Lauantaina olimme mejäkokeessa, kauden ensimmäisessä sellaisessa. Vähän jopa jänskätin, mitähän tästä tulee, kun tiesin että lujaa tullaa menemään ja tuomari ei ollut nuorimmasta päästä. Tuomari muisti meidät viime keväältä ja kyselikin ennen lähtöä, että olenkos saanut turboa hiljentämään... Ollaan pari kertaa treenattu ja keskitytty vauhdin pitämiseen kurissa, mutta sillon on siksakki kasvanut jäljellä. Makuut kyllä merkattu harkoissa loistavasti.
Minulla oli hyvää aikaa rauhoitella koiraa ennen jälkeä ja hetkeksi pieni musta jopa torkahti autossa. Jäljelle kuitenkin hillittömällä innolla, kuten tuomarikin sanoi. Mutta yllätys, yllätys vauhti ei ollut päätä huimaavaa ja huomasin jopa nauttivani menosta aika ajoin. Jälkeen kulutimme ennätykselliset 28 minuuttia! Makuut olivat siltikin aika hätäsesti merkattuja, mikä toisaalta vähän yllätti, sillä harkoissa kaiveltiin kiinaan asti makuun merkiksi. Ykkönen ilmeisesti tulossa, tuumasin jäljen jälkeen. Arvelin kuitenkin, että pari tarkistuslenkkiä ja pieni pyöritys katkolla verottaisi pisteitä jonkin verran.
Tuomari Hannu Suonto kertoi jäljestä näin:
"Hillittömällä innolla liikkeelle. Ohjaajan taitavalla jarrutuksella vauhti oli kuitenin sopivaa. Missään vaiheesa ei oltu mainittavasti veriuran ulkopuolella. Makuista kaksi osoitettiin nopeasti tutkien, loput selvästi osoittaen. Ensimmäisellä kulmalla tehtiin pieni lenkki. Viimeinen oikaistiin pari metriä. Katkolla tehtiin hetki töitä mutta selvitettiin. Kaato innosti."
Tällä siis napsahti paras jälki ikinä: VOI1 ja 49 pistettä! Samalla Pepe kruunattiin Keski-Suomen Spanielikerhon mejämestariksi.
Jälki meni niin hyvin, ettei mulla ollut enää mitään odotuksia sunnuntain agilitykisaan Pieksämäellä. Reippain mielin ja pikkasen taas jännittäen kuitenkin lähdettiin matkaan.
Pepe oli vähän väsyneen huuhaa Pieksämäellä ja manasinkin ennen ensimmäistä starttia, ettei tästä varmana tule mitään! Mutta toisin kävi! Koira oli aivan loistavasti kuulolla, enkä itsekään pahemmin mokaillut. Ensimmäiseltä radalta nollarata! Ja eikun jännäämään oliko voitto vai ei ja kuinka moni saa luvan. Jännitysmusiikin soidessa korvissa kurkkasin tulosluetteloon: voitto ajalla -9,16! Toiseksi tulleen aika oli -9,14 eli tiukille meni. Toiseksi tullut oli muuten erittäin taitava nuori tyttö (11v. kuulema) ja sai sertin mudinsa kanssa.
Meillä olisi vielä kaksi rataa juostavana. Salaa kuitenkin toivoin, ettei Pepe vaan tekisi nollaa. Kolmosiin ei mikään hinku vielä ole.
Toisella radalla Pepe oli edelleen loistavasti kuulolla, mutta minusta tuntui että itse mokailin ohjauksen suhteen. Tuuria oli kai matkassa, sillä Pepe nappas toiseltakin radalta nollan! Tämä osoittautui voitto nollaksi ajalla -13,52.
Taisin manata viimeisen esteen jälkeen koiraani: mitä sinä menit tekemään! Samalla ollen järjettömän ylpeä pallosalamasta, joka teki lähes täydellisen jäljen jälkeen vielä kaksi täydellistä agirataa!
Kolmosiin noususta innostuneena ilmoitin meidät tulevalle lauantaille (26.5.) oman seuran 3lk kisoihin Vihtavuoreen kipittämäänä kolme rataa. Saas nähdä, onko ahneella minkälainen loppu. Väliin osuu kuitenkin vielä tokokoekin, johon viikonlopun hyvä tuuri saisi kyllä yltää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti