Nyt tulee sit päivitys myös ei-koiraihmisille. Jos semmoisia lukijoita meidän blogilla edes on.
Maanantaina 1.7. käytiin aamulla kaatosateessa ajamassa harkkajälki ja sen jälkeen käännettiin auton nokka kohti Turkua ja Paraista. Oltiin päätetty lähteä autoilemaan ja telttailemaan Ahvenanmaalle. Ensin kyllä suunniteltiin, että olis lähdetty jäämerelle, Norjaan ja ehkäpä lofooteille, mutta nokka kääntyikin etelän suuntaan ja hyvä niin. Antoisa reissu oli!
Loppuviikosta ja viikonloppuna tein viimeiset varaukset lautoille, mitä meinattiin käyttää. Reittiä olin suunnitellut jo koko viikon etsimällä tietoa, miten muut on vastaavan reissun tehneet. Ja mitä nähtävää tai koettavaa missäkin olisi. Selvisi myös se, että saaristossa lautat kannattaa varata hyvissä ajoin etukäteen. Oikeastaan vain muutamaa päivää aikaisemmin en enää saanut juuri niitä lauttoja, jotka olisin halunnut, mutta onnistui paikka kuitenkin löytymään. Paluumatkalle varasin sit vähän isomman paatin, tultiin nimittäin ruotsin laivalla Maarianhaminasta Turkuun.
Tässä reitti linkkinä: reittilinkki
Ja tässä kuvana:
Reissu alkoi ajomatkalla Tampereen kautta Turkuun ja siitä edelleen Paraisille Camping Sollideniin telttaan yöksi (kartalla kohta B). Matkalla käytiin ihmettelemässä Kuusiston linnan raunioita Kaarinassa. Leirintäalue oli ihan mukava, vaikka vastaanotossa oli hassu kebabmies huonolla suomella ja härskillä tietokoneen näytönsäästäjällä. Hän kyseli meiltä moneen kertaan halutaanko "sakkopaikka". Oltiin ihan ymmällään ja vaan ei:tä tarjottiin. Kun mentin leirialueelle tajuttiin, että se taisikin tarkoittaa sähköpaikkaa. Ehkä lähinnä karavaanareille, mutta kai sitä sähköllinen telttapaikkakin voi olla.
Toisena päivänä eli tiistaina 2.7. sitten päästiin kunnolla saaristoon, kun jatkoimme matkaa Nauvoon ja siitä edelleen Korppooseen. Näiden välille piti jo käyttää lauttaakin, tai ehkä paremminkin lossia. Matkaa ei tarttenut varata etukäteen, eikä jonojakaan juuri ollut. Parainen-Nauvo lossi liikennöi vartin välein ja Nauvo-Korppoo muistaakseni 20min välein. Tiet myös pienenivät mitä pidemmälle saaristoon mentiin. Mutta myös liikenne väheni. Olisin jopa odottanut enemmän turisteja, mutta parempihan se näin päin on. Molemmilla losseilla päästiin varjoon, joten Pepen pystyi huoletta jättämään autoon. Siellä se takakontissa tyytyväisenä vain nukkui. Tosin autossa mekin odoteltiin.
Tiistaille olin varannut oikean lautankin Korppoon Galtbystä Kökar-saarelle. Lautta lähti vasta klo 15.30, joten meillä oli siinä aamupäivä aikaa pyöriä pitkin saaristoa. Käytiin mm. Korppoossa Buffalo Ravintolassa lounastamassa erinomaista ruokaa. Aki otti päivän pihvin ja minä yllättäen kanaa. Se pihvi oli ihan törkeen hyvä! Voin vain kuvitella, mitä herkkuja a la carte listalta olisi löytynyt... Ja ravintolassa muuten pärjäs hyvin Suomella.
Yksi syy siihen, miksi jäimme yöksi saarelle keskellä ei mitään, on se että lautta oli huomattavasti edullisempi, jos yöpyi matkalla. Näin ilmeisesti saadaan saarille turisteja tuhlaamaan ja paikallisille elanto. Lauttamatka Galtby-Kökar maksoi 30e ja jos olisi mennyt suoraan Långnäsiin eli Ahvenanmaan pääsaarelle, niin oliskohan se ollut jotain 130e. Kökarin saarelta Långnäsin matka ei maksanut mitään. Varaukset tein ja maksoin etukäteen Åland trafikin sivuilta.
Pepe oli lautallaan kun kotonaan. Tosin se odotteli vaan autossa, ei päässyt ihmettelemään menoa kannella. Tyytyväisenä nukkui siellä koneiden huristessa sen 2,5h, mitä matka kesti.
Toisen päivän iltana siis saavuimme Kökariin, jossa ensiksi tutustuimme saareen ajamalla sen läpi. Mietimme, että jäisimme yöksi levähdyspaikalle, mutta päätimme sitten kuitenkin mennä Camping Sandvikiin yöksi. Paikka osoittautui superkivaksi. Siellä vastaanotossa ystävällinen nainen selitti meille nähtävyyksiä Kökarilla. Hän puhui suomea, vaikka selvästi kuuli, että äidinkieli oli ruotsi. Saatiin hyvät esitteet ja kartat. Illalla sitten pompittiinkin pitkin kallioita luontopolkua pitkin.
 |
| Pojat laittamassa aamupalaa Kökarilla |
Kökarin saarella on omaa siiderin/juomien tuotantoa, eikä niitä voi kun kehua. Käytiin Peders Aplagårdissa eli itse tilalla ostamassa muutama tuliaispullo. Nämä juomat on meidän makuun, sillä alkoholia niissä on vain 0,2%. Hinta oli tilalla 1,80e laaki ja leirintäalueella otettiin vähän hakupalkkaa, siellä ne maksoi 2,40e laaki. Tilalla oli tarjolla muutakin kuin juomia. Ainakin hilloja osui silmiin. Täällä taidettiin vaihtaa kielikin ruostiksi.
Keskiviikkona 3.7. jatkoimme lautalla matkaa Kökar-Långnäs. Lautta lähti vasta iltapäivällä, joten meillä oli taas aamupäivä aikaa tutkailla pitkin saarta. Museo ja kirkko jäi näkemättä, kun viivyteltiin aamutoimissa leirintäalueella. Sinne oli muuten juuri uusittu suihku-, vessa ja keittiötilat, joten voin suositella lämpimästi.
Keskiviikko iltana lautta tuli Långnäsin satamaan, joka on itäisessä osassa (kaakko) Ahvenanmaan pääsaarta. Ajoimme saaren läpi luoteeseen Eckeröön, jossa oli varattu mökki leirintäalueelta Söderhagen. Mökki ei ollut pahanhintainen, vain 48e yö kahdelta ja koiralta. Palvelu oli ystävällistä, mutta joskin ruotsinkielistä. Tein mökkiin varauksen etukäteen ja laitoin heille vielä viestiä matkalta, ettemme ehdi kirjautumaan sisään klo 18, mutta olemme kuitenkin tulossa. Vastaus oli ystävällinen ja tuli pian. Tämä campingalue ilmeisesti on aika uusi ja sitä pyörittää yksi perhe. Ainut mikä jäi harmittamaan oli, kun luin netistä mahdollisuuden aamiaiseen niin se olisikin pitänyt varata etukäteen. Aamulla ihmeteltiin, kun ovet oli lukossa eikä aamiaista näy missään. Ei muuta kun auton keula kohti Maarianhaminaa, sieltä saa aamukahvin ja -palan.
Torstain 4.7. aamupäivän vietimme Maarianhaminassa. Henkilökohtaisesti se oli pettymys minulle. Kuvittelin pääkaupungista ilmeisesti vähän liikoja. Mutta oli siellä jotain hyvää: keskustassa varmaan kaikki parkkipaikat oli 2h kiekkopaikkoja eli ilmaisia.
Myös Maarianhaminan läheltä bongasimme luontopolun. Järsön kierros, joka oli parisen kilometriä oli oikein hyvä koiralenkki ennen nousua ruotsin laivaan. Siellä oli todella paljon kavion jälkiä ja se kulki aitauksessa, joten koiraa ei uskaltanut päästää vapaaksi, mutta nautti se hihnassakin lenkkeilystä.
Autoilijoiden piti olla tunti ennen laivan lähtöä satamassa valmiina, joten aika Maarianhaminassa jäi vähän lyhyeksi. Laiva Turkuun lähti 13.45. Matka ei kestänyt kuin viitisen tuntia, mutta silti tämä oli reitin jännittävin etappi: miten Pepe käyttäytyy ruotsin laivalla. Ja hukkaan meni taas hyvä jännitys. Koira oli kuin kotonaan! Autokannella nätisti kulki perässä ja väenpaljoudessa sujahteli portaat hyttiin tuosta vaan. Ilmeisesti se oli nätisti hytissä sen aikaa kun me ahmittiin buffetin herkkuja naamaan ja käytiin taxfree shoppailuilla. Mun oli tarkoitus käyttää Pepeä kannella ihmettelemässä menoa, mutta ruoan päälle alkoi niin vietävästi nukuttaa, ettei enää sit ehdittykään.
Turussa oltiin vielä torstai-perjantai 4.-5.7. välinen yö hotellissa. Ja se kyllä teki gutaa telttailun päätteeksi. Pepe oli hotellissakin kuin kotonaan. Sille oli varattu oma kuppi huoneeseen hotellin puolelta ja sai respasta myös oman herkkupussin.
Perjantai aamuna päästiin vielä lilluttelemään kylpylänä puolelle. Viime kerrasta olikin aikaa. Sen jälkeen oli hyvä lähteä hyvillä mielin kotia kohti. Loma oli siinä.
Kaikkiaan loma oli erityisen onnistunut ja se tuli tarpeeseen. Pepe käyttäytyi erinomaisesti vieraissa, uusissa ja jännittävissä paikoissa. Kelpo matkakaveri se on. Eikä Akissakaan valittamista ole. Molemmat jätkät vaan kuorsas teltassa kilpaa- koita siinä nukkua!
Tämä oli matka, mikä varmaan pitää joskus vielä uusia. Kökarin saarella jäi paljon näkemättä ja seuraavan kerran viivytään siellä kyllä pari päivää. Tällä kertaa menimme eteläisellä lauttalinjalla, ehkä seuraavaksi kokeilemme pohjoista...
