2 pvä vaellus Salamajärvellä

Rinkka selkään ja menoksi. Äkkilähdöt on parhautta! Edellisenä päivänä suunnitellaan ja seuraavana aamuna lähdetään.

 

Kahden päivän vaellus 20.-21.8.2013 Salamajärven kansallispuistossa. Reittisuunnitelmat oli suuntaa antavia, mutta reiluksi pariksi päiväksi oli ruokaa pakattu mukaan.

 

Lähdettiin liikkeelle Koirasalmen luontokeskukselta, josta mentiin Peuran polkua ja Hirvaan lenkkiä seuraten Ruuhilammen kautta Tavilammelle, jossa ensimmäinen paussi. Siitä matka jatkui kohti Sysilampea, jossa suunnittelimme yöpyvämme. Ihan suorinta reittiä ei menty, vaan kierrettiin Iso Pajulammen läheltä luontopolun pätkä vielä lopuksi.

 

Kun sitten päästiin Sysilammelle Sport Tracker näytti 12,85 km. En pysäyttänyt taukojen ajaksi, mikä osittain selittää verkkaisen tahdin. Kulutuskin ihan kiva, mutta taitaa olla aika epärealistinen.

 

 

 

Tuli kannettua teltta ja makuualustakin ihan vain kantamisen ilosta mukana, sillä Sysilammen autiomajalla oli kerrossängyt, joissa jopa patjat. Turhaa oli myös varautua -23 asteen makuupussilla. Oli lämmin yö ja sisällä tuvassa ei pystynyt edes olemaan makuupussin sisällä.

 

Ilta oli muutenkin tapahtumarikas. Metsäpeura, jonka pihapiiriin ilmeisesti tulimme, tuli tervehtimään aika lähietäisyydeltä. Siinä se vaan oli ja toljotti meitä ja me sitä. Tämän idyllin rikkoi palohälytin, joka lukkojen takana vuokratuvan puolella huuti reilun puoli tuntia kunnes patteri loppui. Koitettiin tiirailla, että palaako siellä oikeesti joku, mutta ei nähty mitään. Siis väärä hälytys mutta miten sen saisi hiljaiseksi kun on lukkojen takana. Ovessa onneks oli numero, josta jopa joku vastasi vielä illalla. Saatiin selville vara-avaimen paikka ja juuri kun se löyty niin palovarotin hiljeni. Tarkastettiin tila kuitenkin ja todettiin sen olevan väärä hälytys. Patteri irroitettiin uusia öisiä piipityksiä varten.

 

 

 

Toisen päivän reitti kulki Heikinjärvelle saakka samaa reittiä, pois lukien ylimääräinen kierros luontopolulla. Heikinjärvellä pidettiin paussi ja jatkettiin siitä Pyydyskosken kautta Pahkahongankankaalle, josta päätettiin ottaa sittenkin Iso Koirajärven vasemman puoleinen laita. Vaikka tämä valinta hieman lyhyempi olikin, niin kilometrejä kertyi 15,25 km.

 

Sport Tracker kertoi toiselle päivälle matka-ajaksi 6h 58 min, matka 15,25km, keskivauhti 27,25/km, keskinopeus 2,2km/h, energia 2593kcal.

 

Heikinjärvellä laavulla ruokatauolla.

 

Ohi on! Huomaa autossa köllöttelevä koira..

Toinen päivä oli jopa helpompi taivaltaa kun ensimmäinen. Rinkka oli kyllä vähän kevyempi, mutta toisaalta olkapäät edellisestä päivästä kipeet painosta eikä jalatkaan ihan tuoreet olleet. Rinkasta puheenollen, semmoinen löytyi Prismasta -50% alennuksella. 55 litrainen punainen reppu ei välttämättä istu selkään täydellisesti, mutta on toki hintansa väärti. Hintaa kun jäi vain reilu 40e.

Kun taivaltaa kaksi päivää, reilu 6h molempina päivinä, niin alkaa se näköjään käymään cockerinkin voimille. Pepe hyppäsi heti autoon kun ovi vähän raottui ja vajaassa minuutissa se jo nukkui umpiunessa kyljellään. Rennosti tää kaveri aina autossa on ollut, mutta koskaan en ole nähnyt sitä kyljellään nukkumassa. Tais olla rankka reissu!