Täytyy heti alkuun todeta, että kyllä Pepen kanssa on kiva olla reissussa. Vaikka se sellainen ressi-erkki onkin, niin mitä enemmän ympärillä tapahtuu, sen rauhallisempi se on. Ja voi viedä ihan mihin vaan plus että viihtyy autossa. Stressailu näkyy vaan väsymyksenä kun ei oikein osaa rauhoittua nukkumaan vieraissa paikoissa.
Perjantain iltakisaan tuli kamala kiire lähtö. Ja sen kyllä huomasi sitten radallakin. Ei oikein kummallakaan ollut yritystä. Jäi suorastaan tosi paska maku suuhun. Siispä käytiin tekemässä pikkujuttuja lämmittelyesteillä vielä radan jälkeen, johan saatiin suupielet ylöspäin!
Lauantain joukkueradalla oli laittanut meidät vahingossa viimeiseksi, joten päästiin radalle iltapäivällä kovan kannustuksen saattelemana. Fiilis oli kyllä mahtava ja Pepe toimi melkein kun ajatus! Harmillinen renkaan väärästä välistä meno, mutta muuten aivan loistava rata. Tästä oli hyvä jatkaa sunnuntain yksilökisaan.
Tässä kumikoiran videopätkä joukkueradalta. Laittakaa äänet päälle, niin kuulette kootut selitykset. Loppuun kuuluttaja sitten lisäsi: "Siis ohjaajan päässä", lettiä tarkoittaen.
https://www.youtube.com/watch?v=N_d65IKfnNw
Sunnuntailta ei jäänyt todistusaineistoa, eikä juurikaan kerrottavaa jälkipolville. Boogie oli hyvä lähteä radalle ja parhaamme yritettiin. Tein tosi tökerön ohjausmokan heti kolmannella esteellä kun yritin persjättöä ihan väärään paikkaan. Pepe tuli esteen ohi, enkä saanut sitä lähetettyä enää hyppäämään oikeasta suunnasta. Täysillä siis loppuun saakka, mutta rata kuitenkin katkesi puoleen väliin kun astuin lahjakkaasti Pepen tassulle. Molemmat huuti, mutta kumpikaan ei ontunut. Riemuiten pois radalta ja uimaan läheiseen lammikkoon.
Ensi vuonna uusi yritys. Eihän nyt ekakertalaiset voikaan pärjätä!
16. kesäkuuta 2014
Pepekin pääsi vauhtiin
Pepe pääsi tokokokeeseen 8.6. ja sen jälkeen keskityimmekin sitten agilityn SM-kisoihin.
Varsin erikoinen tokokoe. Seitsemän koirakkoa oli ilmoittautunut ja paikan päällä meitä oli kaksi. Melkein alkoi jännittää, saadaanko kolmatta koiraa paikkamakuuseen, mutta sekin järjestyi. Toisaalta tämä pikkuinen häsellys alkuun vei mun jännityksen ja yksilöliikkeet meni tosi kivasti! Tuomarina Keuruulla oli Juha Kurtti.
Seuraaminen 8 (ihan jees seuraamista)
Z-kävely 6,5 (yksi asento jäi tekemättä)
Luoksetulo 8 (maahan menoon kaksi käskyä)
Ruutu 10 (ansaittu, jes!)
Ohjattu 7,5 (härväystä merkillä ja perusasento vino)
Metalli 9 (melkein karkas kehästä ennen tätä, siitä yksi piste)
Tunnari 9 (otti oman ja sylki takaisin, otti oman ja toi)
Kaukot 5 (tuomari neuvoi mua, tuplakäskyjä, itse mokasin)
Tähän asti oltiin kiinni TVA-tittelissä. Yksilöiden jälkeen oli sitten paikkaistuminen ja makuu.
Paikkaistuminen 9
Paikkamakuu 0
Voi vimpula! Viimeinen liike, paikkamakuu nollille kun Pepeä alkoi kutittaan kyljestä ja nous istumaan. Siihen meni se TVA:n yritys... Rähmä! Mutta ei voi olla silti kun tyytyväinen. Tosi kivalla fiiliksellä, kun se on ollut meiltä pitkään hukassa.
Harmittavat kaukot. Ensimmäisessä vaihdossa tuomari neuvoi antamaan vielä yhden käskyn, jolla sitten nousi. Yhden vaihdon mokasin itse liian hätäisellä käskyttämisellä. Ohjattuun lähti mukavasti, eikä karannut noutoon, mutta epävarmuutta merkillä (haisteli) ja perusasento surkea. Ennen metallia jouduin ihan huutamaan Pepelle terävän tänne käskyn kun meinas lähtee kehästä palkalle. Mutta mitäs hölmö jätin repun muutaman metrin päähän kehän laidasta. Tyhmä minä!
Tästä innostuneena koitin saada Pepelle omaan kokeeseen paikkaa, mutta se oli jo EVL:n osalta täys, siispä ilmoitin Paavon! OMG!! Mitähän siitäkin tulee...
Varsin erikoinen tokokoe. Seitsemän koirakkoa oli ilmoittautunut ja paikan päällä meitä oli kaksi. Melkein alkoi jännittää, saadaanko kolmatta koiraa paikkamakuuseen, mutta sekin järjestyi. Toisaalta tämä pikkuinen häsellys alkuun vei mun jännityksen ja yksilöliikkeet meni tosi kivasti! Tuomarina Keuruulla oli Juha Kurtti.
Seuraaminen 8 (ihan jees seuraamista)
Z-kävely 6,5 (yksi asento jäi tekemättä)
Luoksetulo 8 (maahan menoon kaksi käskyä)
Ruutu 10 (ansaittu, jes!)
Ohjattu 7,5 (härväystä merkillä ja perusasento vino)
Metalli 9 (melkein karkas kehästä ennen tätä, siitä yksi piste)
Tunnari 9 (otti oman ja sylki takaisin, otti oman ja toi)
Kaukot 5 (tuomari neuvoi mua, tuplakäskyjä, itse mokasin)
Tähän asti oltiin kiinni TVA-tittelissä. Yksilöiden jälkeen oli sitten paikkaistuminen ja makuu.
Paikkaistuminen 9
Paikkamakuu 0
Voi vimpula! Viimeinen liike, paikkamakuu nollille kun Pepeä alkoi kutittaan kyljestä ja nous istumaan. Siihen meni se TVA:n yritys... Rähmä! Mutta ei voi olla silti kun tyytyväinen. Tosi kivalla fiiliksellä, kun se on ollut meiltä pitkään hukassa.
Harmittavat kaukot. Ensimmäisessä vaihdossa tuomari neuvoi antamaan vielä yhden käskyn, jolla sitten nousi. Yhden vaihdon mokasin itse liian hätäisellä käskyttämisellä. Ohjattuun lähti mukavasti, eikä karannut noutoon, mutta epävarmuutta merkillä (haisteli) ja perusasento surkea. Ennen metallia jouduin ihan huutamaan Pepelle terävän tänne käskyn kun meinas lähtee kehästä palkalle. Mutta mitäs hölmö jätin repun muutaman metrin päähän kehän laidasta. Tyhmä minä!
Tästä innostuneena koitin saada Pepelle omaan kokeeseen paikkaa, mutta se oli jo EVL:n osalta täys, siispä ilmoitin Paavon! OMG!! Mitähän siitäkin tulee...
Paavo päässyt tositoimiin
Viime aikoina on tapahtunut valtavasti kaikkea. Mutta aloitetaan purkaminen kakaran tekemisistä. Se nimittäin on päässyt tositoimiin kahdessalajissa.
Kokeet Paavo aloitti (kuten myös Pepe) mejäkokeella. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä, koiran ollessa 9 kk ja 5 pvä se pääsi jälkikokeeseen. Jännää!
Arvelin jo jälkiä tehdessäni, että tiedän miten sille käy ja harmikseni oikeassa olin. Avo jäljellä oli monellakin jäljellä tien (siis metsittyneen tien) ylitys ja sanoinkin jälkiparille, että jos mun koiralle moinen tulee, siitä tulee hukka. Ja näin kävi. Kahdesti. Saman tien ylityksessä. Enpä tajunnut treenata moista!
Tuomari Niina Lukkarniemi kertoi jäljestä näin:
"Rauhoitettu, ohjattu lähtö, josta alkaa maastoon sopiva vauhtinen pääosin maavainuinen jälkityö jäljen molemmin puolin aaltoillen. Hieman ennen 1. kulmaa koira ajaantuu tieuraa ratkaistessaan kauas jäljestä eikä palaa itsenäisesti, hukka ja uusi alku. 1. makauksen merkkaa ja kulma jälkitarkasti. Pian kulman jälkeen sama tieura osoittautuu liian vaikeaksi, 2. hukka ja uusi alku. Ennnen 2. kulmaa tarkastuslenkki, 2. makaus aivan vierestä ohi, mutta kulma jälkeä pitkin. Sorkan haistaa kaukaa ja se teettää 2 tarkastuslenkkiä. Palaa jäljelle ja tulee sorkalle suoraan. Sorkkaa nuuhkii kiinnostuneena ja jää paikoilleen. Lupaava nuori jäljestäjä, jota tien ylitys hämää."
Olin erittäin ylpeä lupaavasta jäljestäjästäni. Ykkönen olisi voinut olla hyvinkin lähellä, mikäli tien ylitystä ei olisi ollut. Minut yllätti koiran kyky keskittyä pitkään jälkeen noinkin nuorena. Hieman alkoi epävarmuutta tulla toisen kulman jälkeen, vähän jänskättikin veren haju ja loppupuolella piti ihan jänskäkakat käydä vääntämässä, mutta kaiken puolin mahtava nuori herra!
Toisen kerran kakaraa testattiin 7.6. näyttelyssä. Tais kyllä minua jännittää enemmän kuin koiraa. Paavo nimittäin otti erittäin lunkisti ja yllätti kyllä jälleen kerran käytöksellään!
Tuomari Dawn Young Englannista totesi näin:
" Working- type cocker with good qualites. Kind headed. Exc. bone. Nice topline. Moves soundly and covers the ground well.A different type than the typical show cocker."
Että ihan tosi, erilainen kuin näyttelylinjainen cockeri? Hahahaa! Kaikesta huolimatta, saatiin se mitä haettiin eli H, hyvä. Mahtavaa! Nyt olisi menolippu voittajaluokkaan mejässä.
Kokeet Paavo aloitti (kuten myös Pepe) mejäkokeella. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä, koiran ollessa 9 kk ja 5 pvä se pääsi jälkikokeeseen. Jännää!
Arvelin jo jälkiä tehdessäni, että tiedän miten sille käy ja harmikseni oikeassa olin. Avo jäljellä oli monellakin jäljellä tien (siis metsittyneen tien) ylitys ja sanoinkin jälkiparille, että jos mun koiralle moinen tulee, siitä tulee hukka. Ja näin kävi. Kahdesti. Saman tien ylityksessä. Enpä tajunnut treenata moista!
Tuomari Niina Lukkarniemi kertoi jäljestä näin:
"Rauhoitettu, ohjattu lähtö, josta alkaa maastoon sopiva vauhtinen pääosin maavainuinen jälkityö jäljen molemmin puolin aaltoillen. Hieman ennen 1. kulmaa koira ajaantuu tieuraa ratkaistessaan kauas jäljestä eikä palaa itsenäisesti, hukka ja uusi alku. 1. makauksen merkkaa ja kulma jälkitarkasti. Pian kulman jälkeen sama tieura osoittautuu liian vaikeaksi, 2. hukka ja uusi alku. Ennnen 2. kulmaa tarkastuslenkki, 2. makaus aivan vierestä ohi, mutta kulma jälkeä pitkin. Sorkan haistaa kaukaa ja se teettää 2 tarkastuslenkkiä. Palaa jäljelle ja tulee sorkalle suoraan. Sorkkaa nuuhkii kiinnostuneena ja jää paikoilleen. Lupaava nuori jäljestäjä, jota tien ylitys hämää."
Olin erittäin ylpeä lupaavasta jäljestäjästäni. Ykkönen olisi voinut olla hyvinkin lähellä, mikäli tien ylitystä ei olisi ollut. Minut yllätti koiran kyky keskittyä pitkään jälkeen noinkin nuorena. Hieman alkoi epävarmuutta tulla toisen kulman jälkeen, vähän jänskättikin veren haju ja loppupuolella piti ihan jänskäkakat käydä vääntämässä, mutta kaiken puolin mahtava nuori herra!
Toisen kerran kakaraa testattiin 7.6. näyttelyssä. Tais kyllä minua jännittää enemmän kuin koiraa. Paavo nimittäin otti erittäin lunkisti ja yllätti kyllä jälleen kerran käytöksellään!
Tuomari Dawn Young Englannista totesi näin:
" Working- type cocker with good qualites. Kind headed. Exc. bone. Nice topline. Moves soundly and covers the ground well.A different type than the typical show cocker."
Että ihan tosi, erilainen kuin näyttelylinjainen cockeri? Hahahaa! Kaikesta huolimatta, saatiin se mitä haettiin eli H, hyvä. Mahtavaa! Nyt olisi menolippu voittajaluokkaan mejässä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)