Pennun elämäntehtävä on purra

En meinaa millään ymmärtää tuota pientä tulokasta. Sen elämäntehtävä ja -ilo on purra. Ei tahdo malttaa leikkiä Pepen kanssa kun on kiire jäytämään leluja. Mun kanssa ollaan, mutta kohta tulee jo kiire jäytämään. Pentu jäytää myös itsensä uneen. Toisaalta pitäisi olla iloinen, sillä toistaiseksi huonekalut on suunnilleen pysynyt ehjänä. Vähän koria maisteltu ja pari kertaa toissa yönä nappasin pennun kenkätelineeltä takaisin omalle paikalle. Ehkä vaan vertaan liikaa Pepeen, joka ei juurikaan jäytänyt leluja, vaan leikki niillä heitellen ja juosten lelu suussa. Mitähän elämä on tuon natiaisen kanssa kun hampaat alkaa vaihtumaan? huh, sitä odotellessa...


Hyviä juttuja on paljonkin.
1) Pepe alkaa hyväksymään tulokkaan ja leikkimään sen kanssa. Melkoista asemasotaa se on, kun ei pentu oikein tajua vielä juosta Pepen perässä, mikä olis sen hartain toive.

2) Mulla taitaa olla myös pentu, joka osaa olla itsekseen. En ihan vielä tuulettele ja hurraa, sillä töihin palaan vasta ensi viikolla. Ja se viikko on aika risainen viikko, kun olen reissussakin pari päivää.
3) Paavo on kuin kotonaan tilanteessa kuin tilanteessa.


Mummolassa Heinälammella

4) Poika myöskin rakastaa kaikkia ihmisiä, niin kun cockerin kuuluukin.
5) Pääosin autossa nukutaan. Joskin Paavo on häkissä Pepen mielenrauhan ja mahdollisen järsimisen minimoimiseksi.

Lainahäkillä mennään

Ja ilolla voin nyt esitellä: BH Namusillan Kaljolainen, "Pepe"

Leikki alkaa sujumaan

Tyyli ennen kaikkea

Hetken päästä tilanne oli tämä...

Iltapäivällä murtui Pepen jääkausi Paavoa kohtaan. Siis leikin suhteen. Eikä Paavokaan enää pasko pelosta alleen kun Pepe hieman rajuhkoilla otteilla leikkisi. Vielä ei oikein voi nukkua samassa huoneessa, mutta sisälläkin jo siedetään paremmin.

Mutta tästä iloisesta leikkitapahtumasta on pirun vaikea saada kuvia.
Tässä kuitenkin muutama otos. Kuvat ei mitenkään laadukkaita, mutta hauskoja ilmeitä sieltä löytyy!

 
 

Tässä yleisin valokuva Paavosta.

Söpöliini

 
 
 
 


Luoksetulo

 
 

 

Aina ei voi saada molempia kuvaan

 
 


Törmäys

Oikeeta leikkiä

 


Korvaan kun tähtää niin isolla mustalla kilahtaa

 


 


Oveluudella vihreän lapasen omistajuus vaihtui

 


Leikin päälle tuli väsy ja vilu

Itku potku raivari

Eilisen tokokokeen jälkeen melkein sain itkupotkuraivarin! Pepellä ei pientä yritystäkään tehdä hommia.

Haisteli, haistatteli ja oli kun laama. Keskeytin kokeen. Ja joo, seuraamisenkin voi nollata kun koira löntystelee perässä ja jää haistelemaan kaikkea mahdollista. Ja istumisessakin voi vaan lähteä haahuilemaan ja tarkistamaan mihin se ihana haju menee... *Tsiljoona kirosanaa!!!*

Ärsyttää niin hemmetisti kun ei osaa korjata tilannetta, mikä koko ajan vaan pahenee. Kohta se varmaan oppii, ellei ole oppinut jo että koetilanteessa voi ja pitää aina käyttäytyä näin. Sillonhan ohjaaja ei pysty sanomaan asiasta mitään...

Eli Pepe kyllä osaa evl liikkeet ja tekee treeneissä tosi kivasti, hyvällä fiiliksellä ja täysillä. MUTTA kun mennään kokeeseen, koiran fiilis romahtaa ja siitä tulee perässä vedettävä laama, joka juuri ja juuri pystyy tottelemaan edes vähän. Nyt tuli lisänä järjetön haistelu, mistä jo luulin että päästiin eroon. Ehkä se on jotain sijaistoimintaa?

Mutta mitä hemmettiä mä tässä tilanteessa nyt voin tehdä? Okei, jännitän itse kokeita, sillä onhan se viimeinen ykkönen haussa. Toisaalta tsemppaan koiraa parhaani mukaan ja koitan olla pirteä, iloinen ja palkata sitä kehuin sen minkä pystyn. Treeneissä sujuu palkattomuus ongelmitta eli siitä ei (kai) ole nyt kyse. Voiko koira haistaa jännityksen minusta ja reagoida siihen noin voimakkaasti? Ideoita otetaan vastaan. Kertokaa toki omia kokemuksia tai kouluttajavinkkejä kelle mennä hakemaan apua. Psykologin puheille?

 

En enää tiiä. Multa loppuu keinot. Ja kohta motivaatiokin. Ja pinna on katkennut jo.

Kerpeles!

 

Mutta kevennyksenä tähän avautumiseen.

Tänään hän saapuu!

 

Tokointoa

Tokoiluun on pitkästä aikaa löytynyt intoa treenata. Vaikka tulosta se ei kyllä ole tuottanut, niin kivaa meillä on treeneissä ollut.

Ja kovasti ollaa analysoitu, mikä meni vikaan ja millaista treeniä pitäisi tehdä enemmän. Ongelmahan meillä on nyt se, että treeneissä on tosi kivaa ja liikkeet on hallussa lukuunottamatta muutamia pikkujuttuja. Mutta kun mennään kokeeseen, fiilis lopsahtaa aivan totaalisesti ja sen näkee myös pisteissä.

Nyt pari koetta esimerkiksi nollattu z-kävely. Voiko olla edes mahdollista? Evl:n pitkä seuraaminen on myös tuottanut harmaita hiuksia ja epätoivoisia ajatuksia. Koira tietää, että nyt ollaan kehässä, fiilis eli vire lopsahtaa aivan totaalisesti vaikka yrittäis kärrynpyörää heittää. Seuraaminen ekana liikkeenä ja z-kävely sen perään on ikävä järjestys meille. Pepe vaan lompsii perässä... Voih!

Ollaan yritetty nyt palkkaamattomuutta treeneissä. Mutta treeneissä se fiilis on ihan eri. Ei haittaa ees palkkaamattomuus, siis namilla/lelulla palkkaamattomuus. Treeneissä siis olen keskittynyt tekemään ketjutuksia ja palkaamaan leikkimällä. Toisaalta olen alkanut palkkaamaan runsaalla kädellä herkkuja siitä, kun hakeutuu itse perusasentoon. Huomasin nimittäin, että kokeessa kun fiilis lopsahtaa, meinaa olla perusasentoon tuleminen ennen liikkeen alkua hirmu hankalaa. Joudun auttamaan ja hihkumaan ihan liikaa. Koitan kyllä tällä tavalla saada fiiliksiä nousemaan, mutta ollaan ajauduttu namipalkalla siihen, että koira ei haluais tehdä mitään jos ei ole namia tiedossa. Voi mihin katosi se pentukoulutus, jossa en käyttänyt namia? Pepehän siis koulutettiin yli puolivuotiaaksi täysin ilman namia (pelkillä kehuilla), mutta sitten tuli toko kuvioihin ja huomasin, miten helppoa on touhuta namin kanssa.

Se lienee vaan päivästä kiinni koska se viimeinen ykkönen tulee! Pepehän osaa kaikki liikkeet, kun vaan viitsisi tehdä samalla draivilla kun treeneissä niin ykkönen olisi "helpponakki". Mutta jospa tämän vuoden puolella vielä. Pitänee valita vaan tuomariksi mukava tyyppi, jonka vuoksi ei tartte jännittää ja joka ei välttämättä ihan joka pikkujutusta ota pisteitä pois. Näitä löysempiä tuomareitahan voisi olla esim. Packalen, Kurtti, Aula ja Laisi. Tiukkoihin puolestaan lukeutuu meidän kokemuksen perusteella Pärssinen, Pehkonen, Nokelainen, Rautiainen.

Nyt kaikki pentukuumeelliset sitten silmät kiinni. Postaan muutaman ällösöpön kuvan tulevasta tokotähdestä.