Nollien keruu epäonnistui

Mulle tuli jo noottia, kun olen laiskotellut blogin kirjoittamisen kanssa. Tässä vähän kommenttia viimeaikaisista tekemisistä.
Tekeminenhän on toukokuun lopun ja kesäkuun alun kovasti painottunut agilityyn, kun ollaan yritetty kovasti tahkota SM-nollia kasaan.

la 5.5. Varkaus

Olin ilmoittaunut meidät Varkauteen juoksemaan kaikki neljä rataa. Sain jopa Akin houkuteltua mukaan kaveriks, virhe! Sen tylsyys ja huono päivä tarttui myös minuun ja sitä myötä koiraan. Okei, ehkä myös lämmin keli ja paineet saada nolla vaikutti myös, mutta Akia on vaan hyvä syyttää. Hyllytettiin oikein reilusti kolme rataa ja viimeiseltä hyppäriltä jäätiin pois kun meni suorastaan meni hermot. Kuuma keli vei voimat niin minusta kuin koirastakin ja kolmannella radalla jo kiukuttelin itselleni kun unohdin radan ja sen takia hyllytettiin. En nyt oikein tarkkaan enää muista mitä siellä tapahtui, mutta ohjausvirheitä sateli eikä Pepe ollut yhtään oma itsensä. En oikein osaa muuttaa äkkiseltään ohjaustyyliä koiran päivän mukaan.

Aloin myös miettimään, että haluanko oikeesti ees lähtee Kirkkonummelle asti kisaamaan kahdeksi päivää. Rankka viikonloppu tiedossa ja majoitus yms. pitäisi hankkia nopeella aikataululla. Ehkä sekin sit vähän vaikutti seuraaviin kisoihin, jotka siinsi jo seuraavalla viikolla torstaina.

su 26.5. Oreniuksen koulutus

Jos Pepe oli ihan outo Varkauden kisoissa, niin koulutuksessa seuraavana päivänä se oli poikkeuksellisen hyvä. Oli kivasti kuulolla ja radat meni mukavasti. Edes Oreniuksen Juhalla ei palanut pinna meidän sähläykseen. Näinkin on ehkä joskus käynyt, kun ohjaajalle ei ole mennyt homma jakeluun. Kuumalla kelillä koira hyytyi loppua kohti, mutta toisaalta sain itse parempaa oppia kun ehti tekemään ohjaukset ajatuksella.

to 30.5. Tampere

Ilmotin meidät iltakisaan Tampereelle, mutta enpä arvannut että osallistujia olisi noin paljon. Olikohan medejäkin jotain 40! Pepe oli töissä mukana ja lähettiin siitä suoraan pienellä hopulla (yllätys!) Tamperetta kohti. Kisoihin pystyi ilmoittautumaan vielä paikan päällä ja siksi minkäänlaista aikataulua ei ollut tiedossa. Laskeskelin näköjään ihan pieleen, mitä mineillä ja makseilla menee ennen medejä. Odoteltiin n. 2h ekaa starttia. Yllättävää kyllä, siellä ei juuri tuttuja ollut, joten odottelu oli erittäin puuduttavaa. Vähän hassusti oli muutenkin lähdöt laitettu mini, maksi, medi ja molemmat radat erikseen.

Ekalle radalle päästiin vähän kahdeksan jälkeen ja ihan ok rata, joskin hyllyhän siitä tuli. Itse en olisi ehkä antanut kuin vitosen, mutta tuomari näki tilanteen hyllyksi. Pepe tuli muurilta ja oli tarkoitus mennä kepeille. En ottanut tarpeeksi haltuun, joten törmäsi sivuttain putken päähän. Ei siis ees tassut käynyt putkessa, kun putken suu tavallaan oli Pepen mahan alla. Siitä pienellä kimmokkeella mallikkaasti hakemaan kepit. Kerkesin jopa kepeillä katsomaan tuomaria ja manaamaan sen tuomiota. Tuomarilla oli kyllä hyvä ilme, kun piti meille säälivällä ilmeellä käsiä ristissä. Loppu rata niin kovaa kun ikinä päästiin, pitkiä kaarroksia tuli mutta hyvällä fiiliksellä!

Odottelin toisen, hyppyradan, alkua puoleen kymmeneen ja siinä vaiheessa oli vasta minit menossa. Pitkän ja hartaan pohdinnan jälkeen tein karvaan päätöksen luovuttaa viimeisen radan kohdalla. Pimeä alkoi tulemaan, olin tullut töistä suoraan, väsytti, ketutti eikä hyppyradan tuloksella meille olisi ollut merkitystä. Kun se yksi agi nolla SM:iin puuttui. Oli kyllä niin luovuttaja olo kun edellisellä viikolla oli Varkaudessakin luovuttanut viimeisen radan. Loppuen lopuksi olin kotona n. 23.30 ja kuulin myöhemmin, että eräs mini koira oli ollut kotona yhden aikaan. Eli meillä medinä olisi mennyt varmaan kolmeen tai neljään ennen kuin kotona ja aamulla piti mennä töihin. Ärsytti luovuttaa, mutta loppupeleistä päätös oli ihan oikea.

su 2.6. Kuopio
Toiseksi viimeinen mahdollisuus saada viimeinen agi nollarata. Kaksi agirataa ja yksi hyppyrata niiden välissä taisteltavana. Meidän harmiksi keli oli taas todella lämmin. Onneksi Kuopiossa oli medien kaikki kolme rataa laitettu peräkkäin. Paineet sen himputin nollaradan saamiseksi alkoi olla kovat ja se valitettavasti näkyi myös suorituksessa (tai siis ohjauksessa). Toisaalta olin jo aivan valmis siihen, ettei tartte etsiä majoitusta ja viettää pitkää viikonloppua Kirkkonummella. Ehkä vähän jopa luovuttanut olo.

Parilla ekalla radalla Pepe ei ollut yhtään oma itsensä. Luulen että oli niin kuuma, että se vaan halusi äkkiä pois radalta ja teki siksi omia päätöksiä. Ei kuunnellut ohjausta yhtään ja irtoili omiaan. Toisaalta kun koitin lähettää sitä esim. A:lta suoraan edessä odottavaan putkeen, tyyppi hyppää mun jalan yli suorittamaan väärää estettä. WTF?! Videolta näkisi selvästi, että tällä kertaa ei pääsyylliseksi voi ohjausta laittaa. En tiedä olisko tuossa voinut selkeemmin putkeen ohjata. Mutta video on hävinnyt bittiavaruuteen, siispä laitan tähän kevennykseksi Pepen sadetanssin. Herra HuuHaa siis jahtaa pisaroita.

Viimeisellä radalla oli jo yritystä, mutta Pepe kierti yhden hypyn vähän hassua kautta. Taisin sen sinne itse ohjata, enkä osannut lennosta muuttaa suunnitelmaa seuraavalle hypylle niin hyppäs sen sitten väärin päin. Muuten hyvä rata. Kuopiossa oli ilmoilla sitä vanhaa Pepeä, että sen päässä vaan kilahti ja mopo lähti käsistä.

Vielä olisi yksi kisa seuraavana päivänä, jossa mahis saada nollarata. Maanantaina siis Jyväskylän kisoihin.

ma 3.6. Jyväskylä

En tiennyt yhtään kuka tuomari kisoissa on, mutta kun saavuin paikalle ja näin Räsäsen Minnan rataa viilaamassa, tippu hanskat jo siinä vaiheessa tiskiin: ei mitään mahista saada sitä nollaa! Rata ei ollut tosiaan helpoimmasta päästä, eikä Räsäsen radat oikein ole meille niitä parhaita.

Kovasti yritettiin ja muistaakseni aika lähellä se oli, mutta hyllyksihän se sitten kuitenkin meni. Tuli kiire ohjaamaan koiraa takaakiertoon ja hyppy väärästä suunnasta. Pepe lisäks komenti mua räksyttämällä radalla.

Tää on joku ihan uus juttu, mistä mä en kyllä tykkää yhtään! Jos tällä radalla nyt jotain hyvää on, niin sain lopetettua radan kesken just sellaseen kohtaan kun Pepe komenti mua. Eli koira sai palautteen louskuttamisesta: homma seis ja seuraten maaliin. Tuo on jännä juttu tuo sen louskuttaminen. Se ei pahimmasta päästä ole, mutta haluan että koira on hiljaa radalla. Oon aina kehunut sitä että onpa kiva kun on hiljanen koira, kun ei mun hermot kestäis ohjata ja "huutaa kilpaa koiran kanssa". Toisaalta Pepe antaa mulle hyvää palautetta, kun yleensä huutaa tiukoissa kohdissa: "OHJAA!", "KERRO JO!" tai "OLISIT KERTONUT TUON AIKASEMMIN!". Eli jos oon myöhässä palaute tulee.

Räsäsen agilityrata

Toinen rata Jyväskylässä oli hyppyrata. Paineet purkautui ekaan rataan: ei tartte yksilö SM:iin lähtee. Ilman mitään paineita hyppäriltä tulikin sitten nollarata. Oliskohan oltu neljänsiä, aika ei mikään päätä huimaava ollut.

Oikeestaan voi sanoa, että pääsy SM kisoihin oli yhdestä startista kiinni. Se nolla tuli väärältä radalta. No ei haittaa! Päästiin kuitenkin Laukan joukkueeseen ja keräämään kokemusta ensi vuodelle. Ensi vuoden tavoite on kerätä ne nollan pikkasen aikasemmin kuin jättää viimeiseen päivään "ToivotaanToivotaan" tyylillä. Tais olla kisat Tampereella, joten sinne voi matkatakin vaikka koko viikonlopuksi, kun varmaan pääsee serkkulikan nurkkiin nukkumaan.

Pikkumusta uudessa turkissaan ja takana uusi isomusta