Kaksipäiväset agikisat

Viikonloppuna oli kaksi päiväiset agilitykisat täällä kotoisassa Jyväskylässä. Pepellä oli ihan superviikonloppu, vaikka torstaiset möllit enteili jotain ihan muuta. Mölleissä lähti koira nimittäin niin lapasesta kun olla taitaa, kontakteja ei otettu, mitään ei kuunneltu. Mutta lauantaina oli toinen ääni kellossa.

 

Joskin jännitystä tarjoili se, kun kisapaikalle saavuttiin niin Pepe näytti ontuvan hieman. Alkuverryttelyllä se kuitenkin loppui lenkin loppuun, joten ajattelin syynä olevan kivinen alusta. Juuri ennen rataa juoksutin koiraa viime hetkeen asti edes takas kentän ulkopuolella ja se ontui selvästi! Virtaa kyllä olisi ollut, eikä se arastanut oikeaa etujalkaansa vaikka sitä vähän kevensi. Toisella kuulutuksella päätin, että kokeillaan nyt sitten pari estettä. Jos yhtään näyttää sille, että linkkaa tai ulahtaa niin homma loppuu siihen.

 

Rata oli agilityrata ja Herrasen Ritvan käsialaa. Hänen radat on aikaisemminkin sopineet meille, mutta nyt rata oli kunnon jackpot! Pepe toimi kun ajatus ja ohjaus tuntui tosi helpolle. Nilkuttamisesta ei ollut radalla (eikä sen jälkeen) tietoakaan. Radan jälkeen oli tosi hyvä fiilis, mutta jotenkin tuntui että hölkättiin rata läpi. Ehkä se vaan tuntui sille, kun koko ajan yritti tuijottaa koiraa, linkkaako se vai ei. Ainakaan koira ei jäänyt selän taa tällä radalla, sen verran tarkkana tuijotin sen jalkoja! Piiiiiitttkäääään loppuverran jälkeen meille selvisi, että se oli nollarata ja nopea sellainen. Tuloksetkin olivat tulleet ja meidän nimi komeili ekalla sijalla! Nollavoitto ja eka serti! Huisia! Meidän aika oli -7,22 ja toiseksi tulleen -4,36. Kun jo kahdesti ollut toinen, eka valio ja osallistujia 18-19 niin kyllä muuten maistuu tämä serti. Vaikka "kipeällä" koiralla se tulikin. Ajan perusteella radan hölkkääminen taisi olla vain tunne. Ja Pepe muuten karkas lähdössä! Tein paniikkiratkaisuna poispäinkäännöksen, mitä en edes osaa ja hyvin meni! Harmi kun tätä rataa ei saatu videolle.

Ensimmäinen SERT-A ja valiokello käyntiin!

Lauantain toinen agirata meni hyllyksi, jota ennen otettiin vitonen kepeiltä. Ohjasin kai vähän liikaa vedättäen ja Pepe alkoi kepittään väärältä puolen. Outoa, se on nimittäin niin varma kepittäjä eikä kyllä koskaan aloita väärin! Keppien jälkeen ohjasin huonosti ja sujahti putken väärään päähän. Pari hyppyä ja homma seis, ettei jalka rasitu yhtään enempää kuin tarve. Olihan sunnuntaina vielä kaksi starttia lisää ja tuolloin kisataan piirinmestaruudesta.

Lauantai iltana pitkä verralenkki, vähän hierontaa ja venyttelyä ja avot! Illalla Pepe kulki jo lähes normaalisti jalallaan. Ainakin sen päällä voi kippurassa nukkua, joten ei se kovin kipeä voi olla. Aamulla kyllä vähän jännitti, monella jalalla se tulee vastaan mutta kivusta ei ollut tietoakaan. Lelu suussa hömpöttäen aamutervehdykset. Ennen kisoja kuitenkin kunnon lämmittelyt.

Meidän hyvä fiilis jatkui sunnuntainakin, joskin ensimmäisen radan mokasin ihan itte! Lähdin ihan liian hätäiseen (ja turhaan!) takaakierrolta, eikä Pepe hypännyt estettä. Sitten ohjasin sen hyppäämään sen väärinpäin. Tyhmää! Tälläkin radalla keppien löytäminen oli hankalaa. Mikähän juttu siinä nyt on?! Keppi ja kontaktisulkeiset tulossa syksyllä.

Sunnuntain toinen rata, hyppyrata meni loistavasti sekin. Vähän pitkiä käännöksiä, eikä aika mikään huippu, mutta se mikä jäi harmittamaan oli toisiksi viimeinen rima, joka tuli alas. Ilmeisesti koiralla tuli takaakierrosta kiire mun perään. Ja taas paikassa, missä mulla ei olisi ollut kiire. Höh!