Täytyy heti alkuun todeta, että kyllä Pepen kanssa on kiva olla reissussa. Vaikka se sellainen ressi-erkki onkin, niin mitä enemmän ympärillä tapahtuu, sen rauhallisempi se on. Ja voi viedä ihan mihin vaan plus että viihtyy autossa. Stressailu näkyy vaan väsymyksenä kun ei oikein osaa rauhoittua nukkumaan vieraissa paikoissa.
Perjantain iltakisaan tuli kamala kiire lähtö. Ja sen kyllä huomasi sitten radallakin. Ei oikein kummallakaan ollut yritystä. Jäi suorastaan tosi paska maku suuhun. Siispä käytiin tekemässä pikkujuttuja lämmittelyesteillä vielä radan jälkeen, johan saatiin suupielet ylöspäin!
Lauantain joukkueradalla oli laittanut meidät vahingossa viimeiseksi, joten päästiin radalle iltapäivällä kovan kannustuksen saattelemana. Fiilis oli kyllä mahtava ja Pepe toimi melkein kun ajatus! Harmillinen renkaan väärästä välistä meno, mutta muuten aivan loistava rata. Tästä oli hyvä jatkaa sunnuntain yksilökisaan.
Tässä kumikoiran videopätkä joukkueradalta. Laittakaa äänet päälle, niin kuulette kootut selitykset. Loppuun kuuluttaja sitten lisäsi: "Siis ohjaajan päässä", lettiä tarkoittaen.
https://www.youtube.com/watch?v=N_d65IKfnNw
Sunnuntailta ei jäänyt todistusaineistoa, eikä juurikaan kerrottavaa jälkipolville. Boogie oli hyvä lähteä radalle ja parhaamme yritettiin. Tein tosi tökerön ohjausmokan heti kolmannella esteellä kun yritin persjättöä ihan väärään paikkaan. Pepe tuli esteen ohi, enkä saanut sitä lähetettyä enää hyppäämään oikeasta suunnasta. Täysillä siis loppuun saakka, mutta rata kuitenkin katkesi puoleen väliin kun astuin lahjakkaasti Pepen tassulle. Molemmat huuti, mutta kumpikaan ei ontunut. Riemuiten pois radalta ja uimaan läheiseen lammikkoon.
Ensi vuonna uusi yritys. Eihän nyt ekakertalaiset voikaan pärjätä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti