Niin lähellä, mutta niin kaukana

Niin lähellä mutta niin kaukana! Vaivun kohta epätoivoon tämän hyllytysten määrän kanssa!

 

Jos edes yksi nollarata, tai vaikka edes vitosen tai kympin rata tulisi väliin, niin se antaisi jo paljon uutta uskoa. Toisaalta uskoa vähän loi viime kisat Kuopiossa. Hyllytettiin kyllä kaikki kolme rataa, mutta se oli niin lähellä!

 

Ekassa startissa olin tosi rento ja ohjasin, kuin oltais treeneissä oltu. Ja kuulema se näytti tosi hyvälle. Mutta yksi hyppy väärältä puolen ja siinähän se sit oli. Hylly! Koko muu rata hirmu hyvin ja rennosti! Se kirottu hyppy oli vielä muistaakseni suoralla, joten menee aivan täysin mun mokaks. Horjahdin tai juoksin taas kädet levällään.

 

Toisessa startissa Pepe ei pysynyt lähdössä, josta menin niin hämilleen, että ohjasin toisen hypyn kierron huonosti ja hylly heti siitä. En kyllä kerennyt asemiinkaan kunnolla kun tää yks musta on jo viivana tulossa päin. Paniikkiratkaisu hylkäs tämän radan. Muuten meni ihan kivasti, otti jopa kontaktit. Paitsi viimeisen (puomi), jolle palautin. Ainakin yksi tiukka käännös tehtiin, kun Pepen piti vähän komentaa mua kertomaan aikaisemmin mihin mennään.

 

 

Viimeinen rata ei ollut enää niin rento, kun olis jo halunnut tulostakin tehdä. Rata kuitenkin meni tosi hyvin ja jotenkin tuntui, että minulla oli selkeä ohjaus. Tiesin, mitä pitää tehdä. Taas mentiin yks onneton hyppy väärältä puolen, mutta tehtiin keppien jälkeen myös sikamakee välistäveto. Olin ihan varma, että Pepe ei tule kepeiltä kahden hypyn väliin ja lähe siitä takaakieroon, mutta näin vaan teki ja vielä ilman että karjun kurkkusuorana. Tästä seurauksena myös se, että tajusin lähteä ajoissa liikkeelle ja ennätin tekemään persjätön putken jälkeen.

 

Ärsyttävää, että noin pienet virheet vetivät radat hyllyiksi, mutta samalla se kertoo jotain edistymisestä. Koira pysyi tosi hyvin hanskassa, oli kuulolla ja teki just niin kun näytän. Mutta kun näytän väärin! Pepe ei riehaantunut tai lähtenyt roiskimaan omiaan, kuten monesti on käynyt. Tällä kertaa ei viihdytetty edes yleisöä, vaan keskityttiin vain ja ainoastaan tekemiseen.

 

Ja parhaimpaan tulokseen näköjään pääsee, että ei jännitä. Matka Kuopioon oli sen verran jännä jo itsessään, ettei kisoja muistanut jännittää yhtään. Satuttiin nimittäin ajamaan juuri pahimpaan lumipyryyn ja näkyvyys liikenteessä oli puhdas 0. Rekka kun tuli vastaan, oli vauhti pudotettava 20-30km/h, kun ei 15 sekuntiin nähnyt yhtään mitään. 

 

Tästä taidamme vetäytyä joulutauolle ja jatkaa kisaamista ensi vuoden puolella.