Ensimmäinen koe oli siis suoraan cockereiden derby,eli tällainen nuorten koirien ns. rotumestaruuskoe. Koe oli jo 18.10.2015. Rodun kotimaassakin arvostettu tuomari Ben Randal ei ainakaan vähentänyt yhtään ohjaajan tajutonta jännittämistä. Melkein jätin ilmoittautumatta oman jännityksen vuoksi, mutta onneksi sen tein: Paavolle AVO2, 74p. eli pistettä vajaa ykköstulos! Tällä tuloksella sijoituttiin kakkoseksi.
Derby ykkönen Hertta (oikealla) ja kakkonen Paavo |
Ensimmäinen erä meni ihan mukavasti, tais tulla kaksi ylösajoa, joista saatiin yksi peltopyy alas. Paavo oli kivasti kuulolla, mutta aika ei ollut vielä täynnä ekan osuuden päätyttyä. Onneksi muuten säännöt on muuttuneet niin että erä on nykyään puoli tuntia eikä tunti. Se olisi pitkä aika se. Toisella erällä jouduttiin "helvettiin", niin minä nimesin sen metsikön jossa oltiin. Minun kokoista kuusta paljon, koiraa ei näkyny yhtään! Ei sitten kerta kaikkiaan, mutta toisaalta ei nähnyt tuomarikaan. Kerran erehdyin kurkkaamaan, mitä kuusten alla näkyy ja siellähän juoksi montakymmentä lintua erisuuntiin! Apua! Koira ei todellakaan ole vielä valmis sellaiseen tilanteeseen. Kun lintuja pölähteli ylös, mä pillitin istumista. Ja hiljaista oli sen jälkeen, eli kai se jossain määrin sitten totteli.
"helvetti" |
Viimein saatiin linnut lähtemään pellolle päin ja pudotus. Paavo pääs ohjattuun noutoon, jota ei olla kovinkaan monesti aikaisemmin tehty. Onneksi matka ei ollut pitkä ja lintu tuli kivasti käteen asti. Tuolla metsikössä jouduin muutaman terävän käskyn antamaan koiralle, joka kenties pudotti meidän palkintosijan. Mutta tunnustan myös sen, että en olisi ykköstä halunnutkaan. Kakkostulos oli minulla mielessä, että jos onnistutaan niin halutaan se.
Olisin voinut pelastaa itseni (ja koiran) tuolta kuumottavalta metsäepisodilta, jos olisin antanut koiran tehdä töitä. Paavo oli nimittäin menossa ajamaan kukkulan takaa isoa kukkoa ylös, mutta pysäytin (tyhmä!!) sen juuri siihen kukkulan laelle. Erittäin hienosti se siinä pysyi ja katseli kun lintu räpelsi metrin päästä lentoon. Olisi vaan pitänyt laittaa ihan pyrstösulkiin kiinni, mutta kun ei tajua niin ei tajua. Koira kuitenkin ilmaisi linnun hyvin!
Tuomari Ben Randal sanoi koirasta näin:
"Well trained, looked controlled but market down a little for looking at her. But really picked up well, great runs."
Koepaikka oli haastava jo itsessään, sillä se oli fasaanitila. En ollut koskaan nähnyt aikaisemmin niin paljon lintuja! Ja minä hullu ilmoitin koiran uudelleen kokeeseen sinne 29.11.
Toinen koe oli ns. normaali koe, joskin haastavissa maastoissa. Hajuja oli paljon, mutta yllättävän vähän tavattiin kuitenkin lintuja maastossa. Paavo pääsi juoksemaan 50min ja viimeisellä viidellä minuutilla sille saatiin SORSA. Huikeeta, fasaanitilalla, fasaanikokeessa, melkein joulukuussa, saadaan koiralle sorsa ja tyylikäs vesinouto/ylösajo.
Tässä kokeessa Paavo jo selvästi tiesi, mitä tulevan pitää. Kävi nimittäin paljon kuumempana kuin edellisessä. Mutta toisaalta, eräällä metsäpätkällä se näytti niin hienoa hakua, että oikein jäi itsekin ihailemaan ja unohti oman jännityksen hetkeksi. Hajuissa piti vähän enemmän pitää hallinnassa, mutta hyvät fiilikset jäi. Ja tuloskin miellyttää: AVO1, 83p. Ja tällä tuloksella menolippu voittajaluokkaan.
Tästä on hyvä jatkaa pienellä talvitauolla ja ensi keväänä/kesällä mietitään sitten voittajaluokan kuvioita. Ainiin, paitsi eihän meidän tauko vielä alakaan! 12.12. päästään vielä kasvattajan järkkäämiin ylösajotreeneihin, kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti