Vesitreeniä mahtavassa ympäristössä

Kävimme viime viikonloppuna 30.6.-1.7. hulppeissa maisemissa treenamassa spanielin vesityöskentelyä. Pääsimme CockeriTiimin kanssa harjoittelemaan Helsingin Nuottasaareen. Puitteet olivat mahtavat ja treenimaastotkin täydelliset! Pepen ensimmäinen kosketus mereen muuten. Vähän jänskätin, miten merivesi vaikuttaa koiran elimistön tasapainoon. Tällä kun on tapana uida suu auki ja vesi pääsee suorastaan virtaamaan mahaan. Turhaan taas jänskätin. Tais olla sen verran aallokkoa, että osasi pitää suunsa kiinni. Hieno kokemus jäi merestä, aallokosta ja malttitreenistä. Jälkimmäistä pitäisi ottaa vielä hirveesti lisää.



Osa cockeriTiimistä

Oikeassa reunassa muuten Lulu, Pepen siskopuoli (seuraavasta pentueesta), josta haaveilen pentua kenties vuoden päästä. Toinen vasemmalta Pitu, Pepen sisko. Jolle pennut tänä kesänä. Siitäkin pentu houkuttelisi, jos vain väri täsmää. Eihän värillä niin väliä, mutta kun musta on jo, niin "värikäs" olisi kiva kaveriksi.

Treenailtiin lauantaina noutoja vedestä ja ylituintia ja noutoa maalta. Myös hypyt veteen eri alustalta ja korkeudelta tuli testattua, mutta nehän sujuu! Sunnuntaina rohkaistuin päästämään Pepen laiturille, joka oli 2-2,5m veden pinnasta. Ei se kauaa kyselly lupaa kun siitä lumpsautti uimaan! Hullun rohkea koira!

Päästiin kokeilemaan myös kaislikossa hakua. Mä en ymmärrä mikä siinä on, että metsässä (rantarapakossa) Pepe pysyi tosi hyvin hanskassa ja teki oikein nättiä hakua, mutta kun kaislikkoon mentiin otti samantein jalat alle ja huiteli jossain 50m päässä tulematta taaskaan luokse kutsusta. Noutohan tuolla on kunnossa, kun vaan sais jotenkin pysymään hanskassa haussa. Uimasillaan haussa ui suoraan eteenpäin, mutta tämä lienee helpommin korjattavissa kuin se, että ottaa jalat alleen samantein kun irti pääsee. Jos jotain huonoa, niin hyvääkin: pysähtyi ainoastaan laukauksesta!

Pitänee lähteä vaan mettälle syksyllä ja puuduttaa koira niin siihen hakuun, että pysyy lähellä. Jos tarpeeksi monta lintua löytää ja saa noutaa läheltä, niin luulis menevän jakeluun. Se nouto kun tuolle on kaikista paras palkinto hyvin tehdystä hausta. Eli mettämiehet, nyt saa ilmoittaa että haluaa koiran (ja emännän) mettälle mukaan. Nouto ainakin onnistuu, ylösajosta en anna takuita.

Mejäilyä arkikokeessa

Päästiin yllättäen myös arki mejäkokeeseen 27.6. Vihdoin päästiin kauan haaveilemaani amerikan cockerspanieleiden kokeeseen. Olen halunnut nähdä ne koirat jälkellä ja nyt sain siihen mahdollisuuden. Opastamani jäljellä oleva koira teki voittajassa ykköstuloksen ja työskentely oli juuri semmoista kuin ajattelinkin niillä olevan. En lähde sitä nyt tässä erittelemään, vaan keskityn omaan pikku puudeliini. Joka siis hienosti jäljesti taas VOI1 ja 48 pistettä ollen kokeen toiseksi paras koira. Labradori voitti yhdellä pisteellä. Mutta jos muistan oikein, teimme saman sille kesän ekassa kokeessa!

Nurmirannan Olavi tuumasi jäljestyksestä näin:

"Pepe kaapaisee lähtömakausta, tästä alkaa innokas ja määrätietoinen jäljestys, jota ohjaaja jarruttaa sopivasti. Osuudet mennään tarkasti pari pientä tarkistusta tehden. Makaukset koira merkkaa kolme hyvin ja kaksi kulmaa selvitetään rengastaen. Kolmas tarkasti. Kaato napataan suuhun."

Tässäkään lajissa en ymmärrä mikä siinä kolmannessa makuussa on niin pirskatin vaikeeta! Jokaisessa on nyt merkannut mielettömän hyvin makuun, paitsi kolmannetta vaan mulkaisee. Ei tajuu! Tällä jäljellä olil kulmien selvittämiskyky kovin epäpepemäistä. Katkonkin veretyksen jatkon kävi katsomassa, mutta silti tarkisti vielä uudelleen veretyksen lopun, että oliko se nyt varmasti tänne päin. Saman teki yhdelle kulmalle, meni jo 20-30m ja kaartoi takaisin hakemaan varman suunnan.

Jäljelle lähdössä