Paavon ensimmäinen jälki

Paavo 9 vko kävi tekemässä viime viikolla (ti 29.10.) ensimäisen mejä jälkensä.

Jäljellä mittaa n. 20 metriä ja se oli vanhentunut n. tunnin. Verta oli reiluhkosti, ehkä vajaa desi. Jälki oli suora.

Videolle oli pakko laittaa musiikki kaiken sen kimittävän "hyvä hyvä hyvä" päälle. Ei sitä olisi kestänyt kukaan kuunnella. Laatu ei ole lähelläkään HD tasoa ja iltakin alkoi jo hämärtää kun metsässä oltiin.

 

Videolla syödään nappuloita ekat 20 sekuntia, jonka jälkeen käydään katsomassa mihin veri vie. Mutta palataan äkkiä takaisin. Tästä voikin kelata kohtaan 2:15, kun pienellä avustuksella lähdetään liikkeelle.

Vajaassa 4 minuutissa jäädään "jumiin" katajaan.

4:35 oli se pelottava kivi. Ja vähän yli viiden minuutin kohdalla vessatauko. Loppu syödäänkin sitten päiväruokaa hyvällä ruokahalulla ohjaan kimittäessä kiitosta narun toisessa päässä.

 

Alkumakuulle laitoin turvonneita nappuloita ja sitten veretin niiden päälle. Mietin hetkisen, että näinköhän syö niitä, mutta hyvin (liiankin hyvin) näytti kelpaavan. Ei ainakaan karta verta millään tavalla! Paavo lähti jäljestämäänkin ennen kuin oli nappulat oli syöty (hienoa!), mutta ahneus pakotti palaamaan pienen koiran takaisin alkumakuulle. Siinä sitten menikin tovi kun syötiin maakin makuun alta. Koira välillä heittäytyi makuulleen syömään ja vasta pienellä avustuksella uudelleen liikkeelle.

Matkalla tutkittiin tarkasti paikat, mihin sienestä oli turahtanut enemmän verta. Ja ihan kun olisi ymmärtänyt käskyn "jälki". Jäljen puolessa välissä oli tosi pelottava kivi puun alla mörkönä piilossa. Sitä piti hieman ihmetellä ja vähän pakka hävis. Jänskäkakatkin siinä sitten tuli. Koitin nostaa koiraa läjän yli jatkamaan hommaa, mutta eihän siitä sähläyksestä mitään tullut. Paavo tallusteli paskassaan, mutta jatkoi kuitenkin jälkeä vielä muutaman metrin kaadolle, joka tällä kertaa oli päivä ruoka.

Pieni mies jäljesti hirvittävän hyvin. Metsä oli vieras, eikä Paavo ole kulkenut kun lähimetsässä, joka on hyvin heinittynyt. Tämä mustikanvarpuinen mäntykangas oli siis sinänsä jo uusi kokemus. Pientä härväyksen alkua oli ilmoilla, mutta en päästänyt jäljeltä oikeastaan poistumaan. Melko jälkitarkasti se menikin.