Koira näyttää keskisormea

Lauantaina 27.10. Pieksämäen tokokokeessa ei oikein ollut Pepen päivä. Oli Herra HuuHaa heti kun autosta ulos otti. Koitin viritellä, lenkitellä ja tsempata, mutta ilmeisesti se ei auttanut yhtään.

Paikkaistumisessa yllättäen haisteli ja paikkamakuu heti perään vaati maahan menoon tuplakäskyn ja perusasentoon nousemiseen tuplakäskyn. Ja heti kun herra suvaitsi mennä maahan, meni myös nenä maahan. Varmaan oikein ärsytti mua!

 

No eipä ne yksilöliikkeet tästä paljon parantunut. Seuraaminen oli aivan kamalaa! Potkin suunnilleen käännöksissä koiraa alta pois ja välillä se huuhaili metrin päässä ja nenä maassa tietenkin! ARGH!

Z-kävelyyn vähän paransi, mutta eka istuminen yllättäen meni seisomiseksi.

Luoksetulossa vauhtia riitti, mutta taisi tarvita siinäkin maahan menoon tuplakäskyn.

Ruutu olikin Pepe show:ta kokonaan. Mut tän mokasin varmaan itse, nimittäin vahvistin ruutua ennen liikkeen alkua, jolloin merkki unohtui välistä. Pepe oli menossa kohti ruutua kun sain sen pysähtymään, mutta en tietenkään enää merkille. Sitten se hajos ruutuun menokin, eikä oikein löytynyt oikeeta paikkaa. Pitää lisätä treenilistalle merkin löytäminen myös eri suunnista.

 

Tähän päättyi ensimmäinen osa ja tiesin, ettei jatkostakaan voi mitään odottaa. Kokemusta hakemaan ulkokehästä. Ekana ohjattu, jossa jälleen ongelmia merkin kanssa. Ei mennyt merkille vaan lähti suoraan hakemaan kapulaa (oikeeta kapulaa kylläkin).

Sitten hyppynoutoo, mikä oli ihan ok. Tosin Pepe varmaan kiusallaan siinäkin kolautti estettä

 - 2pistettä!

Tässä vaiheessa jo sanoin tuomarillekin, että nyt alkaa huumorintaju loppumaan tämän eläimen suhteen.

Tunnariin ei ollut mitään odotuksia näiden esitysten jälkeen ja vähän arpomiseksi se meni, mikä sieltä pitäisi tuoda. Toi kuitenkin oman.

Kaukoihin tsemppasin kai lähinnä itseäni, mutta sanoinpa kuitenkin ääneen, että älä nyt kolmea koiran mittaa liiku. No ei liikkunut ei, ei noudattanut käskyjäkään. Mutta ne mitä noudatti (esim. "ylös") meni kyllä ihan kivasti. Pepe ei liikkunut niin paljon kuin ennen.

Koe meni ihan penkin alle, mutta hyvää oli se, että Pepe teki tasaista työtä: se ei juurikaan yrittänyt missään liikkeessä.

Olikohan herännyt väärällä jalalla, vai mikä lie sitä riivas, mutta ei ollut yhtään cockerin päivä tuo lauantai. Nyrpeellä naamalla keskisormea näytellen. (tulee mieleen Mr. Been ja äärimmäinen katastrofi elokuva)

 

Pieni tauko tokoon ja sitten jatkamme!

Tämä kuva on kesältä 2012, mutta tunnelma sama kun kertomassani kokeessa:
koira näyttää kieltä, minä olen tuimana ja tuomari pyyhkii hikeä otsalta.

EVL-tokokoe 21.10.

Päästiin varasijalta Packalenin kokeeseen Helsinkiin Purina Areenalle 21.10.

Olihan sinne vähän matkaa ajella, mutta sain Akin mukaan. Ja kannattihan se lähteäkin! Toinen erikoisvoittajaluokan koe ja ykköstulos. Ensimmäinen kiinnitys TVA:n arvoon!
Ykköstä lähdin mielessäni hakemaankin, mutta realistisesti meillä oli mahdollisuus vain tulokseen. Ja siihen osin ollut tyytyväinenkin.

Koe itsessään ei alkanut kovin hyvin, sillä tuomari päätti aloittaa ennen aikaisesti ja olin koiran kanssa lenkillä kun olisi pitänyt jo olla paikkamakuussa. Paniikin sekaisin tuntein äkkiä koira tutustumaan halliin, ettei haistelisi niin paljon paikkamakuussa. Vain pieni kuittailu tuomarilta hienoisesta myöhästymisestä: "suvaitsitte kuitenkin tulla paikalle". JEP! Jännä tilanne sinänsä, että kysyin ilmoittautumisessa ollaanko aikataulussa, vai edellä. Ja kuulema aikataulun mukaan mennään, no eipä kuitenkaan menty. Onneksi päästiin mukaan, eikä edes oltu ainoita, jotka eivät olleet ehtinyt omaan ryhmäänsä.

Liikkeet tehtiin perinteisesti kahdessa osassa. Aloitettiin Z-kävelyllä, mistä seuraamiseen, luoksetuloon ja ruutuun. Toisessa osassa olivat sitten ohjattu, hyppynouto, tunnari ja kaukot. Tuomari tuomitsi omalla leppoisella tyylillään, eikä siinä paljon tarvinnut jännittää. Toki myönnettävä se on, että jos tyyli ei olisi ollut noin leppoinen, olisi tuloksena todennäköisesti ollut kakkostulos.
Tässä Pepen rivi:

Paikkaistuminen 10
Paikkamakuu 10
Seuraaminen 9
Z-kävely 10
Luoksetulo 8
Ruutu 7
Ohjattu nouto 6
Hyppynouto 10
Tunnari 10
Kaukot 8,5

yhteensä 279p. ja EVL1


Istuminen ja paikkamakuu olivat hyvin tehokkaita ja tuomarikin vaan huitaisi nopeasti kympin kaikille. Tiedä sitten, haisteliko Pepe vai ei.

Seuraaminen oli ihan kivaa, oli hyvin kuulolla ja käännökset meni ihan ok. Pepe ei tosin osaa peruuttaa. Ja välillä meinas edistää.

Z-kävely oli varmaan tuon kympin arvoinen. Istuminen ehkä vähän hidas. Mutta minä kiersin törpöt oikeelta puolen ja Pepe seuras kivasti.

Luoksetulossa sitten huomasin tuomarin leppoisuuden. Annon törkeän kaksoiskäskyn (tietoisesti) seisomiseen. Ja maahan menoonkin tarvitsi toisen pienen käskyn, jota tuomari ei ilmeisesti kuullut? Tässä liikkeessä kyllä arvostelu oli muillakin kovin leppoista.

Ruutu ei meinannut löytyä millään. Merkille mentiin tosi hyvin. Pepe jäi pyörimään puoleen väliin, kävi uudelleen merkillä ja minun luona. Taisin käskeä kolmesti ruutuun ja menihän se lopulta! Kun se ruutu löytyi, niin se todella löytyi. Pepe oli keskellä! Kanssakilpailijoita huvitti kun Pepe tarjoaa ja tarjoaa paikkaa ja minä vaan odotan hiljaa, että kyllä se sen löytää.

Ohjattussa noudossa oli jälleen kerran vaikeuksia pysähtyä merkille. Ja kapulaa piti hieman pyöritellä edessään, ennen kun se osui suuhun. Ja sitten sitä käytiin näyttämässä vielä tuomarillekin. Ei menny ihan niinkun strömsössä.

Hyppynouto tosi hyvä! Otin pienen noutokapulan, jota toimitsija oli lämmittänyt viltin alla. Pepe hyppäs ensin ohi ja otti "matkalta" kapulan nätisti suuhun.

Tunnari oli kans pisteidensä arvoinen. Ote hyvä tällä kertaa ja tosiaankin haisteli (ei tökkinyt) muita kapuloita.

Kaukoissa tarvittiin sivulta maahan menoon kaksi käskyä, mutta muut meni hyvin. Pepe ei juurikaan liikkunut (jee!)


Tuomari totesi lopuksi vielä: "on siinä varsinainen Puuha-Pete!"
Yhdyn tähän.

Pieksämäen kisat 14.10.

Ei tullut lisää lahjakortteja Pieksämäen kisoista. Vaikka ei se kaukana ollut!
Ekalta radalta hemmetin hyvä hylsy ja toiselta vitonen (puomin alastulo). Viimeinen menikin sitten ihan penkin alle! Kumpikaan ei jaksanut keskittyä, ei koira eikä ohjaaja.

Eka rata näytti tälle:

 

Huono ohjaus ja koira sinkosi putkeen väärässä kohtaa, mutta muuten ihan kivasti kuulolla. Kontaktit ei parhaita mahdollisia, mutta otti ne kuitenkin. On se jännä, että treeneissä voi pysähtyä, mutta kisoissa radalla ei oikein yritystäkään! Myönnän kyllä myös se, etten ehkä muistanut sanoa vapautussanaa, eli oikein opetan lähtemään mun liikkeestä. Tulipahan taas todettua, että kumpaa tässä taas pitäisi kouluttaa!

 

Tämmöinen oli se vitosen rata:

 

 

Hirmu pitkiä kaarroksia, vaikkei ne kaikki tässä ihan näykään. Kurkku käheenä huutelin koiran perään: "tääääälllä!" Kun ei osaa ohjauksella kertoa, niin sitten huudetaan ääni käheeksi. Koira raukka joutuu minun kanssa selviämään. Esimerkiksi pussin jälkeen en kerro koiralle yhtään, että hei, suunta vaihtuu. Suunnittelin kyllä niin tekeväni, mutta en sit tehnyt kuitenkaan. Tämä on se mun perisynti: ajatus kaunis, mutta toteutus tökkii ja pahasti.

 

Tuli jälleen kerran todettua, että on se vaan herkkä laji, eikä niitä nollia ihan heittämällä tule. Seura oli mitä loistavin näissä kisoissa: Emilia ja ihana pikku prinssi Rasmus olivat meitä kannustamassa. Hyvä seura, parempi mieli?

Rauno Virran agilitykoulutus

Kun selvisin 32 tunnin valvomisesta ja sain hetken nukkua (12h) olikin sunnuntaina 7.10. agilitykoulutuksen vuoro. Rauno Virta tuli kouluttamaan Laukaaseen. Ei ollut mikään virkein olo, mutta antoisa koulutus silti!

Rata oli tämmöinen! Aika kiva, sillä oli suoritettavissa oleva. Rauno oli ottanut pätkiä viimeaikojen kisa radoista eli oli ns. muodin mukainen rata.

Mentiin ensin kisanomaisesti omalla ohjaustyylillä, jonka jälkeen mietittiin muita vaihtoehtoja ja koitettiin uudelleen. Pepelle ongelmaa tuotti itsenäinen kontakti sekä pussin jälkeen pyöriminen. Mutta näihinkin saatiin hyvät vinkit, miten ohjaaja voi auttaa. Esimerkiksi keinulle mennessä ohjaajan vauhti ei saisi pysähtyä, vaikkei ole tarkoituksena mennä varmistamaan kontaktia lähelle. Käsiohjaus pysyy ja vauhti pysähtyy vasta kun koira keinun kanssa maassa.

Teemana oli ns. järkevä ohjaaminen, mikä sopi meille tosi hyvin. Saatiin useita hyviä vinkkejä, joita varmaan tulen käyttämään kisoissa. Kunhan vaan muistaisin kaikki pikkuasiatkin kun olen rataantutustumassa!

Oltiin tänään 13.10. kokeilemassa ACE:n huge-koulutusta Kuopiossa. Kouluttajana oli Harri Katainen. Hirmu kiva tyyppi! Keskittyi ohjaajien omiin valintoihin, eikä juurikaan neuvonut, miten rata pitäisi mennä. Antoi ohjaajille vallan päättää ja neuvoi sitten siinä kunkin valitsemassa tyylissä. Minulle antoi myös vinkkejä juoksemiseen, mikä tuli enemmän kuin tarpeeseen! Harmi, ettei ole ratakuvaa laittaa.

Huomenna pääsemmekin kokeilemaan, olenko oppinut mitään. Kolme rataa Pieksämäellä, mutta niistä lisää sitten huomisen jälkeen! Toivottavasti videon kera.

Finland Trophy Retro 2012

Jätettiin Pepe "mummolaan" ja lähdettiin Akin kanssa perjantai iltapäivällä 5.10. kohti Savoa offroad suunnistuskilpailuun, Finland Trophy Retroon. Retroa se oli siksi, että kaikkien digitaalisten apujen käyttö kielletty. Eli kompassilla ja kartalla suunnistettiin!

Kisa alkoi perjantaina ko 20.00, mutta olimme paikalla jo 17.00 ilmoittautumassa ja katsastamassa auton. Katsastuksessa tarkistettiin että autossa on: jauhesammutin, minimi 2kg, ensiapulaukku, toimiva gsm-puhelin, hinauspisteet auton edessä ja takana, puunsuojaliina ja hinausköysi, vasara ja analoginen kompassi. Autoon myös kiinnitettiin vaijerilla laatta, johon rastit merkittiin (lyömällä vasaralla merkki).

Osallistuimme standard-luokkaan, jolloin autossa tulee olla vähintään siirtokilvet ja voimassa oleva liikennevakuutus. Maksimi rengaskoko sai olla 33”. BJ:ssä on 33 tuumaiset renkaat ja tuntui olevan järjestäjille ihmeellinen asia, että ajoimme sillä kisapaikalle. (ja vielä kotiinkin!)

Numrolla 6: Mangrove Swamp Ecosystem Racing: Aki ja Tiia Pellonpää, Toyota Land Cruiser BJ-40

Kisa siis alkoi perjantaina klo 20 ja maaliin tultiin lauantaina klo 16. Yhtään ei siis sinä yönä nukuttu, mutta yllättävän hyvin sitä jaksoi! Vasta kotimatkalla ruokailun jälkeen iski älytön väsymys, mutta jaksoi kuitenkin ajaa kotiin, käydä nippanappa saunassa ja kun kello koitti lauantai iltana kahdeksan, meillä jo kuorsattiin.



Aamuyöllä ja ilmeet sen mukaiset...

Itse kilpailu oli huippukiva! Minä suunnistin ja Aki ajoi. Näin pääsääntöisesti. Molemmat toimi vinssi apinana. Olin hommannut itselleni kunnon otsalampun ja Aki oli asentanut autoon muutaman ylimääräisen kirkkaan työvalon. Näillä näki hyvin, vaikka yön selkään lähdettiinkin liikkeelle! Suunnistusta auttoi ajourat, mutta kyllä kartalla piti olla kun ei nähnyt yhtään maamerkkejä.

Rastia merkkaamassa


Saatiin kaikkiaan pikkasen vajaa 30 rastia 99:stä. Mutta käytiin katsomassa melkein kaikki. Läski leidi BJ:llä vaan ei kovin märkään kannattanut mennä, kun siinä sitä oltais sitten vinssattu loppuyö. Ja olisi muutamassa paikassa kaikki tavaratkin kastunut, sen verran syvää paikoin oli. Kelikään ei perjantai yönä varsinaisesti auttanut, sillä vettä tuli vaakatasossa ja välillä ihan rapiastikin. Lauantai kuitenkin valkeni kirkkaana.

Yksi mieleenpainuvimpia rasteja oli ns. yleisörasti, johon mentiin yhden aikaan yöllä. Piti ajaa pellolla rata siten, että kuskilla silmät sidottuna. Aki ajoi ja minä selitin minkä ehdin. Piti kierrellä "raktorin munia" eli paaleja ja ylittää kaatuneita puita ja traktorin renkaita. Eka kierroksella ei saatu yhteen puun ylitykseen tarpeeksi vauhtia ja jäätiin jumiin. Piti keskeyttää ja ottaa koko homma uusiks. Sitten siitä mentiinkin kunnon hypyllä yli!


Mitään suurempia vaurioita ei tullut. Pieniä kosmeettisiä säröjä, kuten apparin peili meni säleiks, puskuri puolittui molemmilta puolilta ja konepellin reuna otti vähän damagee. Vinssiä toki parsittiin parissakin kohtaa.

Tultiin omassa sarjassamme kahdeksanneksi. Kerättiin 170 pistettä. Osallistujia kaikkiaan standard-luokassa 14, joista yksi keskeytti. Eli ei hullummin! Mutta jäi ensi vuodelle parannettavaa vielä. Tavoitteena sit onkin päästä kolmen parhaan joukkoon tai ainakin hakea enemmän rasteja kuin tänä vuonna. Pitää kuulema hankkia boggerit.

Ristiriipuntaa. Tämä oli kuulema hankalin rasti.

BJ Saanut uudentyyppiset ripustukset



Löytyi!