Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, siispä tässä videopäivitys viimeisistä kisoista.
Viikko sitten oltiin Mikkelissä hakemassa 3x hyllyä. Hemmetin hyvää hyllyä, kylläkin. Paitsi viimeinen rata. Ei oikein puhti enää riittänyt.
Tässä ekalla radalla onnistuin hyvän radan hyllyttämään onnettomalla kepeille viennillä. Mutta Pepe oli tosi kivasti kuulolla. Henkinen voitto siis!
Toisella radalla tapahtui jotain kummallista kepeillä, Pepe tuli tokavikasta välistä pois. Se ei oo varmaan ikinä moista tehnyt, minkä kyllä huomaa molemmista. Eihän siitä yrityksestä palauttaa koira sinne mistä se pois tuli mitään tullut. "Mistä se tuli ja mihin se pitää viedä takaisin?" ÖÖÖ?! Mutta huomatkaa puomin 2on2off! Jee! Ja uutuutena meille A:lle juoksukontakti -toimii! Fiilis oli edelleen kohillaan, enkä pahasti ees ohjauksella hidasta koiraa, tällä kertaa...
(sori, en osaa kääntää videoo)
Kolmannella radalla hajos pakka ihan totaalisesti lopussa. Myöhästyin A:n jälkeisessä elämässä ja siitä se ote sitten alkoi lipsumaan. Sit ei enää puhti riittänyt kirittämään hyllyn jälkeen suoralle putkelle. Pitää muistaa jatkossa, että A:lle on nyt juoksukontakti ja se muuten tulee sieltä vauhdilla. Ei ole enää sitäkään vähää aikaa taiteilla itseään asemiin jatkoa varten. Ja mihin hävisi se nätti 2on2off? Vitonen kaupan päälle puomin alastulosta! Mutta lähes ainoana koirana tajusi hakea mutkaputken jälkeen oikeaan suuntaan, hyvä Pepe!
Ainiin, joka lähdössä Pepe varasti tavalla tai toisella. Muistettava treenata sitä!
Sellaiset kolme hyllyä haettiin Mikkelistä aurinkoisena, mukavana päivänä. Tänään, eli viikko Mikkelistä oli sitten vuorossa Jyväskylän kisat.
Tältä meno näytti Jyväskylässä ekalla radalla:
Pepe otti TAAS varaslähdön ja mulla meni suunnitelmat vähän uusiks sen takia. En sitten osannut ohjata kunnolla taakse työntöön ja putkeenhan se sitten suhahti. Onneksi sain harjoitella kontaktit kuntoon seuraavalle radalle.
Toisella radalla melkein itse mokasin unohtamalla sekunniksi radan. Se näkyy jäätymisenä juuri ennen puomille menoa. Taisin kysyä ihan ääneen, että mihis meidän pitikään mennä. A:n alastulo muuten oli aika nippanappa. Treenilistalle siis edelleen! Ja puomilla ei kyllä pysähtymisestä ollut tietoakaan. Tuurilla mentiin. Vaikeuksien kautta voittoon ja nollarata! Ohjaus ei kyllä ollut todellakaan parasta mahdollista, mutta Pepe paikkas mun mokia ihan kivasti. Ja kepit mentiin hyvinkin varman päälle joka radalla. Muistissa kun oli viime viikkoiset keppihäsläykset.
Viimeinen rata oli hyppyrata. Helpohkon oloinen rata, jossa kuitenkin oli pari pahaa kohtaa, kuten kepeille vienti. Pepe kyllä yleensä hakee kepit hyvin, mutta nyt nolla alla ja tuplanollaa metsästäessä en uskaltanut ottaa sitä riskiä, ettei hakisikaan. Varsinkaan kun Mikkelissä mokasin ohjauksella vastaavanlaisen kohdan viikko sitten. Onneks pussi vähän hidastaa koiraa ja pääsin edelle varmistamaan kepit. Ohjaus oli lopussa etenkin hyvin kökköä, kun halusin ottaa varman päälle. Mielummin kökköohjaus ja hitaampi aika kun kielto, ärsyttävä vitonen tai hylly. Aika ei tosiaan päätä huimannut tuolla radalla, tais olla jotain -3 sekuntia, mutta nolla kun nolla meille tässä vaiheessa.
(sori, en osaa kääntää tätäkään videoo. En tajua, miksi iPhone välillä kiepsauttaa tän näin päin!
Saa neuvoa, jos täällä viksumpia on lukijoina)
Tuplanollat siis kasassa ja menolippu SM-kisoihin! JEEEE! Tai noh, asia pitää vielä tarkistaa kisakirjasta kera sääntökirjan, mutta vahva usko on siihen, että nyt olisi tarvittavat nollat kasassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti