Paavon kuulumisia

 

Oon huomannut, että Paavosta ei ole kovin paljon täällä höpisty. Mutta kun ei siinä oikeastaan ole mitään höpistävääkään. Hirmu nopea se on oppimaan kaikkea, niin nopea etten oikein itsekään pysy perässä, mitä kaikkea sille voisikaan opettaa. Perusasennon se on tajunnut nyt tosi hyvin ja tarjoaa sitä vähän joka paikkaan. Ja sekin on hyvä että ylipäänsä tarjoaa. Alkuunhan se vain istui, istui ja istui. Ei tarjonnut eikä hermostunut istumiseen. Ruokailuhässäkänkin kanssa ollaan vähän edistytty. Tai sitten olen itse siedättynyt siihen. Nyt se pystyy ottamaan nappulan kädestä, vaikka ruokakuppi on lattialla. Välillä jopa tekemään jotain temppuja ennen kuin saa luvan ottaa.

 
 

Nopeasta oppimisesta esimerkkinä merkki, jonka yksi ilta esittelin sille kotona. Tehtiin olohuoneessa namilla "erkki-törpön" kiertämistä ja naks palkka. Niin olenhan mä opettanut sille naksutintakin jo! Ekalla kerralla tehtiin n. 10 toistoa, jossa vein koiran namin kanssa käden päässä olevalle merkille. Toistot 10-15 jo tarjosi itse.

Seuraavana päivänä häiriössä, maneesilla meni merkille itse n. 3m päästä! Koko opetuksessa hankalinta oli se, että koira ei saisi istua merkille, vaan pitäisi seistä. Hirmu hankalaa!

 

Ja nyt kun aloin miettimään, mitä kaikkee tuo osaakaan, niin osaahan se "koske" sanankin. Ollaan sitä rappukäytävässä alimmilla portailla treenattu ja pariin otteeseen kokeiltu myös A:n alastulolla. Agilityssä muuten mentiin muutaman kerran suora putki, minkä jälkeen suoraan mutkaputkeen ja nyt on jo putkihullutta ilmoilla. Ollaan Pepen treenien yhteydessä tehdä pieniä harjoituksia, joissa mukana jo 3-4 estettä. Malttaa lähdössä hyvin, osaa oikeastaan takaakierronkin jo. Huikea kakara! Vielä kun itse muistaisi, että ei tarvii juosta selkä kumarassa, vaikka pienempi koira onkin.

 

Yks päivä käytiin lenkillä jäätyneellä suolla. Otin Paavon hihnaan ja teetin Pepellä hakutreenin. Se meni oikein mukavasti molempien osalta. Pepe teki hyvää hakua ja Paavo seuraili rauhallisena hihnassa takaviistossa. Seuraavaksi käskin Pepen tulemaan perässä ja ohjasin Paavolle hakutreenin. Liekö oli sitten katsonut Pepestä mallia vai menikö luontaisesti, mutta pirun hyvin se meni! Pyöri pennuksi sopivan lähellä, tutki jo puskia lähes oma-aloitteisesti. Ja mikä tärkeintä: oli kuulolla! Pystyi istumaan vihellyksestä.

 

Kaikki lajit siis mitä Paavon kanssa todennäköisesti tullaan tekemään on esitelty hyvällä tuloksella. Vielä pitäisi kiinnittää huomioo noudon palautukseen, kun on vähän sitä mieltä että voi räkäistä jaloille, vaan pitää tuoda käteen asti. Nouto itsessään on hallinnassa, mutta liikkumattomaan leluun tms. käskyllä "tuo" on hirvittävän vaikeaa. Ei pysty. Kaipaa siis paljon vahvistamista, että tavaroita tuodaan käteen/perille asti. Muutenhan tuo pyörii kaiken aikaa lelu suussa, että kantaminen ei kyllä ongelma ole.

 

Toinen asia, mihin pitää kiinnittää huomiota on takuuvarma luoksetulo ja jonkin asian keskeyttäminen ja sieltä luoksetulo (poistulo). Paavollahan on aina ollut sellainen "kiva" tapa, että jos yhtään korottaa ääntään tai sanoo tiukasti, se lähtee karkuun. Tämä on ikävää siinä vaiheessa jos koira on juoksemassa autotielle. Koitappa siinä huutaa hemmetin kimeällä ja iloisella äänellä: "Tule tänne", jookos. Ei ainakaan minulta paniikissa onnistu. Ja sitten se, että Paavo ei kerta kaikkiaan pysty pysähtymään tai vaihtamaan tekemistä. Esim. jos Pepe on kauempana touhuamassa ja Paavo lähtee sinne juoksemaan luotani, se ei näe eikä kuule mitään muuta kun kohteen, mihin on päättänyt mennä. Ei vaikka volttia heittäis, huutais, kiljuis tai ruokaa tarjoais. Välillä tekee kuitenkin niin, että kun on päässyt esimerkkitapauksessa Pepen luo, tulee sieltä sitten täysillä luokse: "kutsuitko"? Jaa'a. Palkata vai ei. Tuli kyllä luokse, mutta ei silloin kun käsky kävi. Siis harjoitellaan!

Välikuolema: miten ikinä opetan tuolle luoksetulon pysähdyksen?!

 

Suunnitelmissa on nyt vahvistaa heikkoja alueita ja opetella mm. seisominen, pysähtyminen ja pose. Suunnittelin kevättä ja alkukesääkin jo harrastusten merkeissä siten, että oman kerhon kokeesssa aloitettaisiin mejä ura. (mikäli koira on siihen valmis). Näytelmiinkin ajattelin viedä heti 9kk iässä, mikä käytännössä varmaan olisi Kellokosken cockereiden erikoisnäyttely. Näyttelystä haetaan tulosta, jotta mahdollisesti päästäisiin mejän voittajaluokkaan vielä ensi kesänä. Pepeltä se onnistui kolmella kokeella, enkä epäile että Paavo mitenkään erityisen kauaa avoimessa tahkoaisi. Valioitumiseenhan sitten pitää käydä loppuvuodesta toinen näyttely. Taidan senkin hoitaa alta pois heti kun ikä (15kk) antaa myöten. Harrastaminen Paavon kanssa varmaan alkaa tokon merkeissä, sillä se ei rasita nuorta koiraa niin paljon. Varmaan taipparitkin kuuluu ensi kesän (loppukesän) ohjelmaan.

 

Älkääkä nyt säikähtäkö! Nämä on vain suunnitelmia, mihin minun pitää ajallisesti tulla varautumaan. Mennään kyllä täysin koiran ehdoilla. Jos se ei ole valmis niin sitten ei mennä. Ymmärrän kyllä sen, että Paavo ei ole kopio enostaan, joka oli vuosikkaana hyvinkin valmis harrastamaan.

Sitten takaisin nykyhetkeen. Paavo kävi eilen hieronnassa. Ensinäkin, osasi käyttäytyä oikein mallikkaasti ja toisekseen, yksi pieni jumi oli, joka saatiin auki. Muuten koira ihan kunnossa. Ja ensi viikolla se pääsee (ja Pepe myös) testaamaan uimista KoiraSportille. Mielenkiintoista!

 

Siinäpä tuli aimo pläjäys Paavosta ja sen suunnitelmista asiaa. Kuvat on ystäväni ja valokuvaaja Annamari Sundgrenin ottamia. Upeita kuvia, joista teetin myös pari canvas taulua kotiin. Annu halusi vähän haastetta kuvaukseen, ja sitä saa mitä tilaa: tummia, eläväisiä koiria valkoista lunta vasten.

 

Kaikki päivän otokset on katsottavissa osoitteessa: http://annamarisundgren.kuvat.fi/kuvat/Koirakuvat/Vuosi+2014/Pepe+ja+Paavo/

 

Kun kuitenkin käytte katsomassa, kiinnittäkää huomioo Paavon silmiin ja ilmeisiin. Aika kresiä!

 

Pelkkänä korvana!