Pepe tuntui hyvinkin muistavan eilisen karhutestin, eikähän ne hajut sieltä vuorokaudessa mihinkään häviä. Suden kanssa otti hieman enemmän turvaväliä, mutta räksytys oli samanlainen kuin karhullekin. Pepe tais luulla valokuvaajaa karhuksi, kun välillä piti pälyillä ja räksyttää sillekin.
Olisin oikeestaan toivonut vahvempaa ennakkomerkkiä suden jäljellä, mutta ei oikein antanut mitään. Kai sitä sit vaan täytyy luottaa siihen, että cockerin vahva räksytys tepsii susihukkaseen jos metsässä sattuu törmäämään.
Kommentit eivät kovin eilisestä muuttuneet. Turvaväliä pitää fiksusti ja sudella vähän enemmän vielä kuin karhulla. Koira siis kutakuinkin täyspäinen, ei syötä itseään sudelle, ei pelkää liikaa ja palautuu tilanteesta nopeasti.
Eihän tämmöinen parkkialueella kauko-ohjattava "peto" vastaa millään tavalla tosi tilannetta. Ohjaaja töröttää paikallaan ja koira narun päässä. Mutta hajut olivat oikeat, eli kyllä tämä tarpeeksi minulle antaa tietoa siitä, miten koira käyttäytyy jos metsässä törmää karhuun tai suteen. Kyllä se olen minä, joka ensimmäisenä jalat ottaa alleen, koiralla toimintakyky säilyy.
Tässä video susitestistä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti