Spanieleiden mejämestaruuskoe

Vähän käy hitailla tämä kirjoitusprosessi nyt. Mutta kai se on parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Olimme siis sunnuntaina 16.9. Rengossa spanieleiden mejämestaruuskokeessa. Koska kyseessä oli "arvokisa", pääsimme valmiille jäljelle. Mukavaa, mutta hyvin outoa! Menin kuitenkin paikalle jo lauantai iltana, sillä en viitsinyt sunnuntaina aamuyöstä lähteä ajemaan.

Tavoitteena tähän kauden viimeiseen mejäkokeeseen oli vain tulos, täysin epäonnistuneen pm-mejän jälkeen. Viime syksykin tuotti ongelmia, sillä Pepe tais kahdesta viimeisestä kokeesta tehdä nollat. Mene ja tiedä, onko kyse siitä, että koira on vielä nuori jäljestäjäksi ja sen pää ei kestä 6-7 koetta kesälle. Vai johtuuko syksyn hajuista ja siitä, että metsästyskoiralle on ajettu niin vahvasti sisään vietti tehdä rodunomaista työtä näin syksyisin. Vai onko syynä hirvien syyskuulle ajoittuva kiima? Jos joku osaa sanoa, miten saa syksyn hajun tallennettua laatikkoon ja levitettyä keväällä pitkin treenimaastoja, niin kertoo heti.

Pepe oli ihan kummallinen koko viikonlopun. Sitä ei tainnut kiinnostaa kun tytöt tällä kertaa. Oli ikävä myös huomata, että kun koirakavereiden kanssa ei olla oltu tekemisissä juurikaan, niin ei tuo pikkumustakaan oikeen osaa käyttäytyä enää koirien kanssa. Ei sillä, että olisi mitenkään aggressiivinen, mutta narttujen persuuksissa kiinni ja varmaan selässä heti kun silmä välttäis. Ärsyttävää! Aina kun on koirakaveri tullut kylään, on päässyt äijä tositoimiin, siitä kai moinen käyttäytyminen nyt johtuu.

No, laukauksensietotesti hirveellä tärinällä (mutta varmasti) läpi ja oli kun jossain horroksessa sen jälkeen. Toiselle jäljelle oltiin menossa: "mitä mä tähän väliin nyt oikein keksin?" Leikiksihän se sitten meni ja sain koirasta sen horroksen pois ja keskittymisen samalla johonkin muuhun kuin toisiin koiriin! Pepe sinkoili lelun kanssa kymmenisen minuuttia ympäri metsää ja oli sen jälkeen kovin tyytyväisen oloinen. Minä jo mietin, että ehkä tästä jäljestä sitten kuitenkin jotain tulee!

Jälki alkoikin ihan mukavasti ja kerkesin jo ajattelemaan, että se katastrofi pm-mejä oli vain joku juttu pienen mustan cockerin päässä. Eihän nämä koneita ole! Pari ekaa kulmaa teetti jonkun verran työtä, Pepe pyöritti pari tai kolme rinkiä, mutta pääsi kuitenkin jatkamaan. Ja makuut merkattiin esimerkillisesti. Vähän kummallisesti tosin Pepen tyylin tietäen, mutta merkattiin selkeästi pysähtymällä. Siis todellakin pysähtyi, seisoi siinä haistelematta 5-10 sekuntia ja jatkoi matkaa. Viimeisillä makuilla jo sitten vähän kuopsutettiin.

Kolmannella suoralla, makuun molemmin puolin alkoi hirveä pyöritys ja näin koirasta, että sillä hajosi pakka ihan totallisesti. Ei tiennyt yhtään mitä piti tehdä. Tuomittiin hukka. Koitin kehoituksellakin saamaan takaisin jäljelle, mutta kun sanoin "jälki", siitä seurasi kahta kauheampi koohotus ja aivan väärään suuntaan. Jatkoi sitä riistajälkeä, minkä ilmeisesti oli löytänyt. En siis enää ikinä kehoita koiraa jäljellä. Palautuksen jälkeen makuu merkattiin ja kulma mentiin suoraan ilman mitään pyörityksiä. Mutta sitten jälleen neljännellä osuudella tuli määrätietoinen poistuminen jäljeltä. Ja toinen hukka. Voi rähmä! Jälleen palautuksen jälkeen viimeinen makuu esimerkillisesti merkaten ja hienosti loppuun.

Näistä pyörityksistä saimme VOI3, 29 pistettä. Mutta makuiden ja kulmien merkkauksista 13/14 pistettä, mikä lämmitti mieltä oikein kivasti!

Tässä tuomari Juha Junkkalan kertomus jäljen tapahtumista:

"Lähtö innokas. Etenee reippaalla nopeudella käyttäen sekä maa- että ilmavainua. Työskentelee sik-sak tyylillä jäljellä ja sen tuntumassa. Merkkasi kaikki makaukset, 1. kulma pienellä lenkillä, katkokulmalla laaja lenkki, kolmas kulma suoraviivaisesti. Kolmannella osuudella tekee makauksen molemmin puolin laajoja lenkkejä, joista viimeinen johtaa hukkaan. Neljännellä osuudella suoraviivainen poistuminen jäljeltä, josta hukka. Kaato löytyi, nuuhki ja nouti. Reipasta jäljestystä, jota tänään riistajäljet häiritsivät."

Jos lähdetään spekuloimaan jälkeä, niin Pepe teki kaikenkaikkiaan oikein hyvän työn, riistajäljet vaan veivät mukanaan. Jäljellä kyllä oli oikein polkuja, en tiedä edes olivatko ne ihmisen vai eläimen tekemiä, sen verran selkeitä oli. Jos hukkia ei olisi tullut, oliko pisteet olleet sitten 49? En oikein usko, mutta hyvä ykkönen tuollaisella makuiden merkkauksella olisi tullut. Ja vaikka kulmilla pyöritettiin, tuntui tuomari arvostavan nimen omaan makuiden merkkausta, sillä tulosten luvussa lähes kaikkien kompastuskiveksi osoittautui makuiden puutteellinen merkintä.

Tällä kertaa meni näin. Ja tyytyväinen olen, että saimme edes tuloksen. Nämä syksyn kokeet kun näyttävät teettävän töitä enemmän. Harmi, että mestaruuskokeet ajoittuvat juuri syksyyn jos minulla on koira, joka jäljestää touko-elokuun 48 keskiarvolla ja sen jälkeen aivan huuhaa. Vai onko minulla semmoinen? Vai onko minulla vain nuori koira? Miten tuota syksyjälkeä lähtisi treenaamaan? Mistä löydän syksyn keväällä tai kesällä? Ensi vuosi näyttäköön sen, onko syksyn huonot jäljet iän syytä. Sääli, ettemme pääse käyttämään syksyn tuloksia ensi vuodelle hyöyksi, vaan pitää kerätä uudelleen tulos neljästä kokeesta, mikä taas saattaa olla liikaa koiralle (kun siihen päälle esim. pm-mejä- ja spanielimejäkoe). Aika näyttää. Pari harkkajälkeä enää ja mejä jää ansaitulle talvitauolle.