Kotikenttä etu

Lauantauna 11.8. oli oman seuran tokokoe. Olin ilmottanut meidän taasen siihen ikävään voittajaluokkaan. Olin myös talkoohommissa kokeessa, eli aamupäivän otin ilmoja vastaan Pepen toimiessa oikein kivasti toimistorottana.

Puolilta päivin talkoovuoron vaihto ja pääsin käyttämään toimistorottaa lenkillä ja virittelemään siitä pikkuhiljaa tokokoiraa. Vältin tietoisesti hirveesti kierrosten nostattamista, olihan ensimmäisenä kuitenkin paikkamakuu. Ja sen jälkeen neljä koiraa aikaa viritellä omansa.

Mikä mukava yllätys se oli, kun Pepe skarppina kaverina oli pysynyt paikallaan paikkamakuussa (vrt. edelliseen kun oli poikittain kun tulin kehään), ja se helpotus kun tuomari, Tommi Varis nosti meille kympin.

Tiukka linja näytti olevan seuraamisissa ja ehdinkin jo siinä alempia luokkia katsellessani moneen kertaan tuskastella, ettei varmaan saada tuolla menon pisteitä ollenkaan seuraamisesta. Joku oli unohtanut patukan kaukalon ulkopuolelle kun mentiin suorittamaan liikkeitä. Meinasin jo, etten saa koiraa koko kaukaloon, kun bongas sen patukan siitä maasta. Se kuitenkin toimi motivaattorina, sillä ensimmäinen liike seuraaminen meni tosi kivasti. Mutta silti yllätyin pisteistä: 9! Ihme ja kumma!

Seuraamisen jälkeen hirveesti virittelin koiraa luoksetuloa varten, mutta onneksi liikkuri ja tuomari oli vähän paremmin kartalla ja kertoivat, että älä vielä sitä tee, tehdään liikkeestä istuminen ensin. Hups! No tehdään sitten istuminen. Ja oikein mallikkaasti istuttiinkin: 9,5.

No sitten se luoksetulo, josta vauhti kadonnut. Hyvällä fiiliksellä tuli, mutta tuo ovela pikku mustiainen ei viitsi juosta kun tietää että pysäytän! Pysähtyi kyllä hienosti molemmat stopit, mutta kun vauhtia ei ole niin: 7.
Sitten alkoikin jännittään. Mutta jännitykseltäni tajusin kuitenkin virittää koiran ruutuun niin kun olin suunnitellut: tulen lähetyspaikan takaa, pysähdyn, "näytän" ruudun ja sit askel pari ja valmis. Pepe lähti ruutuun kovalla pompulla ja tässä sitä vauhtia nyt sitten oli vaikka kuinka moneen luoksetuloon.

Ruutuun mennään pompulla!

Huusin seis, koira pysähtyi ja kääntyi katsomaan, heti käsky maahan. Ja se oli siellä! Sisällä ruudussa, aika keskellä juuri niin kuin opeteltu! Hymy korvasta korvaan ja kohti koiraa, toivoen että se myös pysyy siellä. Ja pysyihän se ja tuli vielä mallikkaasti seuraamaankin. Täys kymppi!

Siellä ollaan!

Estehyppykin meni hyvin, mutta ilmeisesti kynsi oli liian pitkä sillä kolahti esteeseen palauttaessa. Siksi siitä 8. Metallikaan ei ollut niin ällöttävä kun aikaisemmin, sen pysty palauttamaan pää suorassa kantaen. Missasin itse tässä liikkeessä pisteen, sillä käskytin koiraa vanhalla tutulla "tuo" käskyllä. Sillä käskyllä saakin vähän rynnätä kapulalle. 9 siis.

Tunnaria jännitin ehkä eniten. Olin myös päättänyt, että annan tuplakäskyn eli "shhh" kun koira kapuloilla. Ja niin teinkin, mutta himpun verran liian aikasiin. Pepe otti oman, mutta sitten iski epävarmuus ja piti pudottaa ja tarkistaa vielä muutkin. Otti ja palautti oman ja saatiin meille hienot säälipisteet: 6. Mutta hei, tuli oma aivan vierailla kapuloilla. Muutama viikko sitten kun ei löytynyt sitä yhtä kapulaakaan!

Harmi lopettaa nätti rivi kaukoihin. Mutta peiliin saa katsoa, kun olen ne opettanut alusta pitäen väärin. On pikkasen hankala opettaa sitten uudelleen! Pepe ei liikkunut eteenpäin niin paljon kuin yleensä joten kaukoistakin säälipisteet: 5. Jatkamme jumppaharjoituksia ja kyllä me niistä joskus vielä kasin luokkaa saadaan.

Toisaalta rivin kyllä kruunaa kokonaisvaikutus: 10. En turhaan yrittänyt olla hiljaa tai kehua koiraa hillitysti. En toki riehunutkaan ympäri kenttää, mutta ilmeisesti tämä tuomari tykkäsi kun höpöttelin koiralle omiani.