Siitä se lähtee

Viikko sitten (26.4.) oltiin tokokokeessa Kaustisilla Pepen kanssa, pitkästä aikaa. Itsellä oli kaamea flunssa ja juuri ja juuri ääntä tuli. Mutta Pepe yllättikin. Sai nimittäin pitkästä aikaa tuloksen: EVL 2, 225p. Vain ruudussa tapahtui pieni äksidentti. Nousi seisomaan ja lähti mun perään. Hupsista! Tällästä ei olekaan koskaan (?) tapahtunut...

Pistesaldo Allan Aulalta oli tälläinen:

Istuminen 10 (pientä haistelua)
Paikkamakuu 10 (täydellinen! jes, ei haistellut)
Seuraaminen 9 (wuhuu!!! Pepeltä, joka voi jopa nollata tämän liikkeen. Huikeaa!)
Z-kävely 9
Luoksetulo 5 (täys tottelemattomuus seisomisessa, meni läpijuoksuksi)
Ruutu 0 (kauneusvirhe)
Ohjattu 6 (oli vaikeuksia mennä merkille)
Metalli 8 (tuplakäsky takaisin hyppyyn, tuomari kehui liikkeen pelastamista)
Tunnari 9
Kaukot 8 (jee! vaikeat vaihdot Pepelle)

Jos olisi pysynyt ruudussa, kuten yleensä pysyy olisi siitä varmaan tullut 8 (32p.), mikä olisi riittänyt siihen himputin viimeiseen ykköseen (257p.). Mutta turhaan sitä miettiä. Pepe teki tosi hyvää työtä ja oli reipas, oma itsensä eikä laamautunut!

8.6. uusi koe Keuruulla. Ehkä se tulee silloin. Saa nähdä.

Oltiin me muuten viikko ennen tokokoetta, heti tuplanollien jälkeen Oreniuksen valmennettavina. Pepe loisti silloinkin. Oli kivalla fiiliksellä ja sain itsekin paljon neuvoja. Päästiin rata jopa kerran "nollaratana" läpi, mitä ei ole kyllä ennen tapahtunut. Mukava tsemppi oli ylävitoset Juhan kanssa. Pikkujuttu, mutta kruunasi koko hyvän koulutuksen.

Tässä muistilista itselleni, mihin pitää muistaa kiinnittää huomiota:
- älä kiirehdi paikoissa, missä ei ole kiire
- lähetä koira jos mahdollista
- älä jää odottamaan (siis lähetä ja mene!)
- juokse! (tää on ikuisuusneuvo)

Ja tästä päästäänkin hyvänä aasinsiltana tämän päiväiseen agikisoihin. Ekalla radalla Pepe sikaili ihan huolella. Kävi kuumana kun itse perkele ja huuti mennessään. Ja siihenhän mulla kilahtaa käpy kiinni välittömästi. Radasta ei oikeestaan ole muistikuvia, mutta sen muistan kun maalissa karjasin koiralle: "Mitä sä koko ajan huudat?"

Toisella radalla sitten tsempattiin molemmat. Mukavan tuntuinen nollarata, joskin siinäkin ääntä käytin ihan huolella kontaktin varmistamiseksi. Pari käännöstä pitkäks, mutta muuten kivan sujuvaa menoa. Kontaktilla seisotin hetken, että ymmärtäisi että myös kisoissa puomin päähän pitää pysähtyä. Näistä huolimatta aika oli -10 sekuntia ja risat. Kai sitä sit laitettiin töppöstä toisen eteen.

Tässä video (älä säikähdä puomin huutoa)

 

Viime aikoina on ollut paljon muutakin tekemistä kun koirahommia. Tehtiin kaupat vuoden -53 rintamiestalosta Kypärämäessä. Ja muutto siis edessä kesäkuun alussa. Ihanaa! Vaikka haaveissa oli rakentaminen, niin tuo tupa osu ja uppos. Talo voi hurmata. Laitan varmaan tänne talo osion kun sinne pääsemme. Remontteja on paljon tehty, mutta paljon on myös tekemistä -ja sitä pääsette seuraamaan myös.

 

Nyt kun saisi tämän v-mäisen flunssan väistymään ja antibiootit toimimaan poskiontelotulehdukseen niin alkaisi armoton pakkaus. Pitäisi päästä myös ensimmäiset saunan polttopuut tekemään, mutta kun on veto ihan pois. Meille saa muuten tuoda tai vinkata paikasta, jossa olisi haloksi kelpaavaa puuta.