Kaksi ekaa rataa tahkottiin ja tahkottiin Kuopiossa. Pepe vaan räksytti mulle, mitä se ei koskaan tee. Hyllytettiin varmaan vaikka kuinka monesti radat ja lopetin molemmat kesken juuri tuon louskuttamisen takia. Sitten viimeiselle radalle lähin hakemaan vaan hyvää mieltä. En tainnut edes suunnitella rataa loppuun kun ajattelin, ettei varmana päästä sinne asti. Mutta mopo kulki ja kuunteli!
Radan jälkeen ajattelin, että no olipas kiva parantaa
viimeiselle. Ei mulla ollut hajuakaan, oliko edes nollarata. Vauhtikin tuntui
hitaalta kun varmistelin ohjauksia. Vasta kun menin hakemaan kisakirjaa ja
avasin sen vaistomaisesti heittääkseni laput roskiin silmiin osui serti lappu kirjan
välissä. Piti ihan kavereilta kysyä, että onko tämä nyt se....? Siis täh?
Tuollanen rata ja serti, sijoitus 3. Aivan uskomatonta!
Vähän harmittaa, kun ei ollut ketään videoimassa rataa.
Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, miten ohjasin ne kaks ekaa niin surkeesti,
että Pepen piti monesti huutaa: "ohjaa prkl!". Ja toisaalta myös se,
miten viimeinen rata meni, kun tosiaan tuntui että en edes juossut kunnolla.
Mutta Pepe kyllä kepitti hyvin ja keinullekin vauhtia on hivenen tullut lisää.
Joskin vastapainoksi niillä kahdella onnettomalla radalla, meni renkaan jostain
ihme välistä, hyppäs A:lta ja jätti kepit kesken. Ja nämä kyllä kaikki menee
mun ohjauksen piikkiin näin jälkikäteen ajateltuna.
Nyt se sitten pyytää enää yhtä ja Pepestä tulisi AVA.
Viimeinen saadaan vastaanottaa vasta elokuun lopulla 2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti