Kauden aloitus oli kyllä todellinen työvoitto! Jälki alkoi vauhdikkaasti, kuten yleensä. Rauhoittumisesta ei tietoakaan, vaikka koitettiin zen-tilaan päästä jo autolla. Pepe veti kuitenkin kierroksen nollasta sataan parissa metrissä kun tajusi, että nyt pääsee mettään jäljelle!
Ekalla osuudella vajosin suohon. Oli muuten vinka tunne, kun tajusi, että suunta on vain alaspäin. Pienenmoista paniikkiakin siinä jo alkoi tulemaan, mutta onneksi toinen jalka oli vain polvea myöten ja sain sen kammettua alueelle, jossa pohja piti. Toinen jalka ehti sitten vajota melkein vesirajaa myöten. Siitä oli sitten kiva jatkaa litimärkänä, kengät hölskyen matkaa kolme seuraavaa osuutta ja sen jälkeen purkamaan oma jälki.
Pepellä ei muutenkaan ollut yhtään oma itsensä päivä. Se pyöritti poikkeuksellisen paljon ja tietenkin kaikki ne kuivuneet männiköt läpi. Olin ihan varma, että nyt ei voi tulla enää tulosta, kun heitettiin läppää tuomarin kanssa matkalla ja tuntui, että ollaan jäljestetty ainakin 3 tuntia. Kaadolla kun kysyin aikaa niin 36 minuuttia oli totuus. Olisihan siinä sittenkin voinut vähän jarrutella lopussa. Annoin Pepen mennä aika vauhdilla, kun luulin että 45min raja on lähellä. Loppua kohden oikeestaan työskentely parani, joskin sieltä merkattiin viimeisen makuun sijasta ilmeisesti supikoiran raato. Vain karvat ja selkäranka oli jäljellä ja multa pääsi spontaanisti suusta: "Hyi, jätä!" Ja tajusin vasta sitten, että himskatti, olikohan tuo ohjausta! Tuomari kyllä kehui tämänkin merkkaamista. Välillä manasin, että tää koira ansaitsisi nollan tästä jäljestä, sen verran korpesi mennä niitä pusikkoja pitkin...
Normaalit kulmat aiheutti vielä lisää pyörimistä tällä jäljellä. Katko oli kulmista helpoin. Saa nähdä, miten käy tulevana viikonloppuna oman kerhon kokeessa. Jos ei työskentely parane, niin voi olla että tästä tulee välivuosi mejän suhteen ja keskitymme metsästämään KVA titteliä. Siihen työtä pitääkin raataa oikein kunnolla!
Pisteet Pepelle siitä, ettei lähtenyt niille miljoonille hirvenjäljille, joita varmaan joka jäljellä oli. Todella riistarikas maasto voisi sanoa. Pepe myös merkitsi makuut suorastaa syömällä ne!
Tuomari Jyrki Rasinpää kertoi jäljestä näin:
"Pepe rauhoitellaan ennen alkumakausta, jota tutkittuaan lähdetään nopeatempoiseen jäljestykseen pääasiassa maavainua käyttäen. Koko jälki edetään tehden paljon tarkistuksia jäljen molemmin puolin. Makauksista 1.,2. ja 3. merkataan hyvin 4. ylitetään pysähtymättä. 1. ja 3. kulmalla pyöritetään jonkin aikaa ja uusi osuus löydetään. 2. kulma, joka on katko selvitetään nopeasti rengastamalla. Kaato löydetään rengastamalla ja sitä jäädään kiinnostuneena tutkimaan. Ripeäliikkeinen jälkikoira, joka täytti tänään sille annetun tehtävän."
Tuloksena VOI1, 41 pistettä.
Litimärkänä, kaameassa flunssassa, nilkka muljahtaneena sanoisin, että tämä jos mikä oli työvoitto ykköstulos.
Ja sain koetoimitsija harjoittelun tehtyä hyväksytystsi. Eli mejäkoetoimitsija titteli minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti