyt

 
25.7. punoittaa vähän, iho jo kasvamassa päälle


 Perjantai 26.7.
 
26.7. pattiin alkanut tulla vähän ihoa reunoille
 
Lauantai 27.7. mentiin vähän huonompaan suuntaan, kun käytiin marjamettässä juoksentelemassa
 
 
27.7. patti aukes uudelleen ja
vuoti vähän verta kun oltiin
marjametsässä. Reunoita jo
parempaan suuntaan!
 


Sunnuntaina 28.7. käytiin iltalenkillä mustikassa. Koira on onnellinen, eikä pattikaan enää ottanut niin paljon itteesä.
28.7. metsälenkin jälkeen,
pientä punoitusta havaittavissa.
Onnellinen koira patista huolimatta

28.7.2013 Marjastajat
Maanantai 29.7.


29.7. melkein jo ummessa!

29.7. Marjareissun jälkeen pieni rupi, mutta umpeen
jo menossa.

 
 Keskiviikko 31.7. (tiistaina unohtui ottaa kuva)

31.7. kuvat kyllä on niin huonolaatuisia, että hirvittää!
Patin kuivahtamista kasaan kyllä selvästi havaittavissa.

Koirakin taitaa olla vähän pirteämpi?!
Sunnuntai 4.8. Kuvaamisesta on vierähtänyt pari päivää. Ja perjantaina käytiin näyttämässä pattia, joka nyt muuttunut läntiksi uudelleen lääkärille. Kuulema tosi hyvin parantunut. Rapsutteli ruven pois ja ihan minimaalisesti enää punoitti sen alta. Saatiin Vetramil hunajavoidetta ja sitä laitetaan kunnes punoitus loppuu kokonaan.

Sunnuntai 4.8. ennen vatukkoa. Vatukon jälkeen taas punoitti
hieman enemmän.
 Maanantai 5.8.


5.8. Kuva on taas huonp, mutta selvää edistymistä
havaittavissa: mustaa ihoa alkaa kasvamaan
valkoisen läntin päälle. Ehkä kohta tulee myös karvat takasin!
 Keskiviikko 7.8.

7.8. pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...
Pigmentti alkaa tulemaan takaisin.
Kohta jo näyttää paremmalle!
 


Lauantai 10.8.
 
10.8. Suunta on parempi!

 
Maanantai 12.8.
12.8. Karvattomaan kohtaan kasvanut kaikki
2 karvaa!



 


17. heinäkuuta 2013

TML Offi 2013

Osallistuttiin TML Offroad suunnistuskisaan Juukassa 13.-14.7. Autona edelleen "läskileidi" Toyota BJ Landcruiser vuosimallia -76.


Lähdettiin matkaan perjantaina illasta kahden auton voimin: BJ ja mun volvo huoltoautona. Meitä oli kolmen hengen tiimi, joten pelkästään BJ:llä ei saada ajaa. (rekisteröity pakettiautoksi). Eikä yhteen autoon olisi kaikki romut mahtunutkaan.

Itse offroad suunnistuksesta voi lukea
http://www.4x4kisat.com
-sivuilta, mutta tässä pieni tiivistelmä lajista.









 "Off-Road suunnistuskilpailussa haetaan maastoon sijoitettuja rasteja. Kilpailuissa jaetaan ainoastaan rastien koordinaatit, jotka syötetään vapaavalintaiseen GPS laitteeseen tai kannettavaan. Rasteja keräämällä kilpailijat pyrkivät saamaan mahdollisimman paljon pisteitä kilpailuajan puitteissa. Rastit eivät ole samanarvoisia, mitä vaikeammin noudettavaksi rasti on tarkoitettu, sitä suuremman pistesaaliin siitä saa. Rastien erilainen pisteytys mahdollistaa kaikille kilpailijoille mielekkään kilpailukokemuksen. Maksimipisteistä kilpailevat hakevat lähes mahdottomia rasteja keskeltä suota, kivenjärkäleiden keskeltä tai jostain muusta kilpailunjärjestäjän kieroutuneesti suunnittelemasta paikasta."

 

 


Tällä kertaa kyseessä siis ei ollut retrosuunnistus, vaan piti käyttää gps laitetta ja syöttää siihen rastien koordinaatit. Laitteena meillä oli Samsungin tabletti ja karttaohjelmana OruxMaps. Ihan hyvä yhdistelmä, jos sitä osaisi käyttää! Koordinaatit oli saatavilla muistitikulla ja netin välityksellä, mutta kun ei ollut mitään hajua miten ne saadaan karttaohjelmaan tai missä muodossa niiden pitää olla, niin käsin naputteluksihan se meni. Penteles! Oli siinä sitten hieman puuhastelua... Ei siinä kyllä loppupeleissä järkyttävän kauaa mennyt, mutta kyllähän se hieman ärsyttävää puuhaa oli. Seuraavaan kisaan kyllä otan asioista enemmän selvää. Nyt joku fiksumpi voisi kertoa, miten OruxMapsiin syötetään koordinaatit, ihan rautalangasta vääntäen kiitos. Olen myös avoin uusille ohjelmille, jotka pelittäisivät anroidissa, eikä maksaisi mansikoita.



Työpäivän verran päästiin ajamaan ilman sen suurempia ongelmia, mutta neljän jälkeen onni kääntyi kun ensin lojahti rengas rikki ja kohta perään vetonivel sanoi sopimuksen irti. Ensiksi ostamaan uutta rengasta varikolta. Onneksi muuten oli keskuspaikkana sellanen paikka, jossa varikolla oli kunnon offroad tarvikekauppa! Rapiat parisataa köyhempänä sitten päästiin jatkamaan kisaa tunnin pitstopin jälkeen. Ehdittiin hakee vain yksi rasti kun ohjaus ei enää totellut Akin komentoja ja renkaan vaihdossakin manattu vetarihan se siellä oli parhaat päivänsä nähnyt. Aki manasi rengasta vaihtaessaan et ihan varmaan menee vetari seuraavaks ja sitä saa, mitä tilaa. Hattua kyllä pitää nostaa tuolle armaalle aviomiehelle, joka varmaan vajaassa tunnissa vaihtoi vetarin keskellä mustikkamaita.
 


Lauantain jälkeen oltiin kuitenkin sijalla 5. Sunnuntai valkeni ja kuuden aikaan lähdettiin metsään. Käytiin möyrimässä pohjoisilla alueilla jonkin aikaa, mutta siellä olikin sellaisia kikkailurasteja, että lähdettiin pariksi viimeiseksi tunniksi lauantaina kesken jääneelle alueelle. Alkoi tässä vaiheessa jo väsyttämään ihan huolella, eikä rasteja enää tullut samaan tahtiin kun edellisenä päivänä. Jokunen kuitenkin saatiin. Alueella oli suota aika paljon ja tuo pirssi uppoaa sinne kyllä vähän turhankin helposti. Painava vehje, niin aina menee vinssaushommiksi. Autossa lisäksi sisusta, joten ihan uppeluksiinkaan ei tee mieli ajaa. Sunnuntaina selvittiin ilman suurempia remontteja. Vain takakulma ikkuna helähti sirpaleiksi. Sai kyytiläinen hyvän herätyksen aamu-uniltaan!


Sunnuntain puutumisen johdosta meidän lopullinen sijoitus oli 7. Ei oltu viimeisiä! Kahdeksan oli osallistujia... Saatiin kuitenkin 4. eniten rasteja kerättyä (71 kpl) ja pisteitä kertyi 491. Neljä ensimmäistä erottui selkeästi muista, mutta viidenteen sijaan meillä olisi ollut mahdollisuus. 540 pistettä viidennellä ja 527 kuudennella. Rasteja heillä haettuna kymmenkunta vähemmän kuin meillä. Voittajat Viron Mudarakett keräsi 170 rastia ja pisteitä 2378. Siihen on hieman matkaa meillä, mutta oli kyllä kakkosellakin, nimittäin he saivat "vain" 115 rastia ja 1507 pistettä.

Meille taitaa alkaa muodostumaan omanlainen taktiikka tähän hommaan. Ja ehkä mun täytyy myöntyä sanomaan, että tämä on meidän yhteinen kiva harrastus.
Kotia tullessa, jopa itse kävin katsomassa seuraavia kisasuunnitelmia netistä...
 
 

 
 

12. heinäkuuta 2013

Ensimmäinen oikea reissu eläinlääkäriin

Käytiin Pepen kanssa tänään ensimmäisen kerran "sairauden" takia eläinlääkärissä. Koira täytti juuri neljä ja on koohottanut pienen ikänsä menemään, joten tämä on aika hyvä saavutus.


Käyti ei kuitenkaa liity mitenkään koohottamiseen, vaan epämääräiseen nappulaan, pattiin, mikä sillä on on ollut reippaan kuukauden kuonossa. Aluks se oli pieni ja oletin itikan puremaksi, mutta se on lähtenyt ihan hyvää vauhtia kasvamaan.

Luulin sitä itse rasvapatiksi ja ajattelin, että se saattaa lähteä itsestään pois. Koiraahan se ei haittaa yhtään. Patti ei kutia, Pepe syö ja pöhköilee normaalisti. Eilen harkoissa tuli puhetta, että kannattaisi leikkuuttaa pois, ennen kuin kasvaa isommaksi ja ettei vaan ala vaivaamaan hajuaistia. Tänä aamuna sit heti soitin eläinlääkärille, et mitäs tehdään. Käytiin näyttämässä sille iltapäivällä pattia.

ELL oli heti sitä mieltä, että kannattaa leikata pois. Ei taida olla rasvapatti, vaan epäili jonkin sortin kasvaimeksi. Ja itseasiassa sanoi vielä, ettei välttämättä edes mikään hyvälaatuinen, mutta ei pahimmastakaan päästä.

Leikkaus on puolentoista viikon päästä ja siitä lähtee koepala johonkin tutkittavaks. Onhan se mielenkiintoista tietää, mikä tekee cockerista noita-akan näköisen olennon. Kaiken kaikkiaan operaatio tulee kustantamaan parisen sataa, mutta mitäpä sitä ei tekisi parhaan ystävänsä vuoksi! Ja voi olla, että saan kuluja vakuutukseen... ainakin yrittää pitää! Ei olis sitten turhaa maksanut kalliita vakuutusmaksuja montaa vuotta.





7. heinäkuuta 2013

Kesälomareissu Ahvenanmaalle

Nyt tulee sit päivitys myös ei-koiraihmisille. Jos semmoisia lukijoita meidän blogilla edes on.

Maanantaina 1.7. käytiin aamulla kaatosateessa ajamassa harkkajälki ja sen jälkeen käännettiin auton nokka kohti Turkua ja Paraista. Oltiin päätetty lähteä autoilemaan ja telttailemaan Ahvenanmaalle. Ensin kyllä suunniteltiin, että olis lähdetty jäämerelle, Norjaan ja ehkäpä lofooteille, mutta nokka kääntyikin etelän suuntaan ja hyvä niin. Antoisa reissu oli!

Loppuviikosta ja viikonloppuna tein viimeiset varaukset lautoille, mitä meinattiin käyttää. Reittiä olin suunnitellut jo koko viikon etsimällä tietoa, miten muut on vastaavan reissun tehneet. Ja mitä nähtävää tai koettavaa missäkin olisi. Selvisi myös se, että saaristossa lautat kannattaa varata hyvissä ajoin etukäteen. Oikeastaan vain muutamaa päivää aikaisemmin en enää saanut juuri niitä lauttoja, jotka olisin halunnut, mutta onnistui paikka kuitenkin löytymään. Paluumatkalle varasin sit vähän isomman paatin, tultiin nimittäin ruotsin laivalla Maarianhaminasta Turkuun.

Tässä reitti linkkinä: reittilinkki
Ja tässä kuvana:


Reissu alkoi ajomatkalla Tampereen kautta Turkuun ja siitä edelleen Paraisille Camping Sollideniin telttaan yöksi (kartalla kohta B). Matkalla käytiin ihmettelemässä Kuusiston linnan raunioita Kaarinassa. Leirintäalue oli ihan mukava, vaikka vastaanotossa oli hassu kebabmies huonolla suomella ja härskillä tietokoneen näytönsäästäjällä. Hän kyseli meiltä moneen kertaan halutaanko "sakkopaikka". Oltiin ihan ymmällään ja vaan ei:tä tarjottiin. Kun mentin leirialueelle tajuttiin, että se taisikin tarkoittaa sähköpaikkaa. Ehkä lähinnä karavaanareille, mutta kai sitä sähköllinen telttapaikkakin voi olla.

Toisena päivänä eli tiistaina 2.7. sitten päästiin kunnolla saaristoon, kun jatkoimme matkaa Nauvoon ja siitä edelleen Korppooseen. Näiden välille piti jo käyttää lauttaakin, tai ehkä paremminkin lossia. Matkaa ei tarttenut varata etukäteen, eikä jonojakaan juuri ollut. Parainen-Nauvo lossi liikennöi vartin välein ja Nauvo-Korppoo muistaakseni 20min välein. Tiet myös pienenivät mitä pidemmälle saaristoon mentiin. Mutta myös liikenne väheni. Olisin jopa odottanut enemmän turisteja, mutta parempihan se näin päin on. Molemmilla losseilla päästiin varjoon, joten Pepen pystyi huoletta jättämään autoon. Siellä se takakontissa tyytyväisenä vain nukkui. Tosin autossa mekin odoteltiin.

Tiistaille olin varannut oikean lautankin Korppoon Galtbystä Kökar-saarelle. Lautta lähti vasta klo 15.30, joten meillä oli siinä aamupäivä aikaa pyöriä pitkin saaristoa. Käytiin mm. Korppoossa Buffalo Ravintolassa lounastamassa erinomaista ruokaa. Aki otti päivän pihvin ja minä yllättäen kanaa. Se pihvi oli ihan törkeen hyvä! Voin vain kuvitella, mitä herkkuja a la carte listalta olisi löytynyt... Ja ravintolassa muuten pärjäs hyvin Suomella.

Yksi syy siihen, miksi jäimme yöksi saarelle keskellä ei mitään, on se että lautta oli huomattavasti edullisempi, jos yöpyi matkalla. Näin ilmeisesti saadaan saarille turisteja tuhlaamaan ja paikallisille elanto. Lauttamatka Galtby-Kökar maksoi 30e ja jos olisi mennyt suoraan Långnäsiin eli Ahvenanmaan pääsaarelle, niin oliskohan se ollut jotain 130e. Kökarin saarelta Långnäsin matka ei maksanut mitään. Varaukset tein ja maksoin etukäteen Åland trafikin sivuilta.
Pepe oli lautallaan kun kotonaan. Tosin se odotteli vaan autossa, ei päässyt ihmettelemään menoa kannella. Tyytyväisenä nukkui siellä koneiden huristessa sen 2,5h, mitä matka kesti.
 
Toisen päivän iltana siis saavuimme Kökariin, jossa ensiksi tutustuimme saareen ajamalla sen läpi. Mietimme, että jäisimme yöksi levähdyspaikalle, mutta päätimme sitten kuitenkin mennä Camping Sandvikiin yöksi. Paikka osoittautui superkivaksi. Siellä vastaanotossa ystävällinen nainen selitti meille nähtävyyksiä Kökarilla. Hän puhui suomea, vaikka selvästi kuuli, että äidinkieli oli ruotsi. Saatiin hyvät esitteet ja kartat. Illalla sitten pompittiinkin pitkin kallioita luontopolkua pitkin.
 

Pojat laittamassa aamupalaa Kökarilla

 
 
Kökarin saarella on omaa siiderin/juomien tuotantoa, eikä niitä voi kun kehua. Käytiin Peders Aplagårdissa eli itse tilalla ostamassa muutama tuliaispullo. Nämä juomat on meidän makuun, sillä alkoholia niissä on vain 0,2%. Hinta oli tilalla 1,80e laaki ja leirintäalueella otettiin vähän hakupalkkaa, siellä ne maksoi 2,40e laaki. Tilalla oli tarjolla muutakin kuin juomia. Ainakin hilloja osui silmiin. Täällä taidettiin vaihtaa kielikin ruostiksi.
 
Keskiviikkona 3.7. jatkoimme lautalla matkaa Kökar-Långnäs. Lautta lähti vasta iltapäivällä, joten meillä oli taas aamupäivä aikaa tutkailla pitkin saarta. Museo ja kirkko jäi näkemättä, kun viivyteltiin aamutoimissa leirintäalueella. Sinne oli muuten juuri uusittu suihku-, vessa ja keittiötilat, joten voin suositella lämpimästi.
 
Keskiviikko iltana lautta tuli Långnäsin satamaan, joka on itäisessä osassa (kaakko) Ahvenanmaan pääsaarta. Ajoimme saaren läpi luoteeseen Eckeröön, jossa oli varattu mökki leirintäalueelta Söderhagen. Mökki ei ollut pahanhintainen, vain 48e yö kahdelta ja koiralta. Palvelu oli ystävällistä, mutta joskin ruotsinkielistä. Tein mökkiin varauksen etukäteen ja laitoin heille vielä viestiä matkalta, ettemme ehdi kirjautumaan sisään klo 18, mutta olemme kuitenkin tulossa. Vastaus oli ystävällinen ja tuli pian. Tämä campingalue ilmeisesti on aika uusi ja sitä pyörittää yksi perhe. Ainut mikä jäi harmittamaan oli, kun luin netistä mahdollisuuden aamiaiseen niin se olisikin pitänyt varata etukäteen. Aamulla ihmeteltiin, kun ovet oli lukossa eikä aamiaista näy missään. Ei muuta kun auton keula kohti Maarianhaminaa, sieltä saa aamukahvin ja -palan.
 
Torstain 4.7. aamupäivän vietimme Maarianhaminassa. Henkilökohtaisesti se oli pettymys minulle. Kuvittelin pääkaupungista ilmeisesti vähän liikoja. Mutta oli siellä jotain hyvää: keskustassa varmaan kaikki parkkipaikat oli 2h kiekkopaikkoja eli ilmaisia.
 
Myös Maarianhaminan läheltä bongasimme luontopolun. Järsön kierros, joka oli parisen kilometriä oli oikein hyvä koiralenkki ennen nousua ruotsin laivaan. Siellä oli todella paljon kavion jälkiä ja se kulki aitauksessa, joten koiraa ei uskaltanut päästää vapaaksi, mutta nautti se hihnassakin lenkkeilystä.
 
Autoilijoiden piti olla tunti ennen laivan lähtöä satamassa valmiina, joten aika Maarianhaminassa jäi vähän lyhyeksi. Laiva Turkuun lähti 13.45. Matka ei kestänyt kuin viitisen tuntia, mutta silti tämä oli reitin jännittävin etappi: miten Pepe käyttäytyy ruotsin laivalla. Ja hukkaan meni taas hyvä jännitys. Koira oli kuin kotonaan! Autokannella nätisti kulki perässä ja väenpaljoudessa sujahteli portaat hyttiin tuosta vaan. Ilmeisesti se oli nätisti hytissä sen aikaa kun me ahmittiin buffetin herkkuja naamaan ja käytiin taxfree shoppailuilla. Mun oli tarkoitus käyttää Pepeä kannella ihmettelemässä menoa, mutta ruoan päälle alkoi niin vietävästi nukuttaa, ettei enää sit ehdittykään.
 
Turussa oltiin vielä torstai-perjantai 4.-5.7. välinen yö hotellissa. Ja se kyllä teki gutaa telttailun päätteeksi. Pepe oli hotellissakin kuin kotonaan. Sille oli varattu oma kuppi huoneeseen hotellin puolelta ja sai respasta myös oman herkkupussin.
 
Perjantai aamuna päästiin vielä lilluttelemään kylpylänä puolelle. Viime kerrasta olikin aikaa. Sen jälkeen oli hyvä lähteä hyvillä mielin kotia kohti. Loma oli siinä.
 
Kaikkiaan loma oli erityisen onnistunut ja se tuli tarpeeseen. Pepe käyttäytyi erinomaisesti vieraissa, uusissa ja jännittävissä paikoissa. Kelpo matkakaveri se on. Eikä Akissakaan valittamista ole. Molemmat jätkät vaan kuorsas teltassa kilpaa- koita siinä nukkua!
 
Tämä oli matka, mikä varmaan pitää joskus vielä uusia. Kökarin saarella jäi paljon näkemättä ja seuraavan kerran viivytään siellä kyllä pari päivää. Tällä kertaa menimme eteläisellä lauttalinjalla, ehkä seuraavaksi kokeilemme pohjoista...
 
 

6. heinäkuuta 2013

Tokon SM kisat

Hieman sekavin tuntein lähdettiin Pepen kanssa SM kisoihin. Motivaatio nolla, yritystä sentään vähäsen. Tulostavoitetta ei ollut viime näyttöjen perusteella, vaan tavoitteena oli ettei Pepe karkaa kehään mennessä eikä varsinkaan sieltä poistuttaessa.

Tavoite täytettiin ja oikein kunnolla. Pepe meni ja tuli tositosi kivasti kehään ja sieltä pois! Jee! Muuten työskentelystä ei pisteitä herunut, mutta hirvittävän hyvällä fiiliksellä mentiin koko kisat. Pepekin alkoi jänskättämään vasta neljännessä (?) liikkeessä (seuraaminen). Meille sopii SM kisojen tyyli, että on vain liike tai pari ja sitten pois kehästä. Pääsee palkkaamaan koiran ja tsemppaamaan seuraavaan tehtävään.

Tulosta ei siis tosiaankaan näistä karkeloista tullut. Itseasiassa saatiin punainen kortti, mutta ei sekään mikään paha moka ollut. Koiralta siis. Se vaan ei löytänyt kunnolla ruudun merkkiä ja kävi tarkistamassa merkin takana olevan törpön. Sieltä naapuri kehän kautta kaartaen viereen kysymään lisäohjeita. Höh. Tyhmä minä, kun en pysäyttänyt sitä missään vaiheessa vaan jäätyneenä vaan katselin menoa! Koe siis keskeytyi aikalailla puoliväliin. Tekemättä jäi Z-kävely, metalli nouto, tunnari ja kaukot.

Sen sijaan paikkamakuisss käytiin haistelemassa 5 ja 6. Siitä kiireellä tekemään ohjattua noutoa, jossa olen itsestäni ylpeä kun osasin jännittävässä tilanteessa antaa oikean käskyn. Pepe ei malttanut pysähtyä merkille (ylläri...), vaan jäi metrin ringin ulkopuolelle. Tuijotettiin hetken (ja se hetki tuntu ikuisuudelta) toisiamme kun koitin miettiä, millä käskyllä saan sen merkille. Merkki-käsky on turha antaa, sillä se ei ymmärtäisi sitä ja lähtisi pian noutoon. Onneksi Pepe oli aivan suoraan merkin takana ja kutsuin sitä sitten käskyllä "tule", jonka jälkeen välittömästi "seis" ja merkillä oltiin! Siitä "olli" ja ilo pääsi irti kun vihdoin pääsi cockeripoika noutoon. Kapulaa hieman pyöritettiin ja tassutettiin, mutta vauhdilla se tuli myös viereen. Ja tällä kertaa myös perusasento tuli hyvin. Tuomarin kanssa naureskeltiin, että ainakin sillä oli kivaa. Taidettiin saada 6  pistettä.

Ohjatun kansssa samassa kehässä oli luoksetulo, jossa Pepe jäi jo alussa haistelemaan. Ei siis ollut kartalla yhtään. Kaamea maahan-huuto onneksi toimi alussa ja koira putosi maahan jatkamaan haistelua. Ei auttanut kun jättää koira käskyn mukaan. Kyllä se siinä koirakin heräsi, että "jaa, pitääks mun tehdä jotain?" Läpijuoksuksihan se eka stoppi meni, mutta maahan mentiin ihan kivasti. Ja perusasento löytyi myös oikeasta kulmasta. Saatiin sääli vitonen tästä.

Sitten olikin jo vähän kiirus seuraavaan kehään. Ah, niin ihana seuraaminen! Ja voe mahoton millaista se sitten oli. Aivan ala-arvoista. Ei sitä sen enempää. Saatiin sentään vitonen tästäkin, tosin nollauskaan ei ehkä ollut kaukana.

Seuraamisesta päästiinkin siihen surullisen kuuluisaan ruutu kehään. Eikä siellä sitten kauaa viihdyttykään kun sanottiin, että valitettavasti teidän koe oli tässä. No niin oli, eikä edes harmita! Pepe toimi niin kivasti kuumassa kelissä ja tuollasessa häiriössä. Pisteet eivät päätä huimanneet, mutta fiilis oli katossa!

Ihan ei mennyt putkeen meidän koko joukkueellakaan. 70:stä joukkueesta toinen joukkue oli sijalla 55. ja joukkue, jossa me oltiin oli sijalla 59.

Nämä kyllä tais jäädä meidän viimeiseksi SM kisoiksi Pepen kanssa. Ellei joku mielenhäiriö sitten iske tulevina vuosina. Nyt keskitymme taistelemaan sen viimeisen EVL1-tuloksen ja TVA tittelin pokkaukseen. Tämän kesän tavoite se tais olla. Saa nähä miten käy. Pitäis varmaan vähän treenatakin!