Viime vuonna saatiin kasaan 170 pistettä ja sijoitus 8./14. Yksi keskeyttänyt.
Tänä vuonna lähdettiin parantamaan ja parannusta tulikin. Pisteitä 190 ja sijoitus 12./26. Kukaan ei keskeyttänyt.
Lähtötilanne:
- matkalla kisapaikalle jarrut oli tulessa ja eka stoppi moottoritiellä Toivakassa
- raidetanko S-mutkalla (parin tunnin ajon jälkeen)
- vetari vaihdettiin puolilta öin
Lopputulema:
- jarrut paremmassa kunnossa kun koskaan
- raidetanko suoristettu ja vahvistettu
- uusi vetari vaihdettu ja toimii hyvin
- yhtään ikkunaa ei rikki
- BJ sai mutakasteen, samalla myös kaikki mukana olleet tavarat
Finland Trophy Retro ajettiin tänä(kin) vuonna Hirvensalmen maisemissa pe-la 4.-5.10.2013.
Kamat pakattu ja intoa puhkuen lähdettiin matkaan. Mutta sitä iloa ja riemua kestänyt kuin parikyt kilsaa. Alkoi nimittäin läskileidi hyytymään mäkiin siinä määrin, että jotain on jumissa. Ratin ja penkin välissä oltiin hyvinkin tietoisia siitä, mikä mättää mutta apukuski koitti vielä hienovaraisesti pitää tunnelmaa yllä. V-käyrä oli nimittäin aika korkealla viereisellä penkillä. Pakkohan se oli sitten pysähtyä tutkimaan (jäähyttelemään) niitä jumiutuneita jarruja moottoritien sivuun.
Voinen sivuhuomautuksena sanoa, että Vaajakosken ABC:n jälkeen ennen Toivakan risteystä ei muuten ole YHTÄÄN levähdyspaikkaa. Sillä välillä ei kannata rikkoa autoaan, joutuu kiipeämään muurin yli tai vähintääkin hirviaidan jos meinaa tieltä päästä pois.
Meidän ei tarvinnu. Uhrattiin juomavedet jarrujen jäähytykseen ja Aki kävi aarrekartan kansa auton alla jotain säätämässä, pienet nytkytykset edestakas ja matka pääsi jatkumaan. Auto liikkui ja oltiin vielä aikataulussakin, joten V-käyrä lähti ratin takanakin laskuun.
Jarrut palautui lähes normaaliksi matkan aikana ja voitiin ilmoittautua kisaan osallistuvaksi, hakea leima autoon ja mennä odottelemaan ohjaajakokousta ja lähtölaukausta.
 |
| Pimeä ei yllättänyt, mutta tuli nopeasti |
 |
| Katsastuksessa vielä aurinko paistoi |
Kahdeksalta perjantai iltana päästiin sitten maastoon. Alkuun tietenkin perinteinen ensimmäisen rastin panikointi: ei täältä mitään löydy, missä me ollaan, oho, hups, tuollahan se olikin. Mutta kyllä se siitä alkukankeuksien jälkeen taas lähti menemään, kunnes...
Pari tuntia möyrittyä ohjaus ottaa ihmeen huonosti kommennusta vastaan. Kääntyy kyllä, mutta ei kunnolla. Kurkkaus auton alle osoitti, että raidetanko on s-mutkalla, siitäköhän se johtuisi. Ei muuta kun nilkuttaen varikolle. Pellolla pyöritellen kuului myös se tuttu nakutus- mutta kummalta puolelta? Rouvaa ei uskottu, vaan piti minunkin hypätä puikkoihin ja todistaa, että oikean puolen vetari se on. Tämä ei päässyt yllättämään, sillä kahdessa aikaisemmassakin ajossa on vetari sanonut sopimuksen irti, siispä kaksi varavetaria oli matkassa mukana! |
| Syvällä suossa. |
Puolen yön pitstop: ukko auton alla ja akka keittelee hernerokkaa. Joku taisikin todeta, että kyllä on palvelu hyvää. No mut eihän sitä hyvää kisa-aikaa hukkaan heitetä! Ei musta korjauksissa mitään apua ole. Vaikka vaihto meni vajaassa tunnissa, jäi meiltä illan yleisörastit hakematta. Siis takaisin mettään.
Seuraava mainittava episodi oli siinä neljän maissa aamuyöllä. Sarjassa parhaat ideat tulevat aina tähän aikaa vuorokaudesta!
Päätettiin heittää kolikolla mennäänkö mudan yli seuraavalle rastille, vai kierretäänkö kuivaa reittiä pitkin. Jos tulee numeropuoli ei mennä, kuten mä ehdotin, jos kuvapuoli mennään, kuten Aki ehdotti. Jei, tuli numeropuoli! Ja suunnistin kuivan kautta rastille, joka saatiin helposti. Ei palattu samaa reittiä ja kas kummaa -taas oltiin siinä muta-altaan reunalla. No eihän se niin pahalle enää täältä suunnasta näyttänyt, joten vinssi viritykseen ja yli.
Läskileidi upposi, kuten oltiin odotettukin, mutta keskikohdalta kuoppa olikin vähän syvempi mitä aavisteltiin, minkä seurauksena taakse tuli 30-40cm mutaa sisälle ja eteen "vain" 15-20cm. Eihän siinä mitään jos autossa ei olisi sisustusta tai jos takana ei olisi ollut kaikki tavarat! Eväät, osa vaatteista, työkalut... kaikki allover mudassa! Ajovalotkaan ei oikein kestänyt pientä sukellusta. Naps! vaan kuului molemmilta puolelta kun meni veden alle. Ylös ryömittäessä olikin sitten umpiot täynnä vettä. Ja mitä me tehdään tilanteessa? Nauretaan ihan hervottomana! Olihan kello sentään 4.30 aamuyöllä. Matka jatkuu astetta kosteammassa ja aromikkaammassa kulkupelissä.
 |
| Hupsista! |
Muitakin pieniä kauneusvirheitä onnistuttiin saamaan: vasen lokari rullalla, oikean puolen astinlauta irti ja takana valo tumpsahti rikki puuta vasten, mutta siinäkin polttimo pysyi ehjänä! Kumpikaan ajajista ei saanut fyysisiä vammoja, jos ei lasketan sitä, että Aki heitti vasaralla mua polveen. "halusi vain auttaa". Jep.
 |
| Väsyneitä? Ei kai... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti