Perjantaina kävin töiden jälkeen suunnistamassa jäljen ja sieltä suoraan tokokokeeseen. Niin koira kun ohjaajakin oli vähän nuiveella tuulella ja sen kyllä huomasi myös tekemisen tasossa. Ei oikein ollut yritystä kummallakaan. Tähän kun vielä yhdistää erittäin tiukan tuomarin ja lämpöisen kelin, niin ei oikeastaan ollut ihme ettei tulosta tullut. Normaalisti onnistuvat jutut meni perjantaina penkin alle, kuten jäävät. Pepe vaan seisoi kaikki asennot ja loppuasennossakin seisoi vaan mun edessä ja tuijotteli suoraan silmiin.
 |
| Etsitäänkö omaa? |
 |
| Ohjatussa hienosti merkille |
 |
| Vauhdilla hakemaan ohjattua |
 |
| Onnellinen väärän kapulan kanssa |
Paikkamakuussa ja istumisessa haisteltiin, ylläri! Ruutu ei löytynyt ollenkaan. Mutta ei se löytynyt harkoissakaan, eli oli oikeestaan tiedossa että mitä vaan voi tapahtua siinä.
 |
| Seuraaminen(kaan) ei ollut kunnollista |
Sitten puolestaan luoksetulon stopit oli tosi kivat ja tultiin hyvällä vauhdilla ja se meidän ärsyttävin ongelma: liikkeiden välit oli nyt ihan ok. Pepe oli rauhassa mun kanssa, eikä häsläämässä ulos kentältä. Ja tunnarista tuli oma hyvin.
 |
| Luoksetulossa oli vauhtia! (kaikki tokokuvat Anniina Huovinen) |
 |
| Tapahtuu selkäni takana... |
Kaksi seuraavaa rataa menikin sitten oikein mukavasti, nimittäin se kauan haettu tuplanolla! Jee!
 |
| Koske! Kuva: Varpu Halonen |
Tässä ensimmäinen agi nollarata:
Laukaan agirata
 |
| Törmäyslinjalla? Kuva: Annamari Sundgren |
 |
| Piiiiiitkä koira. Kuva: Annamari Sundgren |
 |
| Mutta yli mentiin! Kuva: Annamari Sundgren |
 |
| Tyylinäyte. Kuva: Annamari Sundgren |
Ja tässä hyppyradan nolla:
Laukaan hyppyrata
 |
| Keskittyy... Kuva: Varpu Halonen |
 |
| Turjake? Kuva: Annamari Sundgren |
 |
| Perus Pepeä. Kuva: Annamari Sundgren |
 |
| Kuva: Annamari Sundgren |
 |
| Kuva: Annamari Sundgren |
Ja ettei tekeminen lopu kesken, agilitykisojen jälkeen lähdin Petäjävedelle verettämään sen perjantaina suunnistamani jäljen.
Ja sehän tietää siis sitä, että sunnuntai aamuna ennen kukon laulua ylös ja mejä kokeeseen!
Mietiskelin viime viikonlopun ei niin hyvän jäljen jälkeen, että tämä jälki nyt näyttää sen, että pidämmekö välivuoden mejästä vai ei. Taidan sitä pohtia vielä seuraavankin kokeen ajan, sillä Pepe teki tosi kivan jäljestyksen. Se meni itselleen tyypillisen varmasti, eikä lähtenyt muille jäljille, vaikka vähän pelkäsin niin. Nimittäin näin, että hirvi meni tieltä jäljelle kun odotettiin tuomaria saapuvaksi. Oikeastaan luulin sitä joksikin äijäksi ja huusin perään ettei sinne voi nyt mennä. Kumma juttu kun ei totellut! Opas kävi tarkistamassa jäljet ja tuoreet hirven jäljethän siinä oli. Makaukset ei Pepeä ihan hirveesti tällä jäljellä kiinnostanut, mutta kulmat tehtiin pienellä pyörähdyksellä, mikä oli huima parannus viikon takaiseen.
Lämpöä oli enemmän kuin tarpeeksi, mutta silti meillä meni jäljellä vain 20min. Pepe veti tapansa mukaan, mutta selkeästi oli rauhoittunut viime viikkoisesta työvoitto jäljestämisestä. Edelleenkin pitäisi vaan rauhoitella lisää ja jarrata vauhtia enemmän. Kuumalla kelillä se vetää meidän molemmat sippiin!
Pepe jäljesti jälleen kerran Keski-Suomen Spanielikerhon mejämestariksi ja sai tulokseksi VOI1, 47 pistettä. Tuomarina oli Olavi Nurmiranta, joka kertoi jäljestä näin:
"Pepelle näytetään lähtömakaus, jonka se tutkii perusteellisesti. Koira ryntää maavainuiseen jäljestykseen, jota ohjaaja jarruttaa sopivasti. Osuuksilla Pepe tekee pieniä tarkistuksia, kulmat selvitetään rengastamalla. Makauksista Pepe merkkaa selvästi kolme, kaato kiinnostaa."
 |
| Tämmöinen pesä löytyi jäljeltä vasta kun oltiin koiran kanssa siinä. Koira meni hienosti ohi, mutta tuomaria hautova lintu sitten säikähti. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti