Ystävänpäivän kuvatervehdys

Näin ystävänpäivän kunniaksi ajattelin jakaa "hovikuvaajan" Annamari Sundgrenin upeat studio-otokset minun rakkaista.













Kuvat löytyvät täältä:
annamarisundgren.kuvat.fi

Jäätävä tokokoe loppiaisena

Käytiin poikien kanssa tokoilemassa loppiaisena Pieksämäellä. Kaikki paikan tietävät muistaa, ettei siellä lämmitystä hallin puolella ole.

Lämpömittari, tai pitää ehkä tässä yhteydessä puhua pakkasmittarista, näytti kotona -25 astetta!
Olin jo aikaa sitten päättänyt, että oli pakkanen mitä tahansa, kokeeseen mennään yrittämään. Joten reippain mielin aamulla matkaan.

Skoda ei ollut reippain mielin lähtemisestä aivan samaa mieltä, sillä ei päästy edes Vaajakoskelle kun se alkoi yskimään. Sisätilanlämmitin sanoi sopimuksen irti, mutta kuin ihmeellä alkoikin viime hetkellä toimia ja päästiin jatkamaan matkaa nilkka suorana, kuinkas muutenkaan.

Tällainen keli on siinä mielessä hyvä, että ei itse jännittänyt koetta oikeastaan yhtään. Keskittyi vaan olenaiseen ja suorittamaan kaiken mahdollisimman pian.

Paavo pääs ekana kokeilemaan pakkasensietoa. Hän olikin sitten ainut koira voittajaluokassa. Onneksi tuomariharjoittelijoista ja liikkurista sain seuraa piiloon ja Paavo kaverikoirat sääntöjen mukaiseen paikkamakuuseen. Kiitin tässä kohtaa uusia sääntöjä mielessäni. Niissähän paikkamakuut on lyhentyneet selvästi.

Paavo makasikin oikein mallikkaasti paikallaan, häntäkin oli kuulemma aseteltu viivasuoraan taaksepäin, eikä ilmekään värähtänyt. Ainut pikkumoka tuli kun tultiin viereisen käskyllä perusasentoon. Noh, kauneusvirheitä, kuka niitä laskee!

Liikkeet meni oikein mukavasti ja saatiin kivoja pisteitä, en niitä enää tietenkään muista. Paavo teki omaa iloista työtään ja juuri niin hyvin kun olen sen jaksanut opettaa. Jalkoja piti vähän nostella liikkeiden välillä, mutta kun töitä tehtiin, ei pakkanen tuntunut missään. Liikkeiden välillä oli myös pientä hepulointia ilmoilla, piti käydä tervehtimässä liikkuri, tuomari ja tuomariharjoittelijat pariin kertaan. Hauska laji, sanoo Paavo!

Ruutu oli ainut, mikä nollattiin. Pave lähti kyllä reippaasti kohti, mutta kääntyi niin, että oli vain takajalat ruudussa. En oikein osannut ohjata sitä korjaamaan eikä varmaan koskaan ole treeneissäkään korjattu, eli tiedossa oli ettei se ehkä onnistuisi. Ensin käskyttin peruuttamaan -miksi?- ei mitään järkeä siinä käskyssä! Uudella ruutu käskyllä sitten haki ihan toiseenalaitaan, taisi olla ulkopuolellakin jo. Siinä vaiheessa luovutin ja kutsuin pois.

Paavo sai ruudusta huolimatta hienon tuloksen kovalla kelillä: VOI3, sij. 1. (ylläri ainoana koirana)

EVL cockeri ja VOI cockeri

Pepellä oli muutama kohtalontoveri pakkas EVL:ään. Pepen koe kaatui sekin yllättäen ruudun löytämättömyyteen. Pepen lemppariliike ja bravuuri, harmi! Myös uusi hyppyhärveliliike meni nollille, kun ei Pepellä ollut oikein ajatusta kiertämisestä. Koitti ensin mennä suoraan kapuloille, mutta sain stopattua. Uudelle kiertokäskyllä lähti etsimään ruudun paikkaa ja selkeästi ihmetteli, et mihin hemmettiin se nyt oli kadonnut. Paluumatkalla kuin vahingossa tajusi törpön ja kierti+pysähty ihan kivasti. Kierto meni kuitenkin niin pitkäksi, että oli erittäin vaikea lähteä noutoon ja noutokin vielä sujui, hyppyä vaan ei tulokulmasta johtuen enää kyennyt tekemään. MUTTA ajatusta sillä oli mukana, hieno musta mies!

Pepe on nyt kahdessa kokeessa yllättänyt mut totaalisesti: se on tehnyt kahdesti kympin kaukot! Uskomatonta! Tuollakin pakkasessa jätkä vaan teki täydellisesti! Jotkut lukijat varmaan tietää mun tuskailut sen kaukoista, meidän murheen kryynistä. En jaksa opettaa niitä uudestaan ja koira liikkuu yleensä ihan liikaa. Hätäsesti vitosta, jopa kutosta ollaa saatu niistä. En voi olla hehkuttamatta Pepen kaukoja! Superii!!

Ei ollut ykkönen kaukana tälläkään kertaa. Tällaiset kokeet kuitenkin antaa uutta ponttia yrittää sitä! Ihan päivästä kiinni, millon TVA titteli napsahtaa vihdoin Pepelle.

Pepelle siis EVL3 ja sij. 2.

Metsästyskoekausi avattu

Paavo pääsi tänä syksynä ensimmäisen kerran tosi toimiin. Ollaanhan me jopa harjoiteltu linnuilla muutaman kerran ja kanitarhassa useasti. Kun vertaa taas tuohon ensimmäiseen, Pepe raukka näki elävää riistaa ensimmäisen kerran kokeessa ja pääsi myös noutamaan lämmintä riistaa ekan kerran kokeessa. Mutta Pepestä kyllä oli siihen, kypsyi sen verran vauhdikkaammin kuin tämä ruskea versio. Paavon kanssa en olisi voinut kuvitella, että se voisi mennä kokeeseen niin että lämmintä riistaa ei ole noudettu. Tai nähty yhtään oikeaa tilannetta.
 
Ensimmäinen koe oli siis suoraan cockereiden derby,eli tällainen nuorten koirien ns. rotumestaruuskoe. Koe oli jo 18.10.2015. Rodun kotimaassakin arvostettu tuomari Ben Randal ei ainakaan vähentänyt yhtään ohjaajan tajutonta jännittämistä. Melkein jätin ilmoittautumatta oman jännityksen vuoksi, mutta onneksi sen tein: Paavolle AVO2, 74p. eli pistettä vajaa ykköstulos! Tällä tuloksella sijoituttiin kakkoseksi.
 


Derby ykkönen Hertta (oikealla) ja kakkonen Paavo

 
Ensimmäinen erä meni ihan mukavasti, tais tulla kaksi ylösajoa, joista saatiin yksi peltopyy alas. Paavo oli kivasti kuulolla, mutta aika ei ollut vielä täynnä ekan osuuden päätyttyä. Onneksi muuten säännöt on muuttuneet niin että erä on nykyään puoli tuntia eikä tunti. Se olisi pitkä aika se. Toisella erällä jouduttiin "helvettiin", niin minä nimesin sen metsikön jossa oltiin. Minun kokoista kuusta paljon, koiraa ei näkyny yhtään! Ei sitten kerta kaikkiaan, mutta toisaalta ei nähnyt tuomarikaan. Kerran erehdyin kurkkaamaan, mitä kuusten alla näkyy ja siellähän juoksi montakymmentä lintua erisuuntiin! Apua! Koira ei todellakaan ole vielä valmis sellaiseen tilanteeseen. Kun lintuja pölähteli ylös, mä pillitin istumista. Ja hiljaista oli sen jälkeen, eli kai se jossain määrin sitten totteli.
 
 


"helvetti"

 

Viimein saatiin linnut lähtemään pellolle päin ja pudotus. Paavo pääs ohjattuun noutoon, jota ei olla kovinkaan monesti aikaisemmin tehty. Onneksi matka ei ollut pitkä ja lintu tuli kivasti käteen asti. Tuolla metsikössä jouduin muutaman terävän käskyn antamaan koiralle, joka kenties pudotti meidän palkintosijan. Mutta tunnustan myös sen, että en olisi ykköstä halunnutkaan. Kakkostulos oli minulla mielessä, että jos onnistutaan niin halutaan se.

 

Olisin voinut pelastaa itseni (ja koiran) tuolta kuumottavalta metsäepisodilta, jos olisin antanut koiran tehdä töitä. Paavo oli nimittäin menossa ajamaan kukkulan takaa isoa kukkoa ylös, mutta pysäytin (tyhmä!!) sen juuri siihen kukkulan laelle. Erittäin hienosti se siinä pysyi ja katseli kun lintu räpelsi metrin päästä lentoon. Olisi vaan pitänyt laittaa ihan pyrstösulkiin kiinni, mutta kun ei tajua niin ei tajua. Koira kuitenkin ilmaisi linnun hyvin!

 

Tuomari Ben Randal sanoi koirasta näin:

"Well trained, looked controlled but market down a little for looking at her. But really picked up well, great runs."

 

 

 
 

 

Koepaikka oli haastava jo itsessään, sillä se oli fasaanitila. En ollut koskaan nähnyt aikaisemmin niin paljon lintuja! Ja minä hullu ilmoitin koiran uudelleen kokeeseen sinne 29.11.
 
Toinen koe oli ns. normaali koe, joskin haastavissa maastoissa. Hajuja oli paljon, mutta yllättävän vähän tavattiin kuitenkin lintuja maastossa. Paavo pääsi juoksemaan 50min ja viimeisellä viidellä minuutilla sille saatiin SORSA. Huikeeta, fasaanitilalla, fasaanikokeessa, melkein joulukuussa, saadaan koiralle sorsa ja tyylikäs vesinouto/ylösajo.

 
Tässä kokeessa Paavo jo selvästi tiesi, mitä tulevan pitää. Kävi nimittäin paljon kuumempana kuin edellisessä. Mutta toisaalta, eräällä metsäpätkällä se näytti niin hienoa hakua, että oikein jäi itsekin ihailemaan ja unohti oman jännityksen hetkeksi. Hajuissa piti vähän enemmän pitää hallinnassa, mutta hyvät fiilikset jäi. Ja tuloskin miellyttää: AVO1, 83p. Ja tällä tuloksella menolippu voittajaluokkaan.

Tästä on hyvä jatkaa pienellä talvitauolla ja ensi keväänä/kesällä mietitään sitten voittajaluokan kuvioita. Ainiin, paitsi eihän meidän tauko vielä alakaan! 12.12. päästään vielä kasvattajan järkkäämiin ylösajotreeneihin, kivaa!

Ajattelin yllättää

...ja kirjoittaa tänne pitkästä pitkästä aikaa!

Paavollehan tuli jo 2v mittariin tuossa elokuun lopulla. Hitaasti kypsyvää sorttia sanoisin. Pepe kun oli varmaan jo alle vuosikkaana valmis vaikka mihin, niin Paavolla meni se toinenkin vuosi.

Paavolta alkaa nyt tippumaan tuloksia ja testituloksia, joiden avulla mä niin mielelläni näitä kahta vertailen. Aika on jo näyttänyt että aika eri maata nämä kaksi turboa ovat, vaikka ovatkin suhteellisen läheistä sukua toisilleen. Pepe siis Paavon eno, eli Paavo on Pepen täyssiskon pentu.

Paavo pääsi sunnuntaina 4.10.2015 ensimmäiseen palikkatestiinsä, nimittäin MH-luonnekuvaukseen. Pepehän sen suoritti noin 4,5 vuotta sitten 15.5.2011. Tuosta Pepen MH:sta täällä ei olekaan kertomuksia, mutta aika yhteneväiset ne Paavon kanssa olikin.

Linkki Dropboxiin, mihin sain videot ladattua (en ole varma toiminnasta!)

Poikien erot oikeastaan tuli esiin vain aaveilla ja etäleikissä. Paavo lähti ihan riemuissaan etäleikkijän perään kun se meni piiloon. Pepe tais mennä jonkun matkaa, mutta ei sitten oikein kiinnostunut vaikka miten houkutteli leikkimään. Paavo innostui aina kun leikkijä piti ääntä, muuten se oli palaamassa minun luokse.

Aaveet oli molemmille kova paikka. Pepe oppi haukkumaan, utta se keskittyi vain toiseen aaveeseen. Paavo "puhkui" ja haukahti vain paristi, mutta oli kyllä lähdössä kauemmaksi karkuun. Pepe taas ei uskaltanut tai halunnut tulla tekemään tuttavuutta mokomien kanssa, Paavon naamalta loisti helpotus kun se tajusi ne ihmisiksi. Hepulirinki ja oma-aloitteinen tutustuminen.

Pepe ei osoittanut minkäänlaista pelkoä räminälaitetta kohtaan, Paavo tapansa mukaan niiasi, mutta molemmat tutkivat vehkeen oma-aloitteisesti.

Kummallakaan ei missään tilanteessa tullut minkäänlaista viitettä agressioista tai uhkaavuudesta. Paavolle tuomari palautteessaan sanoikin, että ne on tällä koiralla jossain tosi tosi syvällä. Taisi olla Paavo ns. tuomareiden valinta ja yleisön suosikki.

vasemmalla Pepen kuvaus, oikealla Paavon.
(vuoden tauko kirjoittamisesta ei ole tuonut mulle tietoteknisiä taitoja että saisin käännettyä tän!)