Pepe tavalleen uskollisena kävi kuumana kuin piru ja
käyttäytyi sen mukaan. Tärisi, vinkui, ulisi ja ei totellut. Ajatukseni siitä,
että tämä meno olisi jotenkin rauhoittunut kastroinnin myötä hävisi savuna
ilmaan. Tai oikein tarkkaan kun miettii, niin ehkä siellä ihan pienoinen
rauhoittuminen/keskittymisen hiven oli taustalla. Välillä se nimittäin jopa
katsoi silmiin kysyen lupaa tehdä hommia. Ei tosin silloin kun niin olisi
pitänyt tehdä.
Ensimmäiselle linnulle otin vain pienen pätkän hakua alle,
sillä koira kävi liian kuumana. Haku oli aivan karmeaa, ei sitä oikeastaan
hauksi voi edes kutsua. Haistoi joko maasta jäljet tai otti vainun ilmasta ja
oli kovasti menossa linnulle suoraan noin sadan metrin päästä. Loppupeleissä
sitten tajusi linnun tuulen alta kiertäen ja pysähtyi hyvin ylösajoon. Vihelsin
vielä varmuudeksi. Ja olin menossa pitämään kiinni, ettei lähde paukkunoutoon.
Mutta enpä ehtinytkään. Siitä tulikin juoksukisa paukun jälkeen. Mutta mikä ihmeellistä,
Pepe pysähtyi noin 10-15m juoksukisan jälkeen! Jonka jälkeen tilanne oli
yllättävän rauhallinen kun sen palautin ylösajon paikkaan.
Toiselle linnulle otettiin pidempi pätkä hakua. Hirveää
sekin oli, mutta kuitenkin parempaa kuin edellisessä setissä. Linnulle pysähtyi
itse ja varmistin pillillä. Pysyi myös paikallaan ammuttaessa, joskin tällä
kertaa huolehdin että en jää 20cm niskavilloista, vaan olin ihan "iholla".
Noutamaan ei tietenkään päässyt. Ylösajon jälkeen pätkä hakua vielä, joka
yllätysyllätys oli suhteelisen kunnollista. Olin aivan varma, ettei ole mitään
toivoa hausta enää, mutta sehän meni ihan ok. Lintujen jälkeen otin vielä hakua
tyhjään metsään. Tuolloin haussa ei ole mitään ongelmaa. Ongelma on se että
koira käy liian kuumana totellakseen.
Mitä tästä opimme? No sen, että hakua pitää treenata ihan
sikana ja mielellään kuumottavassa tilanteessa. Yksittäiset paukut, kun koira
tietää että jotain putoaa on myös pahoja. Eli paukkunoudot treenattava pois. Lisäksi
sain itse arvokasta palautetta ohjaamisesta. Annan koiralle miljoona eri
käskyä, eikä kumpikaan tiedä mitä niistä pitäisi noudattaa ja miten. Siis
ohjaalta turpa kiinni niin voi alkaa homma toimimaan.
Lähden siis startterin ja
damin kanssa treenimään. Pitää myös viljellä kanipalloja maastoon, jolloin
oppii tekemään hakua hajusta huolimatta. Keväällä ja kesällä on tiedossa
kanitarha kuuri. Nimittäin ensi syksynä lähdetään kokeisiin vaikka mikä olisi.
Viime syksynä jäi koe, johon olin ilmoittautunut väliin kun olin itse
kuumeessa.
Paavolle oli myös mielenkiintoinen viikonloppu. Monen monta
uutta koirakaveria, joiden kanssa pääsi juoksemaan ja leikkimään. Mahtava
sosiaalinen harjoitustilanne. Jotenkin tuntui että ruokailuunkin tuli malttia
kun ympärillä tapahtui niin paljon. Paavo sai tutustua fasaaniin, yritti jopa
noutaa kokonaista lintua, mutta joutui tyytymään vain siipeen. Koiran kokoinen
lintu oli vielä liikaa 4,5 kuiselle. Paavo oli laavulla, kun lintuja ammuttiin.
Muutaman laukauksen kuuli ja jokaiseen oli hyvinkin välinpitämätön. Toisin kun
ilotulitukseen, Paavo kääntyi sentään katsomaan, mitä siellä hakkuuaukeella
tapahtui. Olisikohan saanut ruudin tai linnun hajun nenäänsä.
Mahtava viikonloppu mahtavassa seurassa! Kiitos tiimiläiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti