Piirinmestaruus agility

Piirinmestaruuksista vuorossa oli agility. Sunnuntaina 9.9. kirmailimme kolmen radan verran omissa kisoissa. Eli jälleen oli ns. kotikenttäetu.

Koirasta kyllä huomasi, että nyt ollaan kotikentällä, mutta varsinainen etu jäi vähän hämärän peittoon. Niinkun mulla muutenkin koko päivä, sillä ennen ensimmäistä rataantutustumista tuikkasi tokkurainen ampiainen mua poskeen. Onneksi ei turvottanut hengitysteitä tukkoon, vaan vain vähän sisäpuolelta. Ulospäin kuulema näkyi vain pieni punoitus. Mutta särky oli kuin hammassärky, mikä söi mun keskittymiskykyä. Mikä ei tapa niin se vahvistaa! Ja tuli todettua, etten tosiaankaan ole allerginen enää pistoksille.
 

Ensimmäinen agilityrata mentiin sisulla ja yllättäen se olikin päivän paras. Tehtiin 10 (vaikka ensin luulin vitoseksi) ja sijoituttiin kolmanneksi. Ajan perusteella (rapiat 5 sekuntia alle ihanteen) oltiin toisia, mutta kaksi ensimmäistä koirakkoa teki nollat.

 

Eka rata näytti tälle. Se on Allan Mattsonin käsialaa. Alussa mulla oli tavoitteena vaan pitää Pepe pois A-esteeltä ennen kolmatta hyppyä. Ensimmäinen riski ottaa koira vastaan rintamasuunta A:lle päin. Selvisimme siitä.
 
Sitten olin suunnitellut, että Pepehän muuten jää kontaktille, no arvaa jäikö? Ei tosiaankaan, mutta minä jäin sitä varmistelemaan, joten olin enemmän kun myöhässä vitos-kutos hypylle. Ajattelin mennä vitosen taakse ottamaan koiran vastaan ja valssata siitä takakiertoon kutoselle ja siitä hallitusti kepeille, jääden niiden vasemmalle puolelle. Tässä vaiheessa kuvioihin tuli suunnitelma B, C, ja D. Rumaa jälkeä, mutta ei hylsyä. Ilmeisesti tässä hässäkässä putosi ainakin yksi rima (kuulema hännällä).

Loppuen lopuks otin kai Pepen jonkinlaisella sylikäännöksellä esteiden välistä ja lähetin itsenäisesti kepeille ottaen sen siellä kiinni ja lähetin putkeen. Kepit oli oikeen hienot ja se kesti mun etuilemisen!

Putkesta ampaistiin täysiä pihalle kuuntelematta yhtään, joten taas suunnitelman muutos kymppiesteelle. Meinasin vaan ottaa tiukastin haltuun ja lähettää oikeaan putken päähän, mutta tähän oli tehtävä lennossa muutos ja teinkin tosi tökerön valssin, mutta putken oikea pää löytyi! Loppuradalla ei oikeestaan kummempaa ollut. Pituuden ja putken kanssa piti olla tarkkana, mitä käskyttää ettei pamahda putkeen väärästä päästä.

Olen suorastaan ylpeä siitä, että pystyin niin monta kertaa vaihtamaan lennosta suunnitelmaa. Ja aika oli pöllöilyistä huolimatta ihan kiva! Kyllä se tästä.

Toinen rata oli ensimmäinen varsinainen piirinmestaruus rata. Tämäkin hyppyrata kaatui jälleen omaan hitauteeni. Olin suoran putken jälkeen myöhässä nelosen takaakiertoon ja Pepe hyppäs sen väärään suuntaan. Loppurata mentiinkin sitten riskillä, eri ohjauksia koittaen. Pepe ei oikein ollut kuulolla ja kaahotti hirmu pitkiä kaarroksia vähän joka paikkaan.

 

Viimeinen rata olikin "hei me juostaan" -rata. Vaikutti melkein ykkös- tai kakkosluokan radalta. Tämän radan jälkeen tajusin, miksi alempien luokkien helpotkin radat tuotti meille vaikeuksia: en pysy koiran vauhdissa suoralla radalla, joten en ole ohjaamassa sitä oikeaan paikkaan oikealla sekunnin sadasosalla. Tämän radan tavoitteeksi otin sen, että juoksen tosissani. Yritinhän minä ja kyllä se videolta vähän vauhdikkaammalle näytti kun monet muut radat. Ja näin jälkikäteen voin todeta, että reidet on kipeenä, eli olen kai sitten juossut kunnolla.

 

Mutta siihen juoksemattomuuteen tämäkin rata kaatui. Alku meni ihan jees, joskin persjättö kolmosen jälkeen liian myöhään. Kontaktilta karkasi, eli olin myöhässä putkeen vientiin. Näytin vasemmalla kädellä putkeen ohjauksen, mutta Pepe kääntyi kysymään mihin ja minä hidastin ja vaihdoin kättä! Tyhmä! Koira oli just väärän putken pään kohdalla ja sujahti sinne. Olisin vaan juossut ja pitänyt sen koiran puoleisen käden ohjauksen. Loppu mentiin täysillä ja siitä syystä sieltä jäi hyppy 16 hyppäämättä. Mutta ei haittaa!

 

Vidon jouduin leikkaamaan siten, että se loppuu A:lle. Koska en ole tekniikan ihmelapsi, enkä osaa lähettää videoo kännykästä  suoraan youtubeen (tai osasin minä sen, mutta ei se mun tilille tietään löytänyt!) Video päättyy sopivasti kohtaan missä huudan koiralle: sika!

 

 

 

Piirinmestaruuksissa oltiin jo toisessa lajissa, mutta tästäkään ei tulosta. Ensi vuonna revanssi!

 

Oltais sittenkin päästy myös kolmannen lajin, tokon, piirinmestaruuskisoihin lauantaina 15.9., mutta luulin olevani spanielimestaruuden jälkiä tekemässä. Enpä olekaan, sillä päästään valmiille jäljille sunnuntaina 16.9. Mutta en myöskään ehtinyt ilmoittautumaan tokokokeeseen.