Kennelnimeltään herran on Namusillan Väinämöinen. Joskin tyyppi on rekisteröity mustaksi, kun herrasmiehet meni siruttajalta sekaisin. Mutta eihän se väri koiraa miksikään muuta. Ja jos joku joskus haluaa jalostukseen käyttää, hänen on tunnettava meidän eikä katsottava pelkästään värin perusteella koiranetistä.
Mutta Paavo siis ollut nyt yhden illan ja yön meillä. Autossa hetki tutkailtiin ja sitten nukuttiin. Kämppää tutkittiin aluksi varovaisesti, sitten jo vähän rohkeammin. Oma paikka ei ollut mitään verrattuna Pepen ihanaan säkkituoliin, josta Pepe ajettiin pois. Pepe muutenkin vähän karttaa pentua, vaikka aamulla jo koitti hieman leikkiä sen kanssa.
Nytkin Pepe istuu tuossa vieressä kun kertoen, että "hei, pentu huutaa kylpuhuoneessa portin takana menepäs tarkistamaan tilanne." Menen, menen mutta en sillon kun se huutaa. Yritän opettaa olemaan yksin edes toisessa huoneessa. Lomaa on vain tämä viikko ja maanantai. Tiistaina pentua kohtaa karu totuus: se joutuu olemaan yksin osan työpäivästä.
Aika äänekäs kaveri tää tuntuu olevan, vai olenko vaan unohtanut mitä Pepe teki pentuna. Jos sitä ärsyttää, se huutaa, jos on vähän ikävä se huutaa. Jos on tylsää, se huutaa. Jos hän haluaa huomioo, hän huutaa. Mutta hän myös ilmoittaa huutamalla, milloin on hätä. Ja häneltä leikattiin kynnet aamulla ilman huutoa.
Mitä tuo iso musta tekee? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti