SM-kisatunnelmaa

Olen ollut laiska ja pantannut kirjoittamista vähän aikaa, että saan SM-kisat samaan tekstiin. No tässä sitä nyt sitten tulee. Kuviakin sain tokoilusta, kiitos Hennalle!

TOKO SM-KISAT 9.6.

Kysytään lupa lähteä etsimään omaa


Eli ensin oli tokon SM-kisat, jossa siis olimme mukana Laukaan koiraharrastajien joukkueessa. Kisat olivat lauantaina 9.6. Kuopiossa. Kuten otsikko kertookin, käytiin kokemassa nimen omaan kisatunnelmaa. Tulosta ei saatu, mutta loistofiilis kisoista jäi!



Hirrrrveen kivaa tuoda väärä kapula

Voittajaluokan liikkeet tehtiin kolmessa osassa: ensin pelkkä paikkamakuu, sitten muut liikkeet kahdessa osassa. Paikkamakuu oli melkoinen show meidän osalta. Pepe ei ollut yhtään kuulolla kun kysyttiin onko valmista, enkä minäkään tajunnut hihkasta ettei olla valmiita. No seuraava käsky olikin sitten "koirat maahan" ja meikähän karjaisee täysin kontaktittomalle koiralle sen sellaisella volyymilla, että kuului. Ja menihän se maahan, mutta kun karjaisin uudeelleen "paikka", jäi se tyytyväisenä haisteleen takamustaan. Järkyttävän pitkä neljä minuuttia oli katsella tuomarin tylyä ilmettä ja sauhuavaa kynää kun kirjasi ylös mitä kaikkee siellä tapahtui. Muu rivi oli nätisti paikallaan, mutta tää minun sankari oli poikittain kun tultiin piilosta takaisin ja kuulema sen verran nostanut kyynäriään, että nollaks män!


Hitto, mikä aloitus! No, seuraavaan suoritukseen olikin reilu pari tuntia, joten aika hyvin kerittiin nollaamaan päämmekin. Pepe sai myös enemmän tottua hälinään ympärillä ja himpun verran paremmin oli kuulolla seuraavissa liikkeissä.



Liikkestä istuminen -meidän pravuuri!

Hyppynouto onnistui



Kun nyt sain vihdoin kisakirjan ja tulokset käsiini, oli yllätys, että olimmekin nollanneet neljä liikettä. Kaikki vieläpä nelosen kertoimella: paikkamakuu, ruutu, tunnari ja myös kaukot. En muista yhtään mitä kummallista siinä tapahtui, ehkä sitten liikkui liikaa?!

Mutta yllätyksenä tuli myös herra HuuHaan seuraaminen: 7 pistettä! Luulin, että olisi mennyt huonomminkin! Istuminen liikkeestä 8 ja metalli 9 ja hyppynoutokin 8.


Metalli ei ollutkaan niin ikävä kuin monesti aikaisemmin, päätä voi pitää suorassa

Luoksetulossa eka pysähdys jäi tekemättä, siitä siis 5. Koitettiin jälkeenpäin kotioloissa sitä ja edelleen Pepe oli sitä mieltä, ettei sitä ekaa käskyä pidä noteerata mitenkään. Mä olin erimieltä.

Kaikkiaan siis räpellettiin kasaan 113 pistettä. Sen siitä saa kun nollaa 4 nelosen kertoimella olevaa liikettä. Periaatteessahan siitä lähti 160 pistettä!

Pepe tottui kuitenkin kivasti hälinään ja jopa paranti loppua kohti! Loistava pieni mies, tokoili todella  kovassa häiriössä ja kuumassa kelissä ihan kivasti ja jaksoi pitkän päiväkin. Nyt voi aika hyvillä mielin mennä "normaali" kokeeseen, ei varmaan pienet hälinät hetkauta.

AGILITY SM-KISAT 16.6.

Kun oltiin selvitty tokosta, kuulimme heti maanantaina, että joudumme tai siis pääsemme joukkuekisaan mukaan yhden joukkuelaisen selän ollessa niin huonossa kunnossa. O-ou! Miten mun hermot kestää kahdet SM:t peräkkäin!

No kestihän ne. Agilityn jopa paremmin kun tokon. Taidettiin olla molemmat totuttu hälinään ja häiriöön jo edellisenä viikonloppuna. Mutta jännitti se kuitenkin osallistua SM-joukkuekisaan, kun vain kuukausi takaperin oltiin noustu kolmosluokkaan.


Käytiin perjantaina testiajossa Tikkakosken kentällä järjestetyssä iltakisassa. Jännitys vaikutti sen verran, että eka rata meni täysin minun piikkiin. Unohdin radan! Voi rähmä! Pepe teki loistavaa työtä, täydelliset kontaktit ja hyvin kuulolla. Mutta kun unohdin sen radan ja jäädyin hetkeksi (se hetki kyllä tuntui minuutilta!), teki koira omat ratkaisunsa ja ampaisi putkeen. Kepeille olisi pitänyt mennä. Ei muuta kun jälleen opettelemaan hermojen kokoamista ja itsensä kasaamista ja uudella innolla hyppyradalle. Sekin vähän alkuun jänskätti, miten menee kun vauhti huumaassa tuntuu välillä korvat häviävän. Mutta miten kävikään, sieltä tuli kolmosten eka nolla! Wuhuu! Aika -5,30 riitti loppupeleissä 9. sijaan. Kaikkiaan osallistujia oli 71, eli ei hassummin viidenneksi kolmosluokan startiksi!

Lauantaina sitten oltiin Laukan medijoukkueessa varakoirakkona kisaamassa. Jännitys ei ollut enää niin paha kun perjantaina, mutta semmoinen pieni kiva tutina jaloissa. Varsinkin kun olin ulkoistanut koiran uiton ja paikalle tuomisen äitille. Rataantutustumisen jälkeen alkoikin vähän jännätä lisää, kun vuoro lähestyi eikä mulla ollut edes koiraa kisapaikalla. Hyvinhän se sitten kuitenkin kerkesi ja hukkaan meni jälleen hyvä jännitys. Rata itsessään oli tosi kivan oloinen ja meille sopiva.

Harmi vaan, että meidän vuoro osui varmaan päivän kuumimpaan aikaan. Ei ollut ohjaaja eikä koira skarpeimmillaan. Vauhti oli ihan jees, mutta vähän herra HuuHaata oli ilmassa. Pepe kävikin esittelemässä itsensä ratahenkilökunnalle ja mulla meni siinä vaiheessa suunnitelmat sekaisin, jonka tuloksena hyppy väärään suuntaan. Hylky, mutta hemmetin hyvä semmoinen.

Ja tätä videota katsoessa voisin sanoa itselleni että juokse nainen juokse! Kummallista hissuttelua ilmassa... Vaikka täytyy kyllä tunnustaa, että yritin ottaa loppukirin, vaikkei sitä kyllä huomaa!

Joukkueenakaan emme saaneet mainittavaa tulosta, mutta loistavaa kokemusta ensi vuotta varten. Ja onhan meillä se yksi nollakin jo kasassa!

MEJÄKOE SU 17.6.

Ja ettei kävisi viikonloppuna aika pitkäksi, olin ilmoittanut meidät sunnuntaiksi Keuruulle mejäkokeeseen. Eli seuraavaksi Volvon keula Keuruuta kohti. Metsässä ei tarvinnut olla yksin, sen verran itikoita siellä seurana oli. Mutta onneksi yöllä oli satanut vähän vettä ja päivä muutenkin huomattavasti viileämpi kuin lauantai. Ja kerrankin kävi hyvä tuuri, sillä juuri kun olin saanut opastettua, mentyä koiran kanssa ja purettua jäljen ja puolikuolleena autolle pääsin, joku melkein avasi hanat ja vettä alkoi sataa ihan kunnolla.

Ripitin Pepen perinteisesti ennen jälkeä: "muistat sitten merkata makuut, eikä saa vetää ja tehdään sitten tarkkaa työtä." Ekalla makuulla kun koira oikei tonki ja kaivoi makuuta, jopa tuomari sanoi, että juuri noinhan sinä käskit sen tehdä. Aivan! Duktig Kille! Kaadolla meinasi sydän pysähtyä, sillä sorkka oli jätetty sammaloituneen kiven päälle ja cockerille se oli ilmeisesti melko korkealla. Vauhdilla mentiin ohi, mutta kun tajusi, että veri loppui ja jotain jäi kääntyi onneksi itsenäisesti takaisin hakemaan palkintonsa. Ja sitä tietekin piti esitellä kaikille mahdollisille tyypeille, jotka sattui matkan varrelle. Cockerin ylpeydellä voisi sanoa.


Palkintojen jaossa alkoi jännittämään, kun ei meinannut omaa jäljen numeroa kuulua. Meidät kuulutettiin sitten viimeisenä, mikä tarkoittaa sitä, että Pepe jäljesti VOI1, 48pistettä ja oli kokeen paras koira. Tuomari Tuula Svan kertoi suorituksesta näin:


"Pepe rauhoitetaan alkumakuulle ja sille osoitetaan alkumakaus ja ohjataan jäljelle. Jäljestys on vauhdikasta, maavainuista ja jälkitarkkaa. Vain muutama pieni lenkki tehdään kolmannella ja viimeisellä osuudella. Ensimmäinen ja kolmas kulma tarkastuslenkillä. Toinen kulma, jolla katko, yhdellä lenkillä veretyksen alkuun. Makauksista ensimmäinen, toinen ja neljäs osoitetaan hyvin pysähtymällä, nuuhkimalla ja kaivamalla. Kolmas nuuhkaistaan nopeasti. Kaadolle kiertäen, tutkien sorkkaa tarkasti. Iloinen jälkitarkkaa työtä tekevä jäljestäjä, joka toimii hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa."

Tuomari selostuksessaan sanoi hauskasti, että vaikutti että koiralla on neljä jalkaparia mahan alla. Tikutti kuulema kuin singeri eteenpäin!


Loistava viikonloppu, jonka jälkeen on kiva ottaa juhannusviikko rennosti. Ja suunnata vasta juhannuksen jälkeen uusiin kujeisiin.